Mihin kohtiin demokratia–fasismi -akselilla Jussi Halla-ahon näkökulmat sijoittuvat?

Toimittaja Lauri Nurmen tekemä Jussi Halla-ahon epävirallinen elämäkerta -teos auttaa syvemmin ymmärtämään perussuomalaisten puheenjohtajan poliittisia päämääriä.

Tuskinpa kovin moni edes tietää, kuinka tiiviit kytkökset Jussi Halla-aholla on äärioikeistolaisena ja jopa fasistisena pidettyyn Suomen Sisuun. Aluksi keskustelu- ja kirjallisuuspiirinä toimineessa Suomen Sisun perustajien Thule-ryhmässä luettiin monia Natsi-Saksan ja äärioikeistolaisten kuuluvia teoksia.

Lukemistoon kuuluu muun muassa ”Ku Klux Klanin entisen suurvisiirin, antisemitistin ja valkoisen ylivallan kannattajan David Duken omaelämäkerrallinen My Awakening” ja ”Hitlerin johtaman kansallissosialistisen puolueen pääideologin Uutta Eurooppaa kohti” teos, kirjoittaa Lauri Nurmi, (Ks. s. 89. Jussi Halla-aho – epävirallinen elämäkerta, Into).

Äärioikeistolaisen lukemiston takia kirjallisuusryhmän Thule-nimi oli tuskin sattumalta sama kuin Saksassa vuonna 1918 perustettu Thule-seura, jonka jäsenistön egoa paisutettiin propagandalla arjalaisen rodun ylivertaisuudesta. Thulelaiset perustivat vuonna 1920 Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen, josta tuli Hitlerin työkalu valtaan.

Lauri Nurmen mukaan Suomen Sisua voikin ”kirjallisiin lähteisiin tukeutuen luonnehtia kansallissosialistiseksi” (s. 101). Suomen Sisun ääriliikemäinen propaganda alkaa herättää huomiota ja se erotetaan Suomalaisuuden Liitosta vuonna 2000 (s. 90–93).

Pian julkisen erottamiskohun jälkeen Jussi Halla-aho alkaa osallistua Suomen Sisun toimintaan. Halla-aho ei ole tällöin enää nuori vaan jo 29-vuotias maisterivaiheen opiskelija, joten kyseessä on tietoisempi yhteiskunnallinen suunnanvalinta kuin teini-ikäisen nuoren kapinoiva etsiminen. Hallo-aho valitaan peräti kahdesti Suomen Sisun hallitukseen (s. 98).

Jussi Halla-aho vuonna 2020. Kuva:Wikipedia.

Natsi- ja rotupropagandaa

Kansallissosialistien nuorisopropagandaa johtanut Helmut Stellrecht yleni SS-Brigadenführeriksi eli kenraalimajuria vastaavaan arvoon. Hänen vuonna 1938 ilmestyneessä Usko ja teot –teoksessaan ylistetään saksalaisen rodun puhdasta perintöä ja juutalaisten juuriminen ”pois Saksasta on ylin laki.”

Suomen Sisu julkaisee tiivistelmän tästä teoksesta vuonna 2002 ja kirjoittaa verkkosivuillaan olevansa ”iloinen voidessaan tarjota tämän historiallisen harvinaisuuden suomalaisille lukijoille” (ks. s. 101).

Suomen Sisun jäsen Sampsa Rydman valittaa kotisivuillaan, ettei näe arvoa nykyisin harjoitetussa politiikassa ja haluavansa seurata belgialaisen fasistin Léon Degrellen, brittifasisti Oswald Mosleyn ja Saksan kansallissosialistien ideologi Alfred Rosenbergin lippuja. Halla-aho mieltyy niin Rydmanin kotisivuihin, että laittaa niistä linkin omille kotisivuilleen vuonna 2002 kirjoittaen: ”Erään tuntemani ihmisen äärimmäinen hyvä kotisivu.” (Ks. s. 102)

Lauri Nurmi toteaa useampaan kertaan, kuinka omissa keskusteluissaan sisulaiset lopulta päätyvät siihen, etteivät halua perustaa omaa puoluetta vaan näkevät, että heidän on vaikutettava jonkin toisen puolueen kautta saadakseen menestystä.

Jussi Halla-aho lähteekin sitoutumattomana perussuomalaisten vaalilistalle ja juuri sisulaisten järjestämä rahankeräys tuotti vuonna 2007 huomattavan summan ja avun Halla-aholle (ks. s. 139).

Ulkoisesti Halla-aho alkaa ottaa etäisyyttä Suomen Sisuun eikä edes mainitse sitä Skripta blogissaan kuin yhden ainoan kerran. Nurmi on kuitenkin löytänyt tietoa, kuinka ollessaan jo tunnettu kansanedustaja Jussi Halla-aho pitää hyvin paljastavan juhlapuheen Suomen Sisun suurkäräjillä maaliskuussa 2013. Halla-aho kehuu Sisua poliittisen identiteetinsä rakennuspaikkana:

Sisulaisuus ”on viiteryhmä, jossa suuri joukko ihmisiä on voinut rakentaa poliittista agendaansa ja identiteettiään samanmielisten seurassa.” [- -] Uskallan sanoa, että ilman Sisua ja sen piirissä 2000-luvulla alkupuolella käytyä keskustelua ei olisi minua [- -] Uskallan myös sanoa, että Sisulla, sen piirissä kasvaneiden poliitikkojen kautta, on ollut tärkeä rooli perussuomalaisetn kasvussa puolen prosentin puolueesta 20 prosentin puolueeksi”, Halla-aho ylistää (ks. s. 263–264).

Kun kansallissosialismin ja rotuteorioiden teokset ovat olleet sisulaisten opinkappaleita, niin mitä seurauksia sillä mahtaa olla sisulaisen kansanedustajan poliittisen identiteetin peruskivenä, Nurmi pohtii. Myös marraskuussa 2017 Jussi Halla-aho kiittää sisulaisia ja osallistuu heidän vaalisuurkäräjiensä illanviettoon. (s. 307)

Skripta Halla-ahon poliittisten näkemysten ilmaisijana

Blogeilla Jussi Hallo-ahon tunnettavuus kasvaa ja paljolti niiden avulla hän pääsee kansanedustajaksi. Silti hänen vuosina 2003–2015 julkaisemaansa Skirpta-blogin tekstejä ei ole analysoitu systemaattisesti, Nurmi ihmettelee.

Käytyään läpi kaikki Skripta-blogin kirjoitukset Nurmi toteaa niiden poliittisen ajattelun säilyvän liki muuttumattomana ja hän pitää niitä hyvänä lähteenä Halla-ahon poliittisen maailmankuvan perusteisiin.

Pääasiassa Skripta ruotii maahanmuuttoa ja monikultturismia. Usein kärjekkään pilkan kohteena ovat erityisesi islam ja afrikkalaiset. Skripan varhaisvuosina Halla-aho estoitta sinkauttelee ivaavia nimityksiä kuten ”ählämit” ja ”neekerit” sekä kirjoittaa juutalaisten kansanmurhasta ”holohölinänä”.

Ristiriita kahden erimerkkisen ideologian välillä näkyy Nurmen mukaan kaikkialla Skriptassa. Esimerkiksi välillä Halla-aho toteaa, ettei ole rasisti ja islam voisi periaatteessa olla osana suomalaisten uskonnon kirjoa kuten suomalaisten tataarien kohdalla onkin. Näistä sivukommenteista huolimatta muslimit ovat Halla-ahon mielestä yhtenäinen barbaarinen ryhmä, joka muodostaa eksistentiaalisen uhan länsimaiselle sivilisaatiolle. (s. 241)

Maahanmuuttajien määrä kasvaa ja he saavat lopulta niin paljon sosiaaliapua Halla-aho pelottelee, että länsimaiset yhteiskunnat ajautuvat kriisiin, romahtavat ja syntyy suuri taistelu:

”Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. [- -] Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä. Jumalaa monikultturisteilla ei ole, mutta mitä Rosa Meriläinen, Heidi Hautala ja Mikko Puumalainen sanovat lapsilleen sitten, kun pimeys on laskeutunut? Ainakaan minä en vuodattanut verta? Ainakin minä olin eettinen?”, kirjoittaa Halla-aho. (Ks. s. 239)

Vaikka kansanedustajana Halla-aho on osannut vaieta rotuoppien levittämisestä, niin Nurmi pitää kiistattomana, että ”hänen aatteellinen taustansa sisältää rotuoppien levittämistä ja tieteellisen rasismin propagointia.” (s. 253)


Halla-aho Lappajärven markkinoilla 2018. Kuva: Santeri Viinamäki, Wikipedia, lisenssi: CC BY-SA 4.0

Halla-ahon hierarkia

Halla-ahon propagandassa kansakunnat ovat etnisiä kokonaisuuksia, joiden biologiasta johtuen jokaisella on omanlaisensa kulttuuri. Kansakunnat taasen muodostavat laajempia kulttuuripiirejä. (s. 240) Halla-aholle yhteiskunnat ovat hierarkkisia kokonaisrakennelmia. Tärkeimpiä ihmisryhmiä Halla-aholle ovat:

”Maanviljelijä, syötävien eläinten kasvattaja ja rakennusinsinööri ovat arvokkaampia kuin muut [- -] Asetta käyttävä yksilö on seuraavaksi arvokkain, koska hän suojelee ruokalaaria ja asumusta pedoilta ja viholliselta sekä estää yhteisön jäseniä toteuttamasta primitiivisempiä viettejään ja tuhoamasta toisiaan.” Sen sijaan lääkäri ei ole välttämätön, koska ”huomattava osa ihmisistä selviäisi lisääntymiskykyisiksi ilman häntäkin”, Halla-aho perustelee. (Ks. s. 257)

Hierarkkinen asema määrää Halla-aholle, kuinka ihmisiä kohdellaan ja ketkä heitetään yli laidan: ”Mutta jos vene alkaa vuotaa, pidän selvänä, että yli laidan on heitettävä ensimmäisenä vähäarvoisin lasti”, julistaa Halla-aho. (s. 258).

Demokratian heikentämistä

Jussi Halla-aho on puolustanut Unkarin erittäin oikeistolaista pääministeri Viktor Orbánia vaikka tämä on moni tavoin heikentänyt Unkarin demokratiaa. Lauri Nurmi kirjoittaa, kuinka vähemmistöjä haukkuen ja demonisoiden myös kansallissosialistit nousivat valtaan Saksassa 1930-luvulla samoin kuin Viktor Orbán Unkarissa ja Jair Bolsonaro Brasiliassa.

Kesäkuussa 2019 Halla-aho piti valeuutisten levittäjää ja demokratian heikentäjää Donald Trumpia parhaana, mitä Yhdysvalloille ja koko länsimaailmalle on tapahtunut. Trumpin kokoontumiskutsun ja kiihotuspuheen jälkeen mellakoijat valtasivat 6.1. Washingtonissa kongressirakennuksen eikä Trump reagoinut siihen pitkään aikaan.

Suomen entinen pääministeri Antti Rinne ilmaisi tällöin (9.1.21) huolensa, että äärioikeistolaiset saattavat pyrkiä lamauttamaan myös suomalaista yhteiskunta. Kun jo nyt merkittävä joukko kylvää epäluuloa poliitikkoja kohtaan ja lietsoo vihaa, niin Rinne pitää tilannetta hyvin huolestuttavana demokratialle. Rinteen mielestä ”liian usein” kyse on perussuomalaisista tai puolueen liepeillä toimivista henkilöistä.

Sen sijaan, että Jussi Halla-aho olisi ryhtynyt suitsemaan omiensa viha- ja uhkauspuhetta, niin hän ivasi Rinteen huolta ala-arvoiseksi ja merkitykseltään erittäin vähäisenä. Halla-ahon vähättelevä lausunto yhdistettynä hänen menneisyytensä voi vahvistaa äärioikeiston epädemokraattisia virtauksia perussuomalaisen puolueen sisällä ja liepeillä.

Voisiko yllättävissä poikkeustilanteissa Halla-aho olla aivan yhtä vaarallinen suomalaiselle demokratialle, kuin Trump on yhdysvaltalaiselle tai pääministeri Viktor Orbán Unkarin demokratialle?

Etenkin kun palauttaa mieleen, kuinka Kreikan jouduttua syvään lamaan kirjoitti Jussi Halla-aho Facebook-sivullaan syyskuussa 2011:

”Yksinkertainen tosiasiahan on, että demokratia (=vaalit) estää mitä tahansa poliittista hallitusta ryhtymästä mihinkään sellaisiin toimiin, joilla ’oikeasti’ olisi mitään vaikutusta Kreikan konkurssitalouteen [- -] Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla.” (s. 228)

Halla-ahon omat kirjoitukset ovat paras lähde hänen ajatteluunsa ja Lauri Nurmi ansaitsee suurkiitoksen, että on urakoinut ne lävitse ja yhdistänyt niitä moniin lähteisiin lukuisten haastattelujen avulla.

Mikael Kallavuo