Maapallon keikahduspisteet aiheuttavat merkittäviä riskejä yhteiskunnalle, mutta niitä ei tästä huolimatta käsitellä vielä kansallisissa tai kansainvälisissä skenaarioissa tai strategioissa. Tämä johtuu osin siitä, että keikahduspisteitä ei ole huomioitu globaaleissa ilmastomalleissa, jotka muodostavat keskeisen tietopohjan valtioiden suunnitelmille ja toimille. Ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeutumisstrategiat on siis suunniteltu ikään kuin olettaen, että keikahduspisteitä ei tulisi ylittymään, tai että niitä ei olisi olemassa.
Talousantropologi Jason Hickel sisältää kirjaansa sekä havaintoja ympäristön tilasta että erilaisten ihmisyhteisöjen toiminnasta. Kuvattuaan uhkia Hickel kertoo mistä kaikki ongelmat johtuvat: talouskasvun politiikasta. Hän toteaa, että kapitalismi on järjestelmä, joka on rakennettu kasvuimperatiivin varaan.
Ilmeisesti ensimmäinen kriittistä militarismin tutkimusta Suomessa käsittelevä teos. Kirjan toimittajat toivovat, että Suomeenkin saataisiin tieteellistä sotilaallisen vallan ja yhteiskunnan militarisoitumisen käsittelyä. Monissa muissa maissa asiaa on tutkittu enemmän.
Pääomasijoittajat omistavat yhä suuremman osan suomalaisista energiayhtiöistä. Omistuksen keskittymisellä on vaikutusta paitsi huoltovarmuuteen, myös eriarvoisuuden kehitykseen ja kansantalouteen.
Kirjoittaja: Juha Nurmela
Sitä ei uskoisi, mutta kymmenen keinua voi mullistaa elämän. Tai no, ainakin pienen lähipuiston. Kesällä 2024 meidän korttelin kulmalle ilmestyi valtava kehä,...
Kirjoittaja: Sauli Rouhinen
Instituutiot ja niiden toimintamalit ovat yhteiskunnallisen muutoksen, laajapohjaisen oppimisprosessin keskiössä. Keskeisiä niistä ovat poliittisideologiset, uskonnolliset ja tieteelliset instituutiot, joista vain viimeisimpään kuuluu...
Työttömien Keskusjärjestön vuosikokous kokoontui 25.4. Kokkolaan. Vuosikokouksessa todettiin, että pitkäaikaistyöttömät on ahdistettu nurkkaan. Palveluita on ajettu alas ja työllistymisnäkymät ovat erittäin heikot. Monen pitkäaikaistyöttömän saamat tuet eivät riitä ihmisarvoiseen elämään. Heidän tilanteeseensa ei ollut kehysriihessä tarjolla helpotusta. Hallituksen kaavailemat lisäleikkaukset ja sanktiot ajavat pitkäaikaistyöttömät vain entistä syvemmälle köyhyyteen ja lisäävät syrjäytymistä. Vaarana on, että säästöjen seurauksena myös kunnat ja hyvinvointialueet ajautuvat syvenevään kriisiin. Näin työttömien ja muiden vähävaraisten eriarvoisuus jatkaa kasvuaan.
https://youtu.be/QRg1C-5lsjE
Marja-Liisa Viherä, hyvän kehän pyörittäjä kertoo, mikä on saanut hänet aktiiviseksi alkaen pikkupartiolaisesta, viestintäleirien perustamiseen, päätyen ilmastoisovanhempien mielenilmaisuun eduskuntatalon portailla.
Maija on sivistyksen vastapalojen sytyttäjä.
Haastattelijana...
Oikeistohallitus tekee oikeistopolitiikkaa. Se ei ole sinällään väärin – Suomessa saa demokratiassa ajaa erilaisia poliittisia linjoja. Ongelma on siinä, että monelle ei ole selvää, mitä oikeistopolitiikka tarkoittaa käytännössä.
Tulevaisuutta on koitettu ennustaa läpi historian vaihtelevalla menestyksellä. Puoli vuosisataa sitten suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen pioneeri koosti näkemyksensä kokoelmaksi lakeja tulevaisuuden ennakoinnista. Auttavatko tällaiset säännöt meitä ymmärtämään tulevaa – taikka kenties kuinka olemme päätyneet tähän hetkeen?
Tammikuussa 1940 Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) julkistivat väliaikaiseksi tarkoitetun sopimuksen, ”tammikuun kihlauksen”. Vuosikymmenten mittaan sopimus kitisi ja narskui, mutta kehittyi kolmikantajärjestelmäksi tulopoliittisine kokonaisratkaisuineen. Järjestely kesti lähes kahdeksankymmentä vuotta, kunnes työnantajat irtautuivat siitä vuonna 2017.
Hyvinvointivaltiossa markkinatalouden ja julkisen vallan tasapaino turvaa talouselämän kehityksen ja kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet elämisen ehtoihin, erityisesti koulutuksella ja sosiaaliturvalla. On kuitenkin seikkoja, jotka tekevät kehityksen jatkumisesta epävarmaa. Suomi tarpoo hitaan talouskasvun uralla, eivätkä maailmantalouden uhkakuvat paranna viennistä riippuvan kansantalouden näkymiä. Identiteettipoliittinen jakautuminen ja vastakohtaisuuksien kärjistyminen murentavat yhteiskuntasopua.
Ensimmäisen vaalikautensa aikana hyvinvointialueet ovat päättäneet karsia ikääntyneiden hoivapalveluita tiukkojen säästöpaineiden takia. Heta Melartin pohtii blogissaan huhtikuussa järjestettävien aluevaalien merkitystä vanhushoivan tulevaisuuden kannalta. Melartinin mukaan nyt hallituksen talouskuri pakottaa hyvinvointialueet karsimaan palveluita, mutta panostukset riittävään hoivaan eivät toteudu myöhemminkään, jos aluepäättäjillä ei ole siihen poliittista tahtoa.
Ennen muinoin 1700-luvulla ja 1800-luvuilla perheet pitivät huolta vanhuksistaan. Tuvassa oli aina joku penkin pää tai uunin nurkka, josta vanhus tarkkaili perheen puuhia, leikitti lapsia ja jossa hän itsekin sai huolenpitoa. Huolenpito oli niukkaa, mutta niukkaa oli elämä muutoinkin.
Haave ihmisen rakentamasta itsensä kaltaisesta oliosta ja tekoälystä on vanha. Kehittäjänsä käsistä karannut laite, kone tai teknologia ovat tieteiskirjallisuuden vakiintunutta aineistoa aina taikurin luudasta ja Frankensteinin hirviöstä lähtien. Kirjoissa ja elokuvissa koneet ovat saaneet tajunnan ja alkaneet jahdata ja lahdata ihmisiä. Tappajaroboteista ei ole pulaa. Supersankarit ovat ottaneet niistä mittaa jo lukemattomissa elokuvissa.
Atte Korholan kirja "Kristillinen äärioikeisto ja Trump" selventää ainakin osaa niistä virtauksista, jotka ovat nostaneet Trumpin valtaan. On varsin luettavasti, paikoin hauskastikin kirjoitettu.
Hyviä Uutisia Suomesta on artikkelikokoelma, jossa on vajaa kaksikymmentä artikkelia eri teemoista ja eri kirjoittajia on kolmisenkymmentä. Juho Saari itse on kirjoittanut johdannon, kaksi artikkelia ja teoksen johtopäätökset.
”Miksi aikuinen ei ole suostunut ajattelemaan oma vanhuuttaan? Jos olisi ajatellut, vanhainhoidon etiikka ja politikka olisi väistämättä erilaista. Ajatukseni on yksinkertainen: kun ajattelet itseäsi vanhana, pidät huolta vanhoista. Miten muuten kehtaisit vaatia itsellesi hoiva ja hyvinvointia?”
Suuri kysymys on, miten ihmisarvoisen elämän edellytykset saadaan säilymään etenevästä, laajasti koko ihmiseen vaikuttavasta sairaudesta huolimatta. Silloin meitä ei riisuta. Nyt julkaistussa kirjassa tämä on tiivistetty erinomaisesti lauseeseen, jota tässä hieman muokkaan: Arvokas vanhuus ei ole saavutettavissa, jos palveluiden saatavuus - tai laatu - on heikko. Lisäsisin tässä mukaan sanan laatu.
Perinnön ongelma meritokratiaan pyrkivän yhteiskunnan kannalta on juuri tämä: perintövarallisuus parantaa saajansa asemaa tämän tekemättä mitään. Siksi perintö on taloustieteen näkökulmasta hyvä verotuskohde, kuten taloustieteilijät ovat useasti todenneet (HS 26.1., 5.2.). Perintö myös kasvattaa varallisuuseroja, jotka ovat taloudellisen eriarvoisuuden suurin syy.
Yhdeksänkymmentäluvun huomattava tuottavuuden kasvu perustui luonnonvarojen häikäilemättömään hyödyntämiseen ja fossiilisten polttoaineiden laajamittaiseen käyttöön. Jatkuva talouskasvu ei voi olla ratkaisu nykyisiin ongelmiin.
Nancy Fraser syyttää maailman ongelmista kapitalismia. Hänen mukaansa tuhon tieltä päästäisiin pois, jos kyettäisiin synnyttämään uusi ekopoliittinen järki, joka antaisi suunnan yhteiskunnalliselle muutokselle.
Kirjoittaja: Sauli Hyväri, väitöskirjatutkija
Yli 13 miljoonaa ihmistä on syntynyt maailmassa IVF-tekniikan (koeputkihedelmöitys) avulla. Sitä käytetään, kun hedelmöittymisen ja raskauden alkamisen todennäköisyys muilla keinoin on...
