Kirjoittaja: Aleksi Salonen
Mitä Suomessa oikeasti tapahtuu juuri nyt?
Tämä ei ole provokaatio, vaan tosiasia: oikeistohallitus tekee oikeistopolitiikkaa. Se ei ole sinällään väärin – Suomessa saa demokratiassa ajaa erilaisia poliittisia linjoja. Ongelma on siinä, että monelle ei ole selvää, mitä oikeistopolitiikka tarkoittaa käytännössä.
Siksi haluan avata sen:
- Valtion roolia halutaan pienentää
- Verotusta kevennetään, erityisesti hyvä- ja keskituloisilta sekä yrityksiltä
- Julkisia menoja leikataan, kuten sosiaaliturvaa, koulutusta ja palveluita
- Vastuu siirtyy yhä enemmän yksilölle
Tällöin painopiste siirtyy: enemmän vapauksia niille, joilla on jo valmiiksi – vähemmän turvaa niille, joilla ei ole.
Tämä kirjoitus ei keskity siihen, onko suunta oikea tai väärä, vaan siihen, mitä konkreettisesti tapahtuu, kun valtion roolia yhteiskunnassa pienennetään.
Tietoista muuttamista
Kyse ei ole vain talouden tasapainottamisesta. Eikä pelkästään velan kasvun hillinnästä tai kannustinloukkujen purkamisesta. Kyse on siitä, että Suomea ollaan muuttamassa tietoisesti – ja ideologisesti.
Valtion roolia yhteiskunnassa supistetaan suunnitelmallisesti:
- Julkisia menoja leikataan (mm. koulutus, sosiaaliturva, terveydenhuolto, peruspalvelut)
- Samalla valtion tuloja vähennetään (veronkevennykset erityisesti hyvä- ja keskituloisille sekä yrityksille)
Tätä kutsutaan julkisen sektorin pienentämiseksi. Kyse ei ole vain säästöistä, vaan koko järjestelmän suunnanmuutoksesta.
Työ vs. työttömyys: kenelle politiikka toimii?
Sanotaan, että ”kannustetaan ihmisiä työhön”. Mutta suurin osa hallituksen päätöksistä hyödyttää niitä, joilla on jo työ ja tulot:
- Ansiotulojen verotusta on kevennetty
- Yhteisöveroa on alennettu
- Solidaarisuusveroa poistetaan
- Yrittäjille ja työnantajille tehdään lisähelpotuksia
Toisille kevennyksiä, toisille kiristyksiä. Näin rakennetaan uusi arvojärjestys. Samaan aikaan kaikkia niitä, joilla ei ole työtä, kohdellaan säästöjen kohteina:
- Perusturvaa ja asumistukea on heikennetty
- Palveluita vähennetään
- Työttömyysturvaa ja toimeentuloehtoja kiristetään
Näin syntyy järjestelmä, jossa vahvemmat saavat lisää – ja heikommassa asemassa olevien tilanne vaikeutuu entisestään.
Mutta eikö töitä ole kaikille, jotka haluavat tehdä?
Ei. Todellisuus ei vastaa tätä väitettä. Avoimia työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita. Joihinkin paikkoihin tulee satoja tai jopa tuhansia hakemuksia. Mahdollisuus saada työtä ei ole kiinni laiskuudesta – vaan rakenteista. Lisäksi osa ihmisistä tarvitsee enemmän tukea päästäkseen työmarkkinoille. Kaikilla ei ole samoja lähtökohtia, voimavaroja, verkostoja tai mahdollisuuksia.
Kannustetaanko – vai rangaistaanko?
Tätä kutsutaan kannustamiseksi – mutta miltä se tuntuu käytännössä? Jos ihminen on heikommassa asemassa, ei ole realistista odottaa, että hän pärjää entistä vähemmällä. Jokaisen ihmisen pitää voida elää myös silloin, kun hän ei ole työssä – edes väliaikaisesti. Elämä ei pysähdy siksi, että työtä ei ole.
Jos ihmisellä ei ole mahdollisuutta suojautua arjessa tai vastata perustarpeisiinsa, häneltä ei voi vaatia aktiivisuutta tai uudelleen yrittämistä samalla tavalla kuin niiltä, joilla on turvaa ja voimavaroja. Tämä ei ole kannustamista. Tämä on heikoimpien painamista entistä alemmas – ja sen jälkeen moittimista siitä, etteivät he jaksa nousta.
Työelämän pelisääntöjäkin muutetaan
Oikeistopolitiikka ei pysähdy sosiaaliturvaan tai verotukseen. Myös työelämän rakenteita muokataan uusiksi:
- Lakko-oikeutta rajoitetaan uusilla rangaistuksilla ja sakoilla
- Paikallista sopimista lisätään tilanteissa, joissa neuvotteluasema ei ole tasavertainen
- Ammattiliittojen asemaa heikennetään ja järjestäytymisen suojaa kavennetaan
- Työehtosopimusten yleissitovuus kyseenalaistetaan
Tämä ei ole vain teknistä säätöä, vaan vallan uudelleenjakoa: työntekijän suojaa puretaan, ja työnantajan asemaa vahvistetaan. Kun samaan aikaan sosiaaliturvaa heikennetään ja työehdoista sopiminen yksilöidään, syntyy tilanne, jossa yksilö jää aiempaa yksin. Vähemmän yhteistä turvaa – enemmän riskiä yksin kannettavaksi.
Mihin tämä johtaa?
Tällainen politiikka jakaa ihmiset kahteen ryhmään:
- niihin, joilla on jo valmiiksi työ ja toimeentulo
- ja niihin, joilla ei ole – ja joille jää entistä vähemmän
Samalla yhteiskunnallinen luottamus murenee. Nuorten tulevaisuususko heikkenee. Yhteinen kokemus oikeudenmukaisuudesta katoaa. Jos ihmisarvo sidotaan työmarkkina-asemaan, luodaan järjestelmä, joka ei kannattele – vaan karsii.
Ja vielä yksi asia. Tiedän, mistä puhun. Olen itse elänyt tämän muutoksen keskellä. Olen nähnyt, miten palvelut heikkenevät, tuki pienenee ja vastuu sysätään yksilön harteille. Jos sinulla on joskus ollut ajatus, että haluaisit konkreettisesti auttaa jotakuta – tässä on yksi mahdollisuus. Jos haluat tukea minua ja tätä työtä, voit laittaa viestiä. Keksitään yhdessä tapa, miten se voisi onnistua.
Aleksi Salonen, Mäntyharjulainen kouluttaja, valmentaja ja kokemusasiantuntija
Uskon, että ihmisarvo ei riipu asemasta, kyvystä tai mielipiteestä – ja että jokainen kohtaaminen voi olla askel kohti parempaa maailmaa. Teen näitä kirjoituksia itsenäisesti, ilman taustajulkaisijaa. Toivon, että voisin tulevaisuudessa tehdä tästä työni – ja tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun uudenlaista ääntä: rehellistä, rakentavaa ja aidosti inhimillistä. Jos koet tämän tärkeäksi, jaa tai kommentoi.
Teksti julkaistu aiemmin Aleksi Salosen Facebook-sivuilla (9.5.2025)
