Suomessa universaali sosiaaliturva, kuten lapsilisät, terveydenhuolto ja koulutus, ovat olleet jo pitkään yhteiskuntarauhan, tasa-arvon ja talouskasvun tukipilari. Se on luonut yhteiskuntaamme luottamusta, ennakoitavuutta ja hyvinvointia. Juuri siksi meidän on syytä olla varuillamme, ettemme harhaudu luopumaan tästä periaatteesta näennäisesti helpoissa ja nopeissa säästötoimissa. Turvaverkkoajattelu, jossa apu kohdistetaan vain kaikkein köyhimmille ja vain silloin kun hätä on suurin, voi ensisilmäyksellä vaikuttaa tehokkaalta. Todellisuudessa se on kallista ja pitkällä aikavälillä yhteiskuntaa hajottavaa. Jos kurjistumisen juurisyihin ei puututa, yhä useampi putoaa kiihtyvällä vauhdilla turvaverkoston läpi, eikä mikään akuutti pelastustoimi tai lisäpanostusten tahti enää riitä paikkaamaan tilannetta.
Sosiologi Bob Deacon on muistuttanut, että 2000-luvun keskeisin sosiaalipoliittinen valinta on tämä: rakennetaanko sosiaaliturvaa koko väestölle universaalisti vai rajoitetaanko apu kohdennetusti vain köyhimmille. Universaali sosiaaliturva on kuin vakuutus. Se jakaa riskejä yhteisesti, tekee elämästä ennakoitavampaa ja takaa, että kukaan ei jää yksin, olipa kyse sairaudesta, lapsen syntymästä tai vanhuudesta. Samalla se on usein yksilölle edullisempi vaihtoehto, sillä yksityiset terveysvakuutukset ja eriarvoistuvat koulutusjärjestelmät luovat epävarmuutta ja kilpailua, jossa lopulta vähemmistö voittaa ja enemmistö häviää.
Universaalien järjestelmien voima on myös siinä, että ne eivät leimaa tai erota. Kun jokainen perhe saa äitiyspakkauksen tai lapsilisän, kyse ei ole avusta vaan yhteiskunnan normaalista toiminnasta. Tällainen järjestelmä saa laajan tuen myös niiden keskuudessa, jotka eivät juuri sillä hetkellä tarvitse tukea. Tämä on ratkaisevaa poliittisen kestävyyden kannalta varsinkin, kun tiedämme, juuri hyväosaisilla on usein suurempi vaikutusvalta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Valitettavasti olemme jo nähneet merkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun tästä universaalisuuden periaatteesta lipsutaan. Terveyspalveluiden yksityistämiskehitys on luonut tilanteita, joissa hoitoa saa nopeammin rahalla kuin tarpeella. Kelan etuuksien heikennykset ja julkisen terveydenhuollon heikennykset uhkaavat romuttaa perusturvaa niiltä, jotka ovat jo valmiiksi heikoilla. Meidän ei tarvitse katsoa kuin Yhdysvaltoihin nähdäksemme, mihin tällainen kehitys johtaa: järjestelmään, jossa työpaikan menettäminen tarkoittaa usein myös terveydenhuollon menettämistä. Tuskin kukaan oikeasti haluaa sellaista Suomeen.
Suomen ihme on ollut siinä, että vielä 1960–80-luvuilla köyhän perheen poika saattoi kouluttautua professoriksi osaamisellaan, ja työttömän tytär saattoi ponnistaa kohti omaa unelma-ammattiaan. Universaali sosiaaliturva rakentaa yhteiskunnallista vakautta aikana, jolloin epävarmuus on jatkuvaa. Lyhyen aikavälin säästöjen ja poliittisten pikavoittojen sijaan meidän on uskallettava katsoa kauemmas.
Kirjoittaja: Sirpa Pietikäinen on Euroopan parlamentin jäsen (kok) ja entinen kansanedustaja.
Teksti on julkaistu aiemmin 22.12.2025 Pietikäisen Linkedin sivuilla. Lupa saatu.
