Hyvinvointivaltiossa markkinatalouden ja julkisen vallan tasapaino turvaa talouselämän kehityksen ja kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet elämisen ehtoihin, erityisesti koulutuksella ja sosiaaliturvalla. On kuitenkin seikkoja, jotka tekevät kehityksen jatkumisesta epävarmaa. Suomi tarpoo hitaan talouskasvun uralla, eivätkä maailmantalouden uhkakuvat paranna viennistä riippuvan kansantalouden näkymiä. Identiteettipoliittinen jakautuminen ja vastakohtaisuuksien kärjistyminen murentavat yhteiskuntasopua.
Ensimmäisen vaalikautensa aikana hyvinvointialueet ovat päättäneet karsia ikääntyneiden hoivapalveluita tiukkojen säästöpaineiden takia. Heta Melartin pohtii blogissaan huhtikuussa järjestettävien aluevaalien merkitystä vanhushoivan tulevaisuuden kannalta. Melartinin mukaan nyt hallituksen talouskuri pakottaa hyvinvointialueet karsimaan palveluita, mutta panostukset riittävään hoivaan eivät toteudu myöhemminkään, jos aluepäättäjillä ei ole siihen poliittista tahtoa.
Ennen muinoin 1700-luvulla ja 1800-luvuilla perheet pitivät huolta vanhuksistaan. Tuvassa oli aina joku penkin pää tai uunin nurkka, josta vanhus tarkkaili perheen puuhia, leikitti lapsia ja jossa hän itsekin sai huolenpitoa. Huolenpito oli niukkaa, mutta niukkaa oli elämä muutoinkin.
Haave ihmisen rakentamasta itsensä kaltaisesta oliosta ja tekoälystä on vanha. Kehittäjänsä käsistä karannut laite, kone tai teknologia ovat tieteiskirjallisuuden vakiintunutta aineistoa aina taikurin luudasta ja Frankensteinin hirviöstä lähtien. Kirjoissa ja elokuvissa koneet ovat saaneet tajunnan ja alkaneet jahdata ja lahdata ihmisiä. Tappajaroboteista ei ole pulaa. Supersankarit ovat ottaneet niistä mittaa jo lukemattomissa elokuvissa.
Atte Korholan kirja "Kristillinen äärioikeisto ja Trump" selventää ainakin osaa niistä virtauksista, jotka ovat nostaneet Trumpin valtaan. On varsin luettavasti, paikoin hauskastikin kirjoitettu.
Hyviä Uutisia Suomesta on artikkelikokoelma, jossa on vajaa kaksikymmentä artikkelia eri teemoista ja eri kirjoittajia on kolmisenkymmentä. Juho Saari itse on kirjoittanut johdannon, kaksi artikkelia ja teoksen johtopäätökset.
”Miksi aikuinen ei ole suostunut ajattelemaan oma vanhuuttaan? Jos olisi ajatellut, vanhainhoidon etiikka ja politikka olisi väistämättä erilaista. Ajatukseni on yksinkertainen: kun ajattelet itseäsi vanhana, pidät huolta vanhoista. Miten muuten kehtaisit vaatia itsellesi hoiva ja hyvinvointia?”
Suuri kysymys on, miten ihmisarvoisen elämän edellytykset saadaan säilymään etenevästä, laajasti koko ihmiseen vaikuttavasta sairaudesta huolimatta. Silloin meitä ei riisuta. Nyt julkaistussa kirjassa tämä on tiivistetty erinomaisesti lauseeseen, jota tässä hieman muokkaan: Arvokas vanhuus ei ole saavutettavissa, jos palveluiden saatavuus - tai laatu - on heikko. Lisäsisin tässä mukaan sanan laatu.
Perinnön ongelma meritokratiaan pyrkivän yhteiskunnan kannalta on juuri tämä: perintövarallisuus parantaa saajansa asemaa tämän tekemättä mitään. Siksi perintö on taloustieteen näkökulmasta hyvä verotuskohde, kuten taloustieteilijät ovat useasti todenneet (HS 26.1., 5.2.). Perintö myös kasvattaa varallisuuseroja, jotka ovat taloudellisen eriarvoisuuden suurin syy.
Yhdeksänkymmentäluvun huomattava tuottavuuden kasvu perustui luonnonvarojen häikäilemättömään hyödyntämiseen ja fossiilisten polttoaineiden laajamittaiseen käyttöön. Jatkuva talouskasvu ei voi olla ratkaisu nykyisiin ongelmiin.
Nancy Fraser syyttää maailman ongelmista kapitalismia. Hänen mukaansa tuhon tieltä päästäisiin pois, jos kyettäisiin synnyttämään uusi ekopoliittinen järki, joka antaisi suunnan yhteiskunnalliselle muutokselle.
Miten arvioida voileipäpöytää? Onko ruokalajien määrä ja monimuotoisuus tärkeämpää kuin yksittäisten lajien suutuntuma. Tätä jouduin miettimään lukiessani lähes neljäsataa sivua Uutta elonjäämisoppia. Seitsemän kirjoittajaa ja jokaisella oma tyylinsä ja painopisteensä. Arvioidessani Ekosäätiön vetämää kirjahanketta en voi välttää omakohtaisuutta. Kirja-arvostelussa on kyse aina myös arvioijan maailmankuvasta ja sen rinnastumisesta uusiin ajatuksiin.
Ekologinen monikriisi on tehty työtä tekemällä. Aina kun luontoa tuhotaan, joku tekee yleisesti hyväksyttyä ja arvostettua, maksettua työtä lunastaen siten paikkansa yhteisössään ja koko yhteiskunnassa. Siitä ei sitten puhutakaan, että suurin osa kaikesta ”työstä” on elämälle haitallista tai erittäin haitallista.
Maahanmuutosta on tullut yhteiskunnallisen keskustelun näkyvin ja myös eniten mielipiteitä jakava teema. Moni kaipaa asiallisempaa ja vähemmän tunteikasta suhtautumista siihen. Aihetta pitkään tutkinut sosiologi Hein de Haas käsittelee kirjassaan How Migration Really Works kaikkiaan 22 maahanmuuton myyttiä, jotka hän tutkimustietoon perustuen kumoaa yksi toisensa jälkeen.
Tutkiva toimittaja Tim Schwab on seurannut ja tutkinut useamman vuoden ajan Bill Gatesin ja hänen (ja hänen nyt ex-vaimonsa Melindan) perustaman säätiön toimintaa. Tulokset tutkimuksesta ovat vähemmän mairittelevia ja asettavat "maailman suurimpana hyväntekijänä" tunnetun Gatesin kyseenalaiseen valoon. Seuraavassa referoin kirjaa The Bill Gates Problem, joka julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 2023. Kirjan alaotsikon voisi kääntää Varokaa myyttiä hyvästä miljardööristä.
Turvallisuusdilemman käsite on keskeinen lännen ja Venäjän välisen konfliktin selittämisessä. Se auttaa ymmärtämään, miten valtioiden pyrkimykset vahvistaa omaa turvallisuuttaan voivat paradoksaalisesti lisätä epävarmuutta ja jännitteitä valtioiden ja niiden liittoutumien välisissä suhteissa.
Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää radikaalia muutosta luonnonvarojen tuotannossa ja kulutuksessa, toisin sanoen elämäntavoissamme. Tämä kaikki puolestaan edellyttää ihmiskunnalta ennennäkemättömän laaja-alaista kykyä sopia asioista ja toimia yhdessä. Viimeaikaiset ilmastouutiset maailmalta ja meiltä eivät kuitenkaan ole luoneet yhteistyön luonteesta kovin ruusuista kuvaa. Bakussa Azerbaidzhanissa juuri päättynyt YK:n 29. ilmastokokous toi näkyväksi jälleen kerran sen, miten vaikeaa ilmastoasioista sopiminen on.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala nimeää Suomen ilmastopolitiikan haasteeksi maankäyttösektorin hiilinielun romahduksen. Ministerin mukaan maailman ilmastoa ei kuitenkaan pelasteta sillä, että Suomi puuttuisi yksityisomistuksessa olevien metsien hakkuisiin (HS 25.1.). Ministeri ei ymmärrä ympäristöpolitiikan perusteita.
Kirjoittajat Liisa Häikiö, Sosiaalipolitiikan professori Tampereen yliopisto ja Tuuli Hirvilammi, Yliopistotutkija Tampereen yliopisto vetävät ORSI-hanketta, joka luotsaa hyvinvointivaltiota ympäristön kantokyvyn rajoihin.
Alustatyö tarjoaa uuden keinon sovittaa palkkatyön tarjonta ja kysyntä yhteen. EU haluaa uudet säännöt, joilla parannetaan keikkataloudessa työskentelevien työehtoja. Digitaalinen alustatalous kasvaa nopeasti. EU on maailman ensimmäinen lainsäätäjä, joka ehdottaa erityisiä sääntöjä työtä välittäville digitaalisille alustoille.
https://youtu.be/9xBaCDnyW30
Yliopistonlehtori Matti Ylönen avaa videohaastattelussa alustatalouden ongelmia ja säätelyn tarvetta.
Ylönen on maailmanpolitiikan ja poliittisen talouden tutkija. Hän sai jaetun ensimmäisen sijan Yalen yliopiston...
Hyvä elämä on kaikkia ihmisiä yhdistävä päämäärä, johon pääseminen edellyttää riittävää elintasoa ja elämänlaatua. Jotta hyvä elämä olisi rajallisella maapallolla mahdollista mahdollisimman monelle, tarvitsemme tuotannon ja kuluttamisen kohtuullistamista. Mutta miten kohtuullisuus kannattaisi määritellä?
Hanna Kuuselan teos seuraa sivistysyliopiston muuttumista tuottavuuden ehdoilla toimivaksi sammoksi. Kirja on samalla sairaskertomus ja nimensä mukaisesti syytös, jonka Kuusela kohdistaa poliitikkojen lisäksi kaikkiin yliopistolaisiin, myös itseensä.
Viime ajat on mennyt ilmastonmuutoksen kourissa. Bakussa neuvoteltiin ja päästiin lopulta tulokseen. Kuuntelin Bakun neuvottelijoiden raporttia netissä sekä Kalevi Sorsa -säätiön Oikeudenmukainen siirtymä -tilaisuutta Tiedekulmassa.
Hyvinvointivaltiossa markkinatalouden ja julkisen vallan tasapaino turvaa talouselämän kehityksen ja kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet elämisen ehtoihin, erityisesti koulutuksella ja sosiaaliturvalla. On kuitenkin seikkoja, jotka tekevät kehityksen jatkumisesta epävarmaa. Suomi tarpoo hitaan talouskasvun uralla, eivätkä maailmantalouden uhkakuvat paranna viennistä riippuvan kansantalouden näkymiä. Identiteettipoliittinen jakautuminen ja vastakohtaisuuksien kärjistyminen murentavat yhteiskuntasopua.
