Kirjoittaja: Roope Pekkinen
Maanpuolustusoppi on oppiaine, jonka opettamista perussuomalaiset esittävät suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuustilannetta eheyttävänä ratkaisuna. Oppiaineesta ei ole julkaistua kirjallisuutta, mutta käsite nousee pinnalle ajoittain turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Mitä on maanpuolustusoppi ja millaisia seurauksia sen opettamisella olisi?
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) toukokuisessa selvityksessä suomalaisen puoluejärjestelmän puolueiden kannasta asevelvollisuuden suhteen käy ilmi jotain mieltä hämmentävää. Perussuomalaiset esittivät kantansa saatesanoiksi, että ”peruskouluun olisi lisättävä ”maanpuolustusta, väestönsuojelua ja kokonaisturvallisuutta joko omana oppiaineena tai lisänä yhteiskuntaopin opetusta” (Tallberg, 2025, s.37). Pohdin tätä ehdotusta kirjoituksessani Kulttuurivihkojen numerossa 4–5 (2025) ja tässä kirjoituksessa käsittelen aihetta nopeasti muuttuvassa turvallisuuspoliittisessa kontekstissa. Peruskoulumme ovat uudistusten keskellä epäilemättä vaikeuksissa oppimisen ja koulunkäynnin osalta, mutta en usko maanpuolustusoppi olisi se lääke, jota kansalliset kasvatusinstituutiomme kipeimmin kaipaisivat. Ymmärrän silti huolen. Pohdin seuraavaksi, millaisia asioita perussuomalaisten esityksen toteuttaminen nostaisi esiin.
Mitä maanpuolustuksen opettaminen peruskoulussa tarkoittaisi?
Kirjoitin tästä Kulttuurivihkojen vuoden viimeiseen numeroon 4–5/2025. Tuossa kirjoituksessa pohdiskelin sitä, mikä on maanpuolustusopin opetuksen taustalla piilevä tarve, jonka perussuomalaiset puolueena hahmottavat. Maanpuolustuksen lisääminen kansalliseen perusopetukseen omana oppiaineenaan tai lisänä yhteiskuntaopin opetusta on painava ehdotus. Tällaisten manausten taipumus on muuttua itseään toteuttaviksi ajatuksiksi, siis itse itsensä kirjoittaviksi tuomiopäivän koodeiksi.
Näin sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö asiaa kuvaa: ”Koventuneen retoriikan vaara on, että myös käyttäytymisemme muuttuu: puheet sodasta toimivat itseään toteuttavana ennustuksena. Tämä kaventaisi reagointitapojamme, ja ohjaisi meitä vääjäämättömästi kohti organisoitua väkivaltaa. Presidentti Sauli Niinistön sanoin kiristyneessä maailmantilanteessa Suomen kannattaa varautua erinäisiin ’ilkeyksiin’. Niihin on mahdollista varautua ilman sotapuheita. Turvallisuusviranomaisemme suosivatkin käsitettä ’laaja-alainen vaikuttaminen’.” (Yle, 9.11.2025).
Laaja-alaisella vaikuttamisella Käihkö tarkoittaa siis siitä, kuinka ihmisten ajatteluun pyritään vaikuttamaan ”esimerkiksi erilaisia mediakanavia ja sosiaalista mediaa hyödyntäen” (myös Kivimäki, 2023, s. 10). Tästä voidaan päätellä, että ihmisten kriittisen ajattelun ja medialukutaitojen kehittäminen kansallisella tasolla saattaisi olla tehokkainta maanpuolustusta tällä hetkellä. Vahvaan yhteiseen kertomukseen ankkuroitumista on mahdollista opettaa peruskouluissa, mutta ei maanpuolustusoppia opettamalla.
Oppiaineen didaktiikasta
Kulttuurivihkojen artikkelissa käsittelin myös maanpuolustusopin didaktisia kysymyksiä – eli mitä, miten ja miksi oppiainetta opetettaisiin. On vaikea kuvitella maanpuolustusopin liittyvän mihinkään olennaiseen ihmisenä kasvamisen tarpeeseen. Opetuksen sisällöllisen annin tulisi silloin vastata suomalaisen yhteiskunnan arvoja. Noudattaisiko maanpuolustusoppi sukupuolirooleja ylläpitävän asevelvollisuuden mallin mukaista jakoa siitä, kuka opiskelee ja millaisia asioita maanpuolustusopin tunneilla? Tässä yhteydessä emansipaation ja inkluusion periaatteille perustuvat pedagogiikat jäisivät epäilemättä toteuttamatta. Kävisivätkö pojat peruskoulu-intin? On toki mahdollista, että maanpuolustusoppi tarkoittaisi erilaisten siviilimaanpuolustuksellisten taitojen harjoittelua, kuten suojautumissuunnitelmien opiskelua tai erilaisten tarvikkeiden jakamiseen perehtymistä. Eikö näitä asioita voi harjoitella silloin, kun on tarpeen, kuten poikkeustilanteessa (vrt. siviilipalvelus). Vai koskettavatko nämä asiat alaikäisiä peruskouluissa opiskelevia lainkaan?
Epäilen, että maanpuolustusopin taustalla piilevä tavoite liittyy huoliin tulevaisuudesta sekä seuraavien sukupolvien kohtaloista. Nähdäkseni maanpuolustusopin lisäämisellä opetussuunnitelmaan ei turvattaisi varmuudella kumpaakaan – ei tulevaisuutta eikä seuraavien sukupolvien kohtaloitakaan. Maanpuolustusopin opettamisen sijaan olisi mahdollista opettaa seuraavien sukupolvien edustajille laajempia mahdollisuuksia ajatella, reagoida ja toimia niiden ilmiöiden kanssa, joita tulevaisuus heille tuo tullessaan.
Ei maanpuolustusta peruskouluun
Kiitos kaiken tofuilun ja pervoilun, kouluja kehitetään jatkuvasti tasa-arvoisempaan suuntaan. Ajatus maanpuolustusopin opetuksesta tuntuisi vanhaan palaamiselta. Ihmisen kasvun ja kehityksen kannalta tuntuu suoraan pöljältä odotella taivaan putoamista niskaan jo pienestä pitäen ja sen vuoksi opetella puolustautumaan maailmalta. Kyllä sitä ehtii aikuisenakin. Minusta lapsena on saatava rauhassa selvitellä välejään maailman kanssa – välillä onnistuen, välillä epäonnistuen. Jos ulkoinen maailma opittaisiin varhain symbolisella tasolla vaaraksi, olisi todellisten rajojen tunteminen haastavaa aikuisena. Lapsesta kasvaisi aikuinen, joka pelkää osallistua maailmaan tai on epäluuloinen sitä kohtaan. Jos kaikki pelkäävät epäonnistumista, miten kukaan voi koskaan uskaltaa onnistua?
Toisenlaista maanpuolustusoppia on opetettu, tai ainakin yritetty opettaa jo jonkin aikaa suomalaisissa peruskouluissa. Ilmari Käihkön ajatukseen tarttuakseni, kriittisen ajattelun ja medialukutaitojen opettaminen on tehokkainta maanpuolustusoppia turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, jossa suomalainen yhteiskunta kohtaa erilaisia hybridivaikuttamisen muotoja. Suomessa näitä taitoja opettavat peruskouluissa opetuksen ammattilaiset.
Maanpuolustusopin ottaminen opetussuunnitelmiin lisäisi opettajien työtaakkaa. Todellinen pyrintö isänmaan tai äitimaan puolesta voisi tällä hetkellä olla kansallisella tasolla resurssien suuntaamisena koulutukseen. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon pyrkimällä aidosti työskentelemään kodin ja koulun välisen yhteistyön toimivuuden ylläpitämiseksi tai parantamiseksi.
Lähteet
– https://yle.fi/a/74-20192393 – Yle, 9.11.2025. Ilmari Käihkön kolumni: Vain diktatuureissa eletään koko ajan sotatilassa.
– https://kylkirauta.fi/wp-content/uploads/2023/03/Kylkirauta-1_23.pdf#page=11 – Veli-Pekka Kivimäki, 2023. Laaja-alainen vaikuttaminen. Kylkirauta, 1/2023.
– http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4412-1 – Tallberg, T. (2025). Asevelvollisuus ja sukupuolten tasa-arvo: Kohti sukupuolineutraalia valikoivaa asevelvollisuutta? Tasa-arvoasiain neuvottelukunta.
– Pekkinen, R. (2025). Puheenvuoro: Kuuluuko maanpuolustus perusopetukseen? Kulttuurivihkot, (4–5/2025)
Roope Pekkinen on kasvatustieteen opiskelija Jyväskylän yliopistossa.
