Kestävän kehityksen sitoumukset – yhteiskunnallinen oppimisprosessi                                                                           

Kirjoittaja: Sauli Rouhinen

Instituutiot ja niiden toimintamalit ovat yhteiskunnallisen muutoksen, laajapohjaisen oppimisprosessin keskiössä. Keskeisiä niistä ovat poliittisideologiset, uskonnolliset ja tieteelliset instituutiot, joista vain viimeisimpään kuuluu elimellisesti rakenteellinen itsekorjautuvuus. Kestävä kehitys on ollut pian neljäkymmentä vuotta keskeinen yhteiskunnallisen muutoksen idea ja välttämättömien institutionaalisten muutosten ajuri. Laajavaikutteisten kestävyysmuutosten menestyminen edellyttää monitasoista yhteiskunnallista oppimisprosessia sekä vähittäistä uusista käytännöistä sopimista ja niihin sitoutumista. 

Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin 3.6.1993, vuosi YK:n Rio de Janeirossa järjestetyn Ympäristö ja kehitys -konferenssin jälkeen. Kestävän kehityksen toimikunta tuotti ensimmäisen politiikkaohjelman kestävän kehityksen lähiajan toimenpiteistä 1995, johon kirjattiin myös prof. Pentti Malaskan työryhmän suomalainen tulkinta kestävästä kehityksestä. Toimikunta tuotti myös uusia ideoita kestävän kehityksen hallintamalleihin sillä kansallisen politiikkaprosessin ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää uusien työtapojen ja sitouttamisen muotojen kokeilua. Kestävän kehityksen valtavirtaistaminen yhteiskunnassa perustuu institutionaalisiin ratkaisuihin eli verkostojen, pelisääntöjen ja luottamuksen systemaattiseen rakentamiseen. 

Kestävän kehityksen tulevaisuussitoumusten synty

Uutta lähestymistapaa edustaa tukeutuminen eri yhteiskunnallisten toimijoiden aloitteellisuuteen, joka sidotaan löyhästi yhteiseen politiikkatavoitteeseen tai visioon. Kestävän kehityksen toimikunnan sihteeristössä kehiteltiin idea tulevaisuussitoumuksista ja kumppanuushankkeista, jotka yhteisen alun jälkeen saisivat kehittyä ilman muodollista koordinointia. Kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi idean ja käynnisti syksyllä 2001 yhdessä eduskunnan ympäristö- ja tulevaisuusvaliokuntien kanssa omaehtoiseen toimintaan perustuvan tulevaisuussitoumus-/kumppanuusprosessin. Tulevaisuussitoumuksia teki eduskunnassa pidetyissä seminaareissa 21 organisaatiota: kansalaisjärjestöjä, yrityksiä, kansalaisjärjestöjen tai yritysten kattojärjestöjä, hallinnonaloja ja kuntia. Hankkeita käynnistettiin useasta aihepiiristä ja teemojen ympärille kehittyi erityyppisiä kumppanuuksia.

Sitoumuskokeilun kestäviä opetuksia on, että useille organisaatioille ohjelmien ja kampanjoiden runsaus voi olla ylimääräinen painolasti. Nyt vain kahdessa hankkeessa (Itämeri-kokonaisuus ja Kevyen liikenteen mallikunnat) oli käytössä sitoumuksiin varta vasten suunnattua rahaa. Kestävän kehityksen toimikunnan tulevia toimintalinjoja pohdittaessa oli ehdotettu keskittymistä konkreettiseen kestävää kehitystä edistävään työhön. Yhden mahdollisuuden tarjosi tulevaisuussitoumuksien ja kumppanuuksien kehittäminen edelleen niillä teema-aloilla, joita kestävän kehityksen toimikunnan tulevalla kaudella haluttiin painottaa. Taulukko kuvaa kumppanuuksien ideoita lyhyesti. 

Taulukko: Yleiskuva vuonna 2001 virinneistä tulevaisuussitoumuksista ja kumppanuuksista.

Aihealue	Yhteistyötahojen oma sitoumus
Bioenergian edistäminen	MTK bioenergian käytön ja energiasäästön edistämisessäTT (Teolliisuus ja työnantajat) ilmastostrategian tavoitteiden mukaisessa toiminnassa
Itämeren suojelu	Natur och Miljö, Marthaförbundet ja Svenska Landtbruk-producenternas förbund Itämeren suojelun edistämiseksi
Työturvallisuus	Fennia kehittää työkaluja työturvallisuusyhteistyöhön Fortum työturvallisuusyhteistyötä alihankkijoiden kanssa Kymppieristys kehittää omaa työturvallisuusosaamista
Julkisten hankintojen viherryttäminen	Pori ympäristötuotteiden ja sertifioitujen prosessien käyttöJyväskylä ottaa käyttöön ympäristöominaisuudet systemaattisesti tuotteiden ja palvelujen kilpailuttamisessa ja seurannassaOpetushallitus kouluille ja oppilaitoksille ympäristökriteerit, jotka kattavat keskeiset oppilaitoksen toiminnot js hankinnat.Ympäristöministeriö sisällyttää ympäristönäkökohdat keskeisiksi uuteen hankintastrategiaan. Suomen Ympäristökeskus pyrkii mm. koulutuksella ja suunnittelun avulla vähentämään materiaalien käyttöä ja syntyvien jätteiden ja päästöjen määrää sekä energian kulutusta. Keski-Suomen ympäristökeskus parantaa tiedonsaantia siten, että Keski-Suomen ympäristökeskuksen sekä keskisuomalaisten ihmisten ekologisen jalanjälki pienenisi. Würth Oy lisää tuoteohjelmaansa uusia ympäristömyönteisiä tuotteita ja edistää niiden menekkiä
Tuotanto ja tuotesuunnittelu	TT, Ruokakesko, Kaupan Keskusliitto Yhteistoimintaa tuotteen elinkaareen liittyvien ympäristö- yhteiskuntavastuuta koskevien tietojen saatavuuden ja selkeitä esittämismuotojen edistämiseksi
Hyvän elinympäristön suunnittelu	LVM liikenneratkaisuiltaan kestävien mallikuntien synty.Ympäristöministeriö vuorovaikutteisen ja vaikutuksia arvioivan hyvän elinympäristön suunnittelukulttuurin edistämiseen. Opetushallitus tukee koulujen ja oppilaitosten osallistumista paikalliseen yhteistyöhön kestävän yhteisön ja elinympäristön puolesta. Hyvinkää edistää kestävän kehityksen periaatetta alueiden käytössä ja liikenteen järjestämisessä keskustaajaman alueelle. Mannerheimin lastensuojeluliitto edistää liitolle laadittavana olevan ympäristöjärjestelmän toteuttamista. Martat mukana ’Liikenne ja hyvä elinympäristö ’-opetuspaketin suunnittelussa
Kevyen liikenteen mallikunnat	LVM edesauttaa liikenneratkaisuiltaan kestävien mallikuntien syntymistä.
Kestävä tietoyhteiskunta	Sonera siirtymä joustotyöhön, tavoitteena 20 % työajasta v. 2010 mennessä. Kouvola käynnistäjänä Euroopan laajuisen kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan verkostoyhteistyössä

Tulevaisuussitoumusten solmiminen eduskunnan kahden valiokunnan ja kestävän kehityksen toimikunnan järjestämissä seminaareissa antoi sitoumuksensa tehneille kumppanuusosapuolille mielikuvan hankkeen poliittisesta merkitsevyydestä. Kestävän kehityksen sitouttavalle ohjelmatoiminnalle kokeilu oli rohkaiseva. Vuosien 2001–2002 kokemuksista voitiin ottaa oppia vuonna 2014 käynnistyneessä kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus –prosessissa, jossa eri toimijatahojen toiminnalliset sitoumukset solmittiin yhteisessä politiikkakehikossa, ja liitettiin valikoituihin tavoitteisiin. Tulevaisuussitoumus-kokeilusta voitiin oppia erityisesti se, että seurannan tulee olla jatkuvaa ja kannustavaa sekä eri toimijatahojen kumppanuuksiin johdattavaa. Sitoumuksen antaneiden tulee olla selvillä, millaiseen tavoitteeseen sitoumuksilla pyritään. Mm. julkisten hankintojen viherryttäminen eteni valtioneuvoston periaatepäätökseksi kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa (8.4.2009). 

Vuonna 2009 tehdyn kestävän kehityksen kansallisen kokonaisarvion jälkeen keke-toimikunnan ja kestävän kehityksen strategioiden roolia pohdittiin kriittisesti. Kestävän kehityksen toimikuntatyölle etsittiin uutta ideaa myös eurooppalaisesta kestävän kehityksen yhteistyöverkostosta (ESDN, European Sustainable Development Network), jonka perustajajäsen Suomi on. Verkostossa jaettiin parhaita kestävyyshallinnan malleja ja järjestettiin vertaisarviointeja. Saksan globaalimuutoksen neuvosto WBGU julkaisi vuonna 2011 ns. lippulaivaraportin World in Transition. A Social Contract for Sustainability. Raportti esitti uudentyyppistä globaalin kestävyyspolitiikan hallintamallia – yhteiskuntasopimusta. Suomen rutinoituneen – ehkä urautuneenkin – toimikuntatyön uudelleen suuntaamiseksi perustettiin erityinen strategiaryhmä, joka ryhtyi valmistelemaan kansallista kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta. 

Suomi, jonka haluamme 2050. Suomen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus

Erittäin laajan valmistelutyön jälkeen kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi vuonna 2013 strategioita ja toimintaohjelmia korvaavan kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen ”Suomi, jonka haluamme 2050”. Vision ja kestävyysperiaatteiden lisäksi sitoumus käsitti kahdeksan tavoitelausumaa. Periaatteena oli, että tavoitteet heijastavat Suomen vastuuta globaalista kestävästä kehityksestä, mutta tunnistavat kehittyneen pohjoismaisen hyvinvointivaltion erityispiirteet.

Käynnistetyllä strategian uudistamisella oli kunnianhimoinen tavoite: saavuttaa uusi, yhteinen näkemys kestävän kehityksen pitkän aikavälin tavoitteista. Uudella strategiakonseptilla tavoiteltiin parempaa valtiokonsernin politiikkakoherenssia ja kokonaisuuksien hahmottamista. Yhteisen kestävän kehityksen tahtotilan tulisi myös ankkuroitua kaikille hallinnonaloille ja koko yhteiskuntaan. Perinteisen toimenpideohjelman sijaan uudistettu kansallinen kestävän kehityksen strategia pyrki kuvaamaan yhteiset periaatteet, joihin kaikki tahot voivat sitoutua pitkällä aikavälillä.

Kestävän kehityksen strategia tuli olemaan yhteinen sopimus, jonka periaatteet luovat edellytyksiä ja tarjoavat mahdollisuuden kehittää käytännön työkaluja ratkaisujen löytymiseen. Tavoitteena oli yhteisen yhteiskunnallisen muutoksensietokyvyn kasvattaminen, varautuminen tulevaisuuteen olemalla riittävästi edellä päiväkohtaista politiikkaa. Ympäristöministeriö asetti vuoden 2013 alusta laajapohjaisen, 18-jäsenisen strategiaryhmän valmistelemaan kestävän kehityksen toimikunnalle ehdotusta kansalliseksi kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseksi. Strategiaryhmän ehdotus valmistui kesäkuun lopulla 2013. 

Kestävän kehityksen toimikunta käsitteli strategiaryhmän ehdotusta yhteiskuntasitoumukseksi syksyllä 2013 kahdessa kokouksessa ja hyväksyi sitoumuksen ”Suomi, jonka haluamme 2050” joulukuussa. Suomen yhteiskuntasitoumusprosessin oleellisena prosessi-innovaationa on eri toimijatahojen toiminnallisten sitoumusten laatiminen. Niiden tulee liittyä yhteiskuntasitoumuksen kahdeksasta tavoitteesta yhteen tai useampaan, ja niiden tulee olla aidosti uusia kokeiluja, toimintatapojen muutoksia tai kestävän kehityksen tavoitetasoa nostavia lupauksia. 

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen menestys

Kevääseen 2025 mennessä eri toimijatahojen toiminnallisia sitoumuksia oli tallennettu sitoumustietokantaan 3260 (Sitoumus 2050). Sitoumusprosessin elinehtona on sen jatkuva arviointeihin perustuva uusiutuminen. Kestävyyssitoumuksen peruselementteinä ovat edelleen YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 toimintaohjelma, joka kattaa kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet: sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöllisen. Suomen valtion tekemä kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on keskeinen väline näiden globaalien tavoitteiden toteuttamiseksi Suomessa. Toiseksi kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on esimerkki Suomen tavasta toteuttaa kestävää kehitystä käytännössä. Sitoumustyö tuo yritykset, kansalaisyhteiskunnan toimijat ja julkisen sektorin yhteen ainutlaatuisella tavalla. Sitoumuksen takana on Suomen kestävän kehityksen toimikunta. Ideana on yksinkertaisesti tuottaa konkreettisia tekoja, mitattavia tuloksia. Kolmanneksi sitoumuksen tekijät raportoivat sitoumustensa edistymisestä vapaaehtoisesti Sitoumus2050 palvelussa. Raportit ovat suoraan nähtävissä kunkin sitoumuksen yhteydessä. Neljänneksi yhteiskuntasitoumuksessa eri toimijat sitoutuvat edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään ja toiminnassaan. Tämä toteutuu tekemällä toimenpidesitoumus Sitoumus2050.fi palvelussa. Sitoumuksen on luotava uutta ja oltava mitattava sekä noudatettava kestävän kehityksen periaatteita. Sitoumuksen voi kohdistaa yhteen tai useaan tavoitteeseen.

Kestävän kehityksen toimenpidesitoumus -työkalun toimivuutta arvioitiin vuonna 2017 valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushankkeena. Selvityksessä todettiin, että sitoumus on todellakin toimiva tapa edistää kestävää kehitystä. Silloin toimenpidesitoumuksen tehneistä tahoista 

• 97 % mielestä sitoumus edistää kestävän kehityksen toteutumista omassa toiminnassa
• 92 % mukaan sitoumus auttaa olemaan oman toimialan edelläkävijä
• 89 % sanoo, että sitoumuksesta on hyötyä maineelle
• 77 % kokee sitoumuksen auttavan verkostoitumisessa
• 81 % saa sitoumuksesta apua markkinointiin

Sitoumuksia voidaan nykyisin tehdä eri kategorioissa, joiden määrällistä kehitystä kuvaavat seuraavat luvut: 

• 2921 toimenpidesitoumusta, joista 23 uusia ja 62 rasisminvastaista sitoumusta vuonna 2024
• 109 liittyjää ravitsemussitoumukseen, joista 6 uutta vuonna 2024
• 9 liittyjää ympäristömerkkisitoutumukseen, joista 2 uutta 2024
• 18 liittyjää elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumukseen, joista 1 uusi 2024
• 163 liittyjää Green Deal –sopimuksiin, joista 2 uutta 2024
• 13 liittyjää kiertotalouden Green Deal sitoumuksiin vuonna 2024

Yksi oleellinen kannustin sitoumuksen tekemiseen ja sitoumusohjelmaan liittymiseen on sen myötä saatu myönteinen julkisuus. Kestävän kehityksen toimikunta, valtioneuvoston kanslia, ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Ympäristömerkintä Suomi palkitsivat 7.5.2025 vuoden 2024 parhaat kestävän kehityksen sitoumukset. Vuoden 2024 palkitut sitoumukset olivat: 

• Kestävän kehityksen toimenpidesitoumus: Pääkaupunkiseudun Partiolaiset 
• Green deal sitoumus: Väylävirasto 
• Kiertotalouden green deal: Skanska 
• Ravitsemussitoumus: Feelia 
• Elintarvikealan materiaalitehokkuuden sitoumus: Unicafe 
• Ympäristömerkkisitoumus: Scandic 
• Rasismin vastainen sitoumus: Päijät-Hämeen Laitoshuoltopalvelut

Nyt jo yli kymmenvuotinen sitoumusprosessi on osoittanut toimivuutensa. Sitoumusidean juuret olivat edellä kerrotun mukaisesti jo lähes neljännesvuosisadan takaisissa tulevaisuussitoumuksissa. Sitoumuskonseptia on käyttänyt Suomessa muun muassa Baltic Sea Action Group, jonka kokemuksia kestävän kehityksen toimikunnan sihteeristö myös hyödynsi. On hyvä syy olettaa, että kestävän kehityksen politiikkaprojekti on juurtunut syvälle suomalaiseen ajatteluun.

Sauli Rouhinen, on YTT, HTL, ympäristöneuvos, eläkkeellä. Kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri 1996–2015 ja Ekosäätiön puheenjohtaja 2015-2025.

Kirjallisuutta:

Kuusi, Osmo, Sauli Rouhinen et al. (2024). Uusi eloonjäämisoppi. Helsinki: Into.

Rouhinen, Sauli (2014), Matkalla mallimaaksi – kestävän kehityksen juurtuminen Suomessa. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Social Sciences and Business Studies No 88. Kuopio 2014. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/14349

Rouhinen, Sauli (2022). Suomen kestävän kehityksen toimikunta. Kirjassa Halonen, Tarja, Kaisa Korhonen-Kurki, Jari Niemelä, Janna Pietikäinen (2022). Kestävyyden avaimet. Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon. Helsinki: Gaudeamus. ss. 83-86.

WBGU (German Advisory Council on Global Change) (2011), World in Transition. A Social Contract for Sustainability. Berlin 2011.