Sakari Kainulainen: Onnellisuuden tutkiminen on tärkeää

Kuva: Mohamed Nohassi, Unsplash.

Aika ajoin törmää toteamukseen, että onnellisuus ei ole lainkaan tutkimisen arvoista. Tai että se on jokaisen oma asia, jolloin sitä on mahdotonta yleistää. Suopeimmin se saatetaan hyväksyä aikakauslehtien materiaalina: artikkeli onnen löytymisestä istuu juuri sinne mutta vain sinne.

Yksi vaikeus keskusteluun tulee siitä, että monet ymmärtävät onnellisuuden eri tavoin. Onnellisuuden syvin olemus on askarruttanut filosofeja vuosisatojen ajan (Martela, 2014), vaikkakin empiirisesti erilaiset hyvinvoinnin kokemusta kuvaavat mittarit tuottavat suhteellisen samankaltaiset tulokset.

Mitä onnellisuudella tarkoitetaan?

Onnellisuus-termi tuo helposti mieleen lyhytkestoisen onnen tunteen. Tutkimuksessa englanninkielinen termi happiness on kuitenkin paljon monisyisempi. Onnellisuustutkimuksessa (happiness research) termi on varsin usein synonyymi elämään tyytyväisyydelle ja koetulle hyvinvoinnille (Helliwell ym., 2021). Näitä molempia on tutkittu kymmeniä vuosia yksilöaineistoilla ja globaalisti maita vertaillen.

nnellisuutta analysoidaan myös eri tieteiden näkökulmista. Tämä tuo oman lisämausteensa termin luonteeseen. Yhteiskuntatieteissä (taloustiede, sosiologia) onnellisuus nähdään ulkoisten tekijöiden seurauksena ihmiselle (Veenhoven, 1995), mutta myös selityksenä ihmisen käyttäytymiselle (Frey & Stutzer, 2002). Psykologisemmassa (positiivinen psykologia) tarkastelussa sen sijaan korostuu yksilön tunnetilojen ymmärtäminen ja onnellisuuden tavoittelu (Mattila, 2008).

Yhteiskuntapolitiikan ytimessä

Olen tottunut pitämään onnellisuuden – mitattuna elämään tyytyväisyydellä – tutkimista yhteiskuntapolitiikan keskeisimpänä tehtävänä. Yhteisöt ja yhteiskunnat ovat juuri niin hyviä kuin ne ihmisille arjessa tuntuvat. Mikä muu voisi olla syvempi tarkoitus yhteiskunnalle?

On toki selvää, että onnellisuus ei voi olla ainoa ohjenuora ja merkki hyvälle yhteiskunnalle. Jos näin olisi, olisimme kuin filosofi J.S. Millin ”Onnelliset siat” (Schefczyk 3.1.2022). Nämä pyrkivät karsinassaan saavuttamaan hetkellisen maksimaalisen hyvän olon tunteen antamatta tulevaisuuden pohtimiselle sekuntiakaan.

Olen tottunut määrittämään tuon välillä parjatunkin onnellisuuden termin kokonaisvaltaiseksi elämään tyytyväisyydeksi (Kainulainen, 2019). Kun asiat ovat elämässämme halutulla mallilla, niin voimme sanoa olevamme onnellisia.

Onnellisuus on arjessa pärjäämistä. Arki vaihtelee elämäntilanteiden ja ihmisten kesken ja on myös jatkuvassa liikkeessä. Toisaalta siinä on myös monien kesken jaettuja yhteisiä piirteitä. Jotenkin on saatava ruokaa syödäkseen ja katto pään päälle. Muiden seura kannattelee.

Kansainvälinen onnellisuustutkimus on nostanut esiin sen, että yhteiskuntien välillä on suuria eroja onnellisuudessa. Kun yhteiskunnat muuttuvat, niin muuttuu myös kansalaisten onnellisuus. Välillä parempaan ja välillä huonompaan suuntaan. Joskus kansalaisten liian matala onnellisuus muuttaa yhteiskuntaa. Onnellisuus näyttää vaikuttavan myös yksittäisen ihmisen tulevaisuuteen.

Elämään tyytyväisyyttä voidaan tutkia

Elämään tyytyväisyydestä voi erottaa kaksi tärkeää elementtiä: tunteen ja järjen. Nämä molemmat elementit vaikuttavat elämään tyytyväisyyteemme (onnellisuuteemme). Vertailemme omaa elämäntilannettamme muiden tilanteeseen tai pohdimme mihin suuntaan elämämme on mennyt. Teemme järkeilyä sen suhteen, onko meidän syytä olla onnellisia vai ennemminkin onnettomia. Saammeko elämältämme sitä mitä siltä haluamme?

Tunnepuolella taas risteilee hitaammin ja nopeammin vaihtuvia tunteita. Hitaammin vaihtuvaa ja ilman erityistä kohdetta olevia tunteita kutsutaan termillä ”mood” ja nopeammin ja tiettyyn kohteeseen kiinnittyviä tunteita taas termillä ”feelings”.

Onnellisuus näyttää siis rakentuvan suhteellisen selkeistä tekijöistä ja olevan luonteeltaan enemmän systemaattisesti vaihteleva kuin täysin satunnaisesti vaihteleva ilmiö. Siksi sitä voi hyvin hyödyntää myös yhteiskuntapolitiikan seurannan välineenä.

Ihmiset harvemmin ”heittävät hatusta” arviotaan onnellisuudestaan. Tämän vuoksi ihmisen onnellisuuden perusteella voimme arvioida myös yhteiskunnan toimintaa ja esimerkiksi yhteiskuntapolitiikan onnistumista. Onnistuneen yhteiskuntapolitiikan seurauksena erot ihmisten onnellisuuden välillä eivät olisi kohtuuttoman suuria.

(Kirjoitus on julkaistu alun perin Dialogi-mediassa, 5.5.2022.)

Lähteet:

Frey, B. & Stutzer, A. (2002). What Can Economists Learn from Happiness Research? Journal of Economic Literature. Vol. XL (June 2002), 402–435

Helliwell, J. F., Huang, H., Wang, S. & Norton, M. (2021). Happiness, trust, and deaths under COVID-19. Teoksessa Helliwell, J. F., Layard, R., Sachs, J. D., De Neve, J-E., Aknin, L. & Wang, S.  World Happiness Report 2021.  Sustainable Development Solutions Network. http://worldhappiness.report/

Kainulainen, S. (2019). Milloin tulot riittävät edes kohtuulliseen elämään? Yhteiskuntapolitiikka, 84(1), 92–101.

Martela, F. (2014). Onnellisuus. Ensyklopedia Logos. https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/onnellisuus

Mattila, A. S. (2008). Onnellisuudesta. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 124(4), 363–4.

Schefczyk, M. John Stuart Mill: Ethics, The Internet Encyclopedia of Philosophy, https://iep.utm.edu/, 3.1.2022.

Veenhoven, R. (1995). The cross-national pattern of happiness: Test of predictions implied in three theories of happiness. Social Indicators Research, 34(1), 33–68. https://doi.org/10.1007/BF01078967

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041228394

  • Sakari Kainulainen on erityisasiantuntija Diakissa. YTT (sosiologia), dosentti (hyvinvointitutkimus). Asiantuntemuksen aihealueet: koettu hyvinvointi, huono-osaisuus, hyvinvoinnin mittaaminen.