Ihmisiä yhteiskunnan portailla

“Yhteiskunnan portailla – eriarvoisuus statusyhteiskunnassa” on Juho Saaren kattava teoreettinen ja empiirinen analyysi suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Yhteiskunnan portaat” kuvaavat yhteiskuntaa hierarkkisena rakenteena, jossa on eri tasoja tai portaita. Ihminen voi nousta tai laskea portailla. Portaat ilmentävät myös sosiaalista statusta eli arvostusta, kunnioitusta ja arvovaltaa. Mutta ne kuvaavat myös yhteiskunnallista asemaa ja kulttuurista pääomaa. Kirja on ilmestynyt toukokuussa 2025 Gaudeamuksen kustantamana. (1). Juho Saari on sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Tampereen yliopistossa. 

Neljä yhteiskunnan kerrosta eli ryhmää

Saaren mukaan yhteiskunnallisia portaita voidaan analysoida 10-luokkaisella statusportaiden asteikolla, joista saadaan yhdistelemällä pienempi määrä portaita vertailuja varten. Ylin porras on hyväosaisten askelma ja alin porras huono-osaisten lattiataso. Saari toteaa kirjassaan sivulla 76: ”Suuressakin aineistossa yksittäisille portaille – yleensä alimmille ja kaikkein ylimmille – jää usein varsin vähän havaintoja. Empiirisen lisäarvon takaamiseksi portaat on tämän kirjan empiirisessä tarkastelussa yhdistetty neljäksi kerrokseksi tai ryhmäksi.” Tiivistän nyt tähän, mitä nuo neljä ryhmää pitävät sisällään. Liitän tähän aineksia laatikosta 1 (s. 61); statusaseman sanallisia kuvauksia sekä muita havaintoja kirjassa esitetyistä useista graafeista (ss. 76, 128, 131, 134, 155, 166, 193).

•  korkean statuksen ryhmä (statusportaikon askelmat 8–10): se on ollut suurin ryhmä vuodesta 2012 pienellä poikkeuksella vuoteen 2013 saakka; 2023 ja 2025 se on toiseksi suurin ryhmä; statusaseman perusteita: korkean statuksen omaava koulutus ja ammatti, keskitasoa korkeampi tulotaso, omistusasunto, elämän kiinnostavuus, onnellisuus ja helppous suurinta, myönteinen suhtautuminen elämään, keskimäärin tyytyväisyys yhteiskuntaan.
• melko korkean statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 6–7): 2023 ja 2025 suurin ryhmä; statusaseman perusteita: tulotasossa talouden liikkumavaraa, omistusasunto, elämän kiinnostavuus, onnellisuus ja helppous korkeaa, mutta alhaisempaa kuin korkean statuksen ryhmässä, myönteinen suhtautuminen elämään, keskimäärin tyytyväisyys yhteiskuntaan.
• melko matalan statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 4–5): 2012–2025 kolmanneksi suurin ryhmä; statusaseman perusteita: taloudessa selvitään nippa nappa, aikuisten työllisyys vaihtelee samoin kuin työkyky, loppuun palaminenkin uhkaa; riittämätön sosiaalinen status, huono-osaisuus, ulkopuolisuus ja eristäytyneisyys, elämän onnettomuus, tylsyys, kovuus ja kuormittavuus suurta, kielteinen suhtautuminen elämän kolhuihin, tyytymättömyys yhteiskuntaan.
• matalan statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 1–3): 2012–2015 ryhmistä pienin, mutta vuonna 2023 ja 2025 kasvata ryhmä; statusaseman perusteita: elämä näköalatonta, työelämän ulkopuolella, ei valoa tunnelissa, riittämätön sosiaalinen status, köyhyys, kodittomuus, huono-osaisuus, ulkopuolisuus ja eristäytyneisyys, elämän onnettomuus, tylsyys, kovuus ja kuormittavuus suurinta, kielteinen suhtautuminen elämän kolhuihin, kaikki suomalaiset eivät ole samassa veneessä, hyvinvointivaltion alasajossa yhtenäinen näkemys, tyytymättömyys yhteiskuntaan.

Huono-osaisuus ja sossupummit

Huono-osaisuutta (yhdessä kaksi matalinta ryhmää) Saari kuvaa monin tavoin (ss. 278–279: huono-osaisten kaksoiskärsimys). Matalimmillaan tällaiset henkilöt ovat toimeentulotuen varassa. Heillä on alhainen itsekunnioitus, osattomuus ja häpeä. Elämässä selviytyminen aiheuttaa erityistä elintapojen kuormittaneisuutta, elintason alhaisuutta. Mutta Saari nostaa esille myös merkittävän huono-osaisten kuormittavuutta lisäävän tekijän – hyväosaisten moitteet, jopa painostuksen. Taustalla hyväosaisten ajatusmaailmassa on uusliberalismin yksilökäsitys: Yksilön menestyksen määrää ensisijaisesti henkilön oma toiminta ja tahtotila, ei yhteiskunta eikä olosuhteet. 

Sossupummit on nostettu esille Saaren kirjan ilmestymisen jälkeen Helsingin Sanomissa 23.6.2025. Hanna Haaviston mukaan sossupummeista puhuminen on väsähtänyttä. Kommentissa analysoidaan. Hän kuvaa etuuksien saantia ja saajia. Perustana on Erätaukosäätiön raportti ”Kansalaiset toivovat selkeää ja oikeudenmukaista sosiaaliturvaa” (3).  HS:n kommentissa nostetaan esille edunsaannin väärinkäytön rinnalle etujen alikäyttö. Alikäytöllä on suuremmat yhteiskunnalliset kustannukset kuin väärinkäytöllä. Häpeän tunne liittyy etuuksien käyttöön – erityisesti alikäyttöön. Hanna Haavisto tiivistää kommenttinsa lopussa: ”Meidän on tärkeä puhua tukien nostamiseen liittyvästä häpeästä. Muuten on todennäköistä, että kompastumme sen aiheuttamiin ongelmiin myöhemmin.”  Erätaukosäätiön raportin lopussa todetaan: ”Sosiaaliturvajärjestelmä vahvistaa niin henkilökohtaista kuin yhteiskunnallista turvallisuuden tunnetta ja on parhaimmillaan kansalaisen ja Suomessa asuvien tasa-arvoinen mahdollisuus rakentaa parempaa tulevaisuutta itselle ja läheisilleen.”

Eriarvoistuminen negatiivinen kierre

Tutkimusasetelmassa Saari piirtää neljän tekijän kehän, joka kuvaa eriarvoistumisen prosessia. Tuon negatiivisen kierteen muuttamista positiiviseksi pärjäämistaitojen kierteeksi Saari ei kuvaa. (3) Pysyvä yhteiskunnallinen eriarvoisuus välittyy psykososiaaliseksi stressiksi sekä elämäntapa- ja resurssieroiksi. Psykososiaalinen stressi puolestaan aiheuttaa kuormitusta eriarvoistaen elämänlaatua ja muokaten mielipiteitä. Elämäntapa- ja resurssierot (resurssivajeet) aiheuttavat myös eriarvoistavaa elämänlaatua ja mielipiteiden muokkausta. 

Kullakin yhteiskunnan portaalla ovat omat statusikkunansa. Saari tarkoittaa tällä sitä, että kullakin ryhmällä on oma näkökulma yhteiskuntaan – esimerkiksi tyytyväisyys ja tyytymättömyys yhteiskuntaan. Arvostus työelämässä määrittää myös portaikkoa. Lääkärit ja hoivatyöntekijät ovat portaikon huipulla, duunarit puolenvälin alapuolella. (s. 205). Kahtiajakoa yhteiskunnan portailla kuvaa Juho Saaren mielestä hyvin Raamatusta ”Matteuksen efekti”: ”Jokaisella, jolla on, annetaan ja hän on saava yltäkyllin, jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.”  

Yhteiskunnan portailla liikkuminen varsinkin ylöspäin olisi toivottavaa. Tavoitteenahan olisi, että sosiaalinen eriarvoisuus statusyhteiskunnassa voisi vähentyä. Tähän on olemassa monia ”vastavoimia”, jotka omalta osaltaan lisäävät polarisaatiota. Hyväosaisten perintö jälkipolville on sekä omaisuus sekä että kulttuuriperintönä mm. koulutustaso. Huono-osaisilla perintönä jälkipolville on mm. ylisukupolvinen työttömyys sekä monesti myös useat hyvinvointi- ja terveysongelmat. Ymmärsin, että liikkuvuutta estäväksi tekijäksi Saari nimeää ”statuslammikot”. Hyppiminen lammikosta toiseen on vaikeampaa kuin pysyminen lammikossa. Saari toteaakin, että statusaseman periytyvyys on useimmilla suomalaisilla riittävän??? pysyvä. Tutkimusaineistojen perusteella ei ole tapahtunut merkittävää sosiaalista laskua. Pikemminkin enemmistön osalta on sosiaalinen status kohonnut. (s. 130–131). Saari toteaa monessa kohdassa, että portailla olevat ryhmät eivät ole homogeenisiä. Toisaalta siirtymää ylös ja alas portailla on melkoisen vähän. Empiiristen aineistojen avulla ei saada kaikilta osin kattavaa kuvaa statusyhteiskunnasta. Moneen otteeseen Saari toteaa, että statuskilpailussa häviäjiä ovat ne, joilla niukkuus ja yksinäisyys ovat jatkuvasti elämässä läsnä. Siinä on sosiaalisen eriarvoisuuden ydin.

Omapääoman yhteiskunta

Omapääoman yhteiskunta on Juho Saaren tulevaisuuden visio, jossa hän näkee myös kielteisiä, jopa synkkiä puolia. Tällä hetkellä kerätään ihmisistä yhteiskunnan portailla tietoa erilliskyselyin. Saarella on kaipuu neutraaliin dataan, joka on dataa kunkin yksilön statuksesta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä. Omapääoma olisi pistelaskusysteemi, jonka perusteella henkilö sijoittuu 10-portaisessa systeemissä omaa pistekertymää vastaavalle tasolle. Uhkana on tietysti ajautuminen kontrolliyhteiskuntaan. Tämäntyyppisiä pistelaskujärjestelmiä on jo maailmalla – erityisesti Kiinassa. Ehkä Saari ei avaa riittävästi omapääoman tiedonhallintaa. Omapääomaan kerääntyy kaikki oleellinen statukseen liittyvä data, mutta ongelmana tässäkin keruussa on datan laatu ja mikä data mahtuu mukaan ja miten valinta tehdään. Samoin ongelmana on, miten rakennetaan algoritmi, jonka avulla henkilöt sijoittuvat yhteiskunnan portaille. 

Muutama huomio Saaren kirjasta

Ensinnäkin kirjan anti on erittäin runsas – myös sivumäärältään 350 sivua lähteineen. Se vaikeuttaa lukukokemusta. Toiseksi Saari käyttää niukasti havainnollistavia kuvioita lukuunottamatta empiiristen aineistojen pylväsdiagrammeja. Itse asiassa kirjan kannen kuva on puhuttelevin. Portaita kuvassa on kuusi kappaletta, kun tutkimuksessa päädytään 10-portaisen luokituksen perusteella lopulta neljään ryhmään.  Kolmanneksi kirjassa on runsaasti tekstiä, mutta niukasta alaotsikoita, jaotteluja, nostoja, yhteenvetoja. Siksi tämä minunkin tulkintani kirjan sisällöstä voi olla edelleen vino, jopa virheellinen, vaikka sain kirjoittajalta oivan korjauskommentin luonnostekstiini. Toivottavasti Saaren kirja kuluu myös päätöksentekijöiden käsissä. 

Teksti: Olli Nylander

 Viitteet

1. Juho Saari: Ihmisiä yhteiskunnan portailla. eriarvoisuus statusyhteiskunnassa, Gaudeamus 2025
2. Erätaukosäätiö: Kansalaisten näkemyksiä sosiaaliturvan tulevaisuudesta. Sosiaaliturvadialogien sarja 2014–2025, raportti, Parlamentaarinen komitea, Valtioneuvosto 8.5.2025. https://www.eratauko.fi/sosiaaliturvadialogien-raportti/
3. Saari 2025, 20: Tutkimusasetelma -kuvakaappaus: Saaren kuvaan voitaisiin tehdä muutos, joka samalla muuttaisi kuvan negatiivisen kierteen positiiviseksi kierteeksi. Keskiöön ”vahvistavat toisiaan” voitaisiin määritellä keinot, joilla kansalaisten pärjäämistä (taitoja) konkreettisesti parannetaan. Se olisi siis tavoitetilaan liittyvä kuvan 2-versio, jonka avulla voitaisiin kääntää eriarvoistumiskehitystä positiiviseksi muutokseksi tasa-arvoistumisen suuntaan. Kirjassamme (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 – kohti SOTE uutta kulttuuria, BOD 2025) on kuvattu pärjäämisen käsitettä ja pärjäämistaitojen edistämistä. (Katso Kuvio 1: Tutkimusasetelma)