OSALLISUUS-MEDIA

Työttömien Keskusjärjestön vuosikokous kokoontui 25.4. Kokkolaan. Vuosikokouksessa todettiin, että pitkäaikaistyöttömät on ahdistettu nurkkaan. Palveluita on ajettu alas ja työllistymisnäkymät ovat erittäin heikot. Monen pitkäaikaistyöttömän saamat tuet eivät riitä ihmisarvoiseen elämään. Heidän tilanteeseensa ei ollut kehysriihessä tarjolla helpotusta. Hallituksen kaavailemat lisäleikkaukset ja sanktiot ajavat pitkäaikaistyöttömät vain entistä syvemmälle köyhyyteen ja lisäävät syrjäytymistä. Vaarana on, että säästöjen seurauksena myös kunnat ja hyvinvointialueet ajautuvat syvenevään kriisiin. Näin työttömien ja muiden vähävaraisten eriarvoisuus jatkaa kasvuaan.

Oikeistohallitus tekee oikeistopolitiikkaa. Se ei ole sinällään väärin – Suomessa saa demokratiassa ajaa erilaisia poliittisia linjoja. Ongelma on siinä, että monelle ei ole selvää, mitä oikeistopolitiikka tarkoittaa käytännössä.

Tulevaisuutta on koitettu ennustaa läpi historian vaihtelevalla menestyksellä. Puoli vuosisataa sitten suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen pioneeri koosti näkemyksensä kokoelmaksi lakeja tulevaisuuden ennakoinnista. Auttavatko tällaiset säännöt meitä ymmärtämään tulevaa – taikka kenties kuinka olemme päätyneet tähän hetkeen?

Tammikuussa 1940 Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) julkistivat väliaikaiseksi tarkoitetun sopimuksen, ”tammikuun kihlauksen”. Vuosikymmenten mittaan sopimus kitisi ja narskui, mutta kehittyi kolmikantajärjestelmäksi tulopoliittisine kokonaisratkaisuineen. Järjestely kesti lähes kahdeksankymmentä vuotta, kunnes työnantajat irtautuivat siitä vuonna 2017. 

Hyvinvointivaltiossa markkinatalouden ja julkisen vallan tasapaino turvaa talouselämän kehityksen ja kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet elämisen ehtoihin, erityisesti koulutuksella ja sosiaaliturvalla. On kuitenkin seikkoja, jotka tekevät kehityksen jatkumisesta epävarmaa. Suomi tarpoo hitaan talouskasvun uralla, eivätkä maailmantalouden uhkakuvat paranna viennistä riippuvan kansantalouden näkymiä. Identiteettipoliittinen jakautuminen ja vastakohtaisuuksien kärjistyminen murentavat yhteiskuntasopua. 

Ensimmäisen vaalikautensa aikana hyvinvointialueet ovat päättäneet karsia ikääntyneiden hoivapalveluita tiukkojen säästöpaineiden takia. Heta Melartin pohtii blogissaan huhtikuussa järjestettävien aluevaalien merkitystä vanhushoivan tulevaisuuden kannalta. Melartinin mukaan nyt hallituksen talouskuri pakottaa hyvinvointialueet karsimaan palveluita, mutta panostukset riittävään hoivaan eivät toteudu myöhemminkään, jos aluepäättäjillä ei ole siihen poliittista tahtoa.

Ennen muinoin 1700-luvulla ja 1800-luvuilla perheet pitivät huolta vanhuksistaan. Tuvassa oli aina joku penkin pää tai uunin nurkka, josta vanhus tarkkaili perheen puuhia, leikitti lapsia ja jossa hän itsekin sai huolenpitoa. Huolenpito oli niukkaa, mutta niukkaa oli elämä muutoinkin.

Haave ihmisen rakentamasta itsensä kaltaisesta oliosta ja tekoälystä on vanha. Kehittäjänsä käsistä karannut laite, kone tai teknologia ovat tieteiskirjallisuuden vakiintunutta aineistoa aina taikurin luudasta ja Frankensteinin hirviöstä lähtien. Kirjoissa ja elokuvissa koneet ovat saaneet tajunnan ja alkaneet jahdata ja lahdata ihmisiä. Tappajaroboteista ei ole pulaa. Supersankarit ovat ottaneet niistä mittaa jo lukemattomissa elokuvissa.

Atte Korholan kirja "Kristillinen äärioikeisto ja Trump" selventää ainakin osaa niistä virtauksista, jotka ovat nostaneet Trumpin valtaan. On varsin luettavasti, paikoin hauskastikin kirjoitettu. 

Hyviä Uutisia Suomesta on artikkelikokoelma, jossa on vajaa kaksikymmentä artikkelia eri teemoista ja eri kirjoittajia on kolmisenkymmentä. Juho Saari itse on kirjoittanut johdannon, kaksi artikkelia ja teoksen johtopäätökset.

”Miksi aikuinen ei ole suostunut ajattelemaan oma vanhuuttaan? Jos olisi ajatellut, vanhainhoidon etiikka ja politikka olisi väistämättä erilaista. Ajatukseni on yksinkertainen: kun ajattelet itseäsi vanhana, pidät huolta vanhoista. Miten muuten kehtaisit vaatia itsellesi hoiva ja hyvinvointia?”

Suuri kysymys on, miten ihmisarvoisen elämän edellytykset saadaan säilymään etenevästä, laajasti koko ihmiseen vaikuttavasta sairaudesta huolimatta.  Silloin meitä ei riisuta. Nyt julkaistussa kirjassa tämä on tiivistetty erinomaisesti lauseeseen, jota tässä hieman muokkaan: Arvokas vanhuus ei ole saavutettavissa, jos palveluiden saatavuus - tai laatu - on heikko. Lisäsisin tässä mukaan sanan laatu.

Perinnön ongelma meritokratiaan pyrkivän yhteiskunnan kannalta on juuri tämä: perintövarallisuus parantaa saajansa asemaa tämän tekemättä mitään. Siksi perintö on taloustieteen näkökulmasta hyvä verotuskohde, kuten taloustieteilijät ovat useasti todenneet (HS 26.1., 5.2.). Perintö myös kasvattaa varallisuuseroja, jotka ovat taloudellisen eriarvoisuuden suurin syy.

Yhdeksänkymmentäluvun huomattava tuottavuuden kasvu perustui luonnonvarojen häikäilemättömään hyödyntämiseen ja fossiilisten polttoaineiden laajamittaiseen käyttöön. Jatkuva talouskasvu ei voi olla ratkaisu nykyisiin ongelmiin.

Nancy Fraser syyttää maailman ongelmista kapitalismia. Hänen mukaansa tuhon tieltä päästäisiin pois, jos kyettäisiin synnyttämään uusi ekopoliittinen järki, joka antaisi suunnan yhteiskunnalliselle muutokselle.

Miten arvioida voileipäpöytää? Onko ruokalajien määrä ja monimuotoisuus tärkeämpää kuin yksittäisten lajien suutuntuma. Tätä jouduin miettimään lukiessani lähes neljäsataa sivua Uutta elonjäämisoppia.  Seitsemän kirjoittajaa ja jokaisella oma tyylinsä ja painopisteensä. Arvioidessani Ekosäätiön vetämää kirjahanketta en voi välttää omakohtaisuutta. Kirja-arvostelussa on kyse aina myös arvioijan maailmankuvasta ja sen rinnastumisesta uusiin ajatuksiin.

Ekologinen monikriisi on tehty työtä tekemällä. Aina kun luontoa tuhotaan, joku tekee yleisesti hyväksyttyä ja arvostettua, maksettua työtä lunastaen siten paikkansa yhteisössään ja koko yhteiskunnassa. Siitä ei sitten puhutakaan, että suurin osa kaikesta ”työstä” on elämälle haitallista tai erittäin haitallista.

Maahanmuutosta on tullut yhteiskunnallisen keskustelun näkyvin ja myös eniten mielipiteitä jakava teema. Moni kaipaa asiallisempaa ja vähemmän tunteikasta suhtautumista siihen. Aihetta pitkään tutkinut sosiologi Hein de Haas käsittelee kirjassaan How Migration Really Works kaikkiaan 22 maahanmuuton myyttiä, jotka hän tutkimustietoon perustuen kumoaa yksi toisensa jälkeen. 

Tutkiva toimittaja Tim Schwab on seurannut ja tutkinut useamman vuoden ajan Bill Gatesin ja hänen (ja hänen nyt ex-vaimonsa Melindan) perustaman säätiön toimintaa. Tulokset tutkimuksesta ovat vähemmän mairittelevia ja asettavat "maailman suurimpana hyväntekijänä" tunnetun Gatesin kyseenalaiseen valoon. Seuraavassa referoin kirjaa The Bill Gates Problem, joka julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 2023. Kirjan alaotsikon voisi kääntää Varokaa myyttiä hyvästä miljardööristä.

Turvallisuusdilemman käsite on keskeinen lännen ja Venäjän välisen konfliktin selittämisessä. Se auttaa ymmärtämään, miten valtioiden pyrkimykset vahvistaa omaa turvallisuuttaan voivat paradoksaalisesti lisätä epävarmuutta ja jännitteitä valtioiden ja niiden liittoutumien välisissä suhteissa. 

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää radikaalia muutosta luonnonvarojen tuotannossa ja kulutuksessa, toisin sanoen elämäntavoissamme. Tämä kaikki puolestaan edellyttää ihmiskunnalta ennennäkemättömän laaja-alaista kykyä sopia asioista ja toimia yhdessä. Viimeaikaiset ilmastouutiset maailmalta ja meiltä eivät kuitenkaan ole luoneet yhteistyön luonteesta kovin ruusuista kuvaa. Bakussa Azerbaidzhanissa juuri päättynyt YK:n 29. ilmastokokous toi näkyväksi jälleen kerran sen, miten vaikeaa ilmastoasioista sopiminen on.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala nimeää Suomen ilmastopolitiikan haasteeksi maankäyttösektorin hiilinielun romahduksen. Ministerin mukaan maailman ilmastoa ei kuitenkaan pelasteta sillä, että Suomi puuttuisi yksityisomistuksessa olevien metsien hakkuisiin (HS 25.1.). Ministeri ei ymmärrä ympäristöpolitiikan perusteita.