Osataanko tulevia sote-palveluja yhdistää?

Suomeen ollaan perustamassa 18 maakuntaa, jotka vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluista (sote). Pirstaloituneiden palveluiden yhdistämisen on toivottu tuovan säästöjä ja parantavan palveluja, mutta perustettavissa suurorganisaatioissa voidaan myös epäonnistua.

Kahdeksan maakunnan kokoista kuntayhtymää ovat jo yhdistäneet joitakin sote-palveluitaan. Niiden onnistumista on tutkittu COPE-hankkeessa, jossa mukana olleet kolme professoria, yliopettaja ja tutkimuspäällikkö kirjoittivat artikkelinMitä palveluiden yhteensovittaminen tarkoittaa sosiaali- ja terveyshuollon työssä? (Talous ja Yhteiskunta, 2/19) 

Artikkelissa kuvataan, kuinka pirstalaiset palvelut tarkoittavat asiakkaan kannalta useita turhia käyntejä, joissa sama ongelma on selitettävä yhä uudestaan ja joissa tehdään päällekkäisiä tutkimuksia. Työntekijöiden tuolilta käsin pirstaleisuus näyttäytyy, kuinka asiakas tulee turhaan ja toistuvasti vastaanotolle.

Taustalla on järjestelmän monimutkaisuus ja tietämättömyys toisten sektorien palveluista. Myös ajattelutavat poikkeavat eri ammateissa. Ratkaisuksi on artikkelin mukaan haettu moniammatillista tiimityötä ja tietyn ryhmän kaikkien palvelujen kokoamista yhteen organisaatioon.

Näin on toimittu Etelä-Karjalassa, jossa lasten ja nuorten palvelut on koottu yhteen. Neuvolat, lastenpsykiatria, lastensuojelu ja koulu- sekä opiskelijaterveydenhuolto ovat yhdessä organisaatiossa. Asiakas voi kävellä sisään niin sanotun matalan kynnyksen palveluihin, jossa haastattelun perusteella hänelle tarvittaessa suunnitellaan sopivien ammattilaisten tiimi, artikkelissa kuvaillaan.

Kokemusten mukaan hyvin olennaista integraatiossa on, että asiakasprosessit suunnitellaan yhdessä. Lisäksi tulisi huolehtia, että työntekijöiden autonomia säilyy suurena.

Suurikokoisena sote-organisaatio voi alkuvaiheessaan luoda liian sitovia ohjeita ja etäännyttää päätöksenteko sekä vastuu toisistaan, jolloin monisektorinen palvelujen yhdistäminen ei käytännössä onnistukaan, yhteisartikkelissa varoitetaan. (Talous ja Yhteiskunta, 2/19.) 

  • Mikael Kallavuo