maanantai, 30 maaliskuun, 2020

Suomen ruotsinkielisillä massamuutto Ruotsiin

Ruotsin valtakunnanvaakuna

Suomen ruotsinkielisistä peräti kuusi prosenttia on muuttanut Ruotsiin vuosina 2000–2017. Kun muuttoliike on näinkin voimakas ja muuttajista vain puolet palaa Suomeen, niin se on aiheuttanut huolestumista kielivähemmistön tulevaisuudesta.

Muuttoa tutkineen ajatuspaja Magman tuoreen raportin mukaan:

”Uusimmat luvut osoittavat, että muuttovirrat Ruotsiin jatkuvat entiseen tapaan ja muutto on edelleen vilkasta. Ruotsinkielisten suomalaisten muuttoalttius oli kolmivuotisjaksolla 2015–2017 selvästi korkeinta koko 2000-luvulla.” (s. 79, ”Hjärnflykt eller inte? Del II” (Aivovuotoa vai ei? Osa II). 

Raportin mukaan muuttoaallon taustalla on useita tekijöitä. Monille ruotsintaitoisille on ollut luontaista hyödyntää Ruotsin houkuttelevia työ- ja opiskelumarkkinoita. Myös Tukholman kansainvälisyys vetää puoleensa.

Nuorilla keskeinen syy muuttoon on ollut helppous päästä opiskelemaan Ruotsin korkeakouluissa aina vuoteen 2016 saakka.

Sosiaali- ja terveyskoulutuksen saaneilla muuton syynä on myös parempi palkka sekä vähemmän hierarkkinen työkulttuuri ja kannustava työympäristö palautteen antamisen ja tiimien suhteen. (s. 40, ”Hjärnflykt eller inte? Del II”.) 

Toisaalta joillekin Suomen ”ahdas” ilmapiiri on ollut muuton syynä, osa ei ole tuntenut olevansa ”kotona” Suomessa ja osa taasen halusi ”pois suomen kielen vaikutuksesta”. Osa on kokenut Sipilän hallituksen toimien heikentäneen ruotsin kielen asemaa Suomessa.

Ruotsinkielisten kiihtyvä kaikkoaminen on nähtävänä signaalina, että Suomen vetovoimassa on vakavia puutteita, jotka tulisi nopeasti korjata. 

Jotta aivovuoto saataisiin katkaistua, niin ehkä Suomessa tulisi päämäärätietoisemmin kilpailla työpaikkojen houkuttelevuudella, katkaista ”ahtaan” ilmapiirin kierre ja kehittää yleistä ilmapiiriä yhä positiivisempaan suuntaan.

FILOSOFI: HOIVAROBOTIT YHÄ TIETEISFANTASIAA

Wakamaru. Kuva: Wikipedia, Nesnad - Own work  CC BY-SA 3.0 https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/

Media on liioitellut hoivarobottien kykyä korvata ihmistyötä, kirjoittaa aihetta perusteellisesti tutkinut filosofi Jaana Parviainen sosiologien Ilmiö-mediassa (17.9.).

Esimerkiksi vuonna 2015 uutisoitiin jääkarhukasvoisesta Robear-nostorobotista, josta ennakoitiin saatavan paljon apua Japanin vanhustenhoidossa. Todellisuudessa kyseinen 140-kiloinen robotti tarvitsi kaksi ihmistä avukseen. Toinen ohjasi sitä manuaalisesti ja toinen auttoi potilasta varmistaen samalla nostotilanteen turvallisuuden. 

Vain kuukausi lehdistötiedotteen jälkeen tutkimusjohtaja Toshiharu Mukai tunnusti, että robotti oli aivan liian monimutkainen eikä sen käyttö ollut riittävän turvallista. Kaupalliseen tarkoitukseen soveltuvan mallin kehittäminen on Jaana Parviaisen käsityksen mukaan lopetettu.

Samoin on laita monien muiden robottimallien kanssa. Esimerkiksi kotiapurobotti Wakamaru lanseerattiin vuonna 2005, mutta sillä ei ollut kysyntää, joten uusia malleja ei ole sen jälkeen tuotu markkinoille. ”Nykyään se on esillä lähinnä robotiikkanäyttelyissä”, kirjoittaa Parviainen.

Laajasti tunnettua hyljerobotti Paronia on myyty vain 5000 kappaletta eikä muistakaan ole tullut menestystä.

Jotkut tutkijat ovat liioitelleet hoivarobottien nopeaa tuloa, mikä Parviaisen mukaan on ongelmallista, koska se voi johtaa virheelliseen ennakointiin hoiva-alan suunnittelussa. Robotteja voidaan esimerkiksi hankkia liian aikaisin sellaisiin tehtäviin, joissa se ei olisi taloudellisesti tai inhimillisesti katsoen järkevää.

”Päätöksentekijät ja poliitikot ovatkin vaikeiden ratkaisujen edessä miettiessään, millaisten tulevaisuuden teknologiaskenaarioiden varaan ikääntyvien hoivapolitiikkaa olisi järkevää tällä hetkellä suunnitella”, Parviainen kirjoittaa.

Hienomotorisilta ominaisuuksiltaan parhaana Parviainen pitää saksalaisen Frauenhoferin Care-O-bot 4 -robottia, mutta siitäkään ei ole tulossa lähiaikoina kaupallisia sovellutuksia.

Kun katsoo Frauenhofin esittelyvideoita, niin robotin varsinaisesta toimintakyvyistä on vaikea saada yleiskuvaa. Tosin tarkkaavainen katsoja saattaa havaita, kuinka nostaessaan ruusun robotti on samalla vähällä kaataa maljakon, mikä näkyy aivan tämän videokuvan alareunassa…

MIKAEL BÖÖKS RECENSION: IN DEFENCE OF JULIAN ASSANGE

Det råder en öronbedövande tystnad om Julian Assanges prekära situation, skriver Mikael Böök med anledning av en ny bok till Assanges försvar: ”In Defense of Julian Assange”. Inlägget publicerades 10.12. i Hufvudstadsbladets (Helsingfors) avdelning för kulturdebatt.

När dissidentkonstnären Ai Weiweis inflytande växte åtalade Kinas härskare honom för skattebrott och utkrävde en väldig straffskatt. Men Ai Weiweis vänner lyckades skrapa ihop tillräckligt med pengar för att få domen uppskjuten. Då började makthavarna anklaga Ai Weiwei och hans kolleger för att sprida pornografi. På bilden ”En tiger och åtta bröst” hade konstnären nämligen visat upp sig utan en tråd på kroppen i sällskap med fyra likaså helnakna kvinnor.

”Om de ser nakenhet som pornografi så befinner sig Kina fortfarande på Qing-dynastins tid”, kommenterade Ai Weiwei (enligt DN 19.11.2011).

I en rykande aktuell bok, redigerad av Tariq Ali och Margaret Kunstler och utgiven på förlaget OR Books, ingår ett samtal mellan konstnären Ai Weiwei och publicisten Julian Assange. Boken, som heter In Defense of Julian Assange (Till Julian Assanges försvar), erbjuder en skakande och mycket oroväckande läsning om den brutala behandlingen av Västvärldens kanske just nu mest betydande politiska fånge (sextiofem läkare konstaterade nyligen i ett öppet brev att Julian Assange är i så dåligt skick att han kanske hinner dö i fängelset innan det planerade slutförhöret om hans utlämning till USA i februari 2020).

Samtidigt handlar denna skrift om den fria pressens framtidsutsikter ifall Assange utlämnas till USA där han riskerar att utsättas för tortyr och en 175-årig fängelsedom för spioneri.

Men i samtalet med Ai Weiwei, inspelat under deras möte på Ecuadors ambassad i London i september år 2015, kommer en fortfarande frisk och obruten Julian Assange själv till tals. De två delar glatt personliga erfarenheter av de juridiska krumbukter som överheten iscensätter för att komma åt besvärliga kritiker. I ett skede säger Ai Weiwei: ”alla jag har pratat med känner sympati för dig”. Assange håller med och påpekar, att taxichaufförernas omdömen är en bra barometer: ”Aha, du känner den där killen Assange”, säger de när folk ber att bli körda till Ecuadors ambassad, ”han har retat upp de mäktiga och nu är han i pisset”.

Djupet i den orättvisa som drabbat grundaren av Wikileaks och vidden av det frihetshot som dennes eventuella utlämning till USA innebär öppnar sig först då man stiftar närmare bekantskap med hans tankevärld. Julian Assanges egna böcker är säkert den bästa källan till hans idéer om internet, artificiell intelligens, underrättelsetjänsternas och it-jättarnas nya övervakningssamhälle. Men konversationen med Ai Weiwei fungerar utmärkt som en kort introduktion till allt detta.

I boken till Assanges försvar har redaktörerna också infört några av Assanges egna texter ur Cypherpunks. Freedom and the Future of the Internet (OR Books 2012). Dessutom ingår värdefulla och engagerande bidrag av visselblåsarnas nestor Daniel Ellsberg, fotomodellen och skådespelaren Pamela Anderson, lingvisten och samhällskritikern Noam Chomsky, den guatemaltekiska människorättsjuristen Renata Avila, den slovenske filosofen Slavoj Zizek, den före detta brittiska diplomaten Craig Murray, och många fler.

I fem separata avsnitt tillbakavisar ”den till hundra procent gräsrotsfinansierade amerikanska journalisten” Caitlin Johnstone 29 av de vanligaste smädelserna, förtalen och anklagelserna mot en av världens mest innovativa och effektiva grävande journalister. Jag funderar fortfarande på parallellen mellan Ai Weiwei och Julian Assange och ger sista ordet till Katrin Axelsson och Lisa Longhoff, som i boken representerar organisationen Women Against Rape (Kvinnor mot våldtäkt): ”Än en gång”, skriver de, ”utnyttjar politiker kvinnors raseri och frustration över att våldtäkter och annat våld tillåts breda ut sig för att främja sina egna syften”.

Mikael Böök, Publicist

HALLITUKSEN 800 000 EURON LISÄRAHOITUS ON HELPOTUS JÄRJESTÖILLE

Kansalaisjärjestöjä eduskuntatalolla 27.9. 2019.

”Viime hallituskaudella eri kansalaisyhteiskunnan toimijoihin kohdistui hirvittäviä leikkauksia”, Maan ystävien puheenjohtaja Liisa Uimonen sanoi Fingolle 22.11.

Nyt Rinteen hallitus esittää 800 000 euron lisärahoitusta järjestöille. Talousarvion täydennyksessä ensi vuoden budjetissa:

  • Luonto- ja ympäristöjärjestöjen avustuksia korotetaan 400 000 eurolla.
  • Ulkoministeriön jakama 200 000 euron lisäys kohdennetaan mm. ulko- ja turvallisuuspolitiikan kansalaisjärjestöille ja ihmisoikeustyön tukemiseen.
  • Rauhanjärjestöjä tuetaan oikeusministeriöstä 200 000 eurolla.

Rauhanjärjestöt olisivat saaneet alkuperäisessä talousarviossa ensi vuonna vain 300 000 euroa, mutta nyt summa nousee 500 000 euroon.

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sanoi:

”Olemme kiitollisia tästä päätöksestä, sillä ensi vuoden toiminta on nyt turvattu. Tarvitsemme tälle hallituskaudelle kuitenkin selkeää tasonkorotusta, sillä työhömme on kohdistunut pitkään leikkauksia samalla, kun hintataso on noussut. Tavoitteenamme on, että rauhanjärjestöt saisivat toimintaansa yhteensä miljoona euroa vuodessa. Juuri nyt olemme kuitenkin helpottuneita tästä päätöksestä.” (Fingo, 22.11.)

TIEDEBAROMETRI: PUOLUEISIIN LUOTETAAN VÄHITEN

Tiedebarometri 2019

Tiedebarometri-tutkimuksella selvitetään kolmen vuoden välein tieteeseen ja tutkimukseen tunnettua luottamusta. Niille antoi kyselyssä 72 prosenttia hyvän yleisarvosanan marraskuussa julkaistussa tutkimuksessa. (s. 50)

Kun samassa tutkimuksessa kysyttiin luottamusta 20 eri toimijaan, niin suurinta luottamusta tunnettiin poliisiin (83 %) ja puolustusvoimiin (79 %).

Sen sijaan puolueet olivat listassa alimmalla sijalla. Tutkimuksessa todettiinkin suorasanaisesti: ”Kaikilla yhteiskuntasektoreilla ei kuitenkaan mene yhtä hyvin. Etenkin poliittis-hallinnollisen järjestelmän kannalta tulokset ovat kiusallisia, elleivät suorastaan kivuliaita. ” (s. 39)

Puolueisiin tunnetaan paljon suurempaa epäluottamusta (60 %) kuin luottamusta (13 %).

Kyseessä ei ole uusi ilmiö, vaan vertailussa puolueisiin on tunnettu syvintä epäluottamusta jokaisessa Tiedebarometrissä siitä lähtien, kun niitä alettiin julkaista vuonna 2001.

Vuosina 2001–2013 epäluottamus puolueisiin vaihteli 63–73 prosentin välillä. Luottamusta sen sijaan oli vaivaiset 7–10 prosenttia. (s. 43, Tiedebarometri 2013.)

KANSALAISRAADEILLA KOHTI HIILINEUTRAALIUTTA?

Kestävän kehityksen kansalaisraadin tuloksia kuvaava kuvio. Kuva: Hallituksen Kestävän kehityksen kansalaisraadin esite: https://kestavakehitys.fi/kansalaisraati

Jotta Suomi pääsisi hiilineutraalius tavoitteeseensa vuonna 2035, niin tarvitaan monenlaisten toimien lisäämistä. Yhteiskuntapolitiikan professori ja ilmastopaneelin jäsen Marja Järvelä kirjoitti elokuussa 2018 blogin ”Kuluttajista ilmastokansalaisiksi”. Siinä hän esitteli vuonna 2016 tehtyä tutkimusta, jossa tarkasteltiin kansalaisten osallistamista ilmastohankkeisiin. Kuluneena neljänä vuotena tarve käyttäytymisen muuttamiseen on tullut entistä akuutimmaksi ja siksi on kiinnostavaa katsoa tutkimuksessa löydettyjä ehtoja.

Järvelän mukaan ihmiset olisi syytä nähdä kuluttajien sijaan kansalaisina, jotta syntyisi osallistuvampaa otetta ilmastotekoihin. Tutkimuksessa löydettiin osallistamiselle kolme ehtoa, jotka edistävät kansalaisten sitoutumista ilmastotekoihin. 

  • ”Ensinnäkin osallistamisen tulee olla oikeasti vuorovaikutuksellista. … Toisaalta kuulemisen voi myös toteuttaa edustuksellisesti.” Siksi  esim. järjestöjen, täytyy kertoa jatkuvasti jäsenilleen miten pyrkivät vaikuttamaan. 
  • ”Toiseksi on selvitettävä, miten kansalaisia innostetaan osallistumaan.” 
  • ”Kolmanneksi selvisi, kuinka tärkeää on osallistumisen kokemuksellisuus. Sosiaali- ja terveyssektorilla monet toimijat ovat puhuneet jo parin vuosikymmenen ajan osallisuudesta osallistumisen yhteydessä.” 

Varsinaisena haasteena on pitkäkestoinen osallisuus. Kansalaisten pitää kokea olevansa ilmastotoimista neuvoteltaessa todellinen osapuoli, jolla on myös vastuu asioista. ”Aito yhteys todellisiin vaikuttamisen kanaviin on ensiarvoisen tärkeä”, Järvelä toteaa.

”Uudenlainen, osallisuutta edistävä ilmastokansalaisuus edellyttää, että kehitetään kanavia, joissa ei virtaa pelkkiä mielipiteitä vaan vuorovaikutusta ja joissa tieteellisellä tiedolla ja kestävillä hyvinvointitavoitteilla on keskeinen asema.” kirjoittaa Järvelä.

Ilmastokansalaisille omia raateja 

Kansalaisraatien käyttö ilmastopäästöjen alentamiseksi voisi olla oivallinen väline. Olennaista on valita raateihin monenlaisia ihmisiä, joille esitetään ymmärrettävästi tutkimustietoa uudesta innovaatiosta tai säästötoimesta. Raadin keskustelut tulee näyttää tiedotusvälineissä ja loppuarvio tulee julkaista näyttävästi. 

Suomeen kansalaisraateihin on saatu ideoita muun muassa 1980-luvun tanskalaisista teknologiaraadeista. Tosin Suomessa kansalaisraateja on käytetty aika vähän. Valtioneuvoston kanslialla on ”Kestävän kehityksen kansalaisraati”. Toista kertaa toteutetun raadin tulokset julkaistiin 13.2.2020. 

500 vastaajaa oli arvioinut useita kymmeniä väittämiä kahdella ulottuvuudella:

 A) Onko asiantila Suomessa nyt hyvä vai huono? 

 B) Onko sen viimeaikainen kehitys hyvää vai huonoa. 

Väitteet on sijoitettu nelikenttään, jonka lohkoille on annettu aika dynaamiset nimet: hyökkää, huolestu, vahvista ja varmista (katso linkistä). 

Tuloksista ilmeni raatilaisten olevan muun muassa huolissaan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja pitävän uusien autojen hiilidioksidipäästöjä liian suurina. Erityisen huolestuneita raatilaiset olivat uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien määrästä, jonka takia luonnon monimuotoisuuden korjaamiseksi on tehtävä pikaisia toimia.

Toivottavasti Sanna Marinin hallitus ryhtyy pilotoimaan uusia ja vuorovaikutuksellisia ilmastokysymykseen keskittyviä kansalaisraateja, kun haetaan suomalaisille reittiä hiilineutraaliuteen. 

Kansalaisraadin toteutuksesta on yksityiskohtaisen esittely Innokylän nettisivuilla, joka on SOSTEn, Suomen Kuntaliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisprojekti.  

Lähelle kansalaisraadin alkuperäistä ideaalia on päästy esimerkiksi raadissa, jossa käsiteltiin Mustasaaren liittymisestä Vaasaan. 

Raadit soveltuvat monenlaisten asioiden tarkasteluun. Esimerkiksi Bioetiikan instituutti on järjestänyt kaksipäiväisen kansalaisraadin geeni-tiedosta ja -tutkimuksesta.  

Juha N