Kirjoittaja: Antti Ronkainen
Ja oikeassahan Lapinlahden linnut oli jo 1980-luvulla. Ihmiskunta ottaa alennustilastaan selfieitä samalla kun se saavuttaa luonnon keikahduspisteet. Ensimmäinen keikahduspiste saavutettiin viime vuonna, kun korallien tuhoutuminen merien lämpenemisen seurauksena varmistui.
Korallien monimuotoisuus meressä on verrattavissa sademetsiin maan päällä. Niiden tuhoutumisella on peruuttamattomat, mutta arvaamattomat seuraukset esimerkiksi myrskyaaltoihin, muille mereneläville ja ihmisten ruoan saantiin.
Koska luonto ei ehdi sitoa ihmisten vapauttamia hiilidioksidipäästöjä, ne lämmittävät ilmastoa keikahduspisteiden yli. Tältä tuhontieltä kääntymiseksi päästöjä on painettava alas ja samalla kehittää tapoja vapautetun hiilen sitomiseksi.
Vaikka populistit sanovat mitä, tämä ”hiilineutraalius” eli päästetyn ja sidotun hiilen tasapaino on välttämätöntä ilmaston lämpenemisen pitämiseksi edes kohtuullisella tasolla.
Euroopan ilmastolain perusteella EU tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Suomen ilmastolaki pyrkii hiilineutraaliuteen jo 2035 eli yhdeksän vuoden päästä.
Valitettavasti näistä tavoitteista ollaan pahasti jäljessä. EU:n päästövähennystavoitteet ja hiilinielut ovat jo nyt riittämättömiä. Lisäksi Ursula von der Leyenin komissio peruu ilmastotoimia kilpaa EU-parlamentin ja jäsenmaiden kanssa.
Ministeriöiden tutkimuslaitosten mukaan Suomi saavuttaa nykyisillä toimilla hiilineutraaliuden vuoden 2050 jälkeen.
Euroopassa ilmastopolitiikka on erikoinen yhdistelmä uusliberaalia teknologiauskoa ja moralismia. Markkinoiden odotetaan luovan innovaatioita ja vievän siirtymää eteenpäin. Ja koska luonnon tuhoaminen on väärin, yksilöt käyttäytyvät vähähiilisesti, ekologisesti, moraalisesti.
Valitettavasti tällä teknomoralismilla Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 prosentin lämpenemistavoite paukkuu ehkä jo tämän vuosikymmenen lopulla.
Seuraavia keikahduspiteitä ovat mannerjäätiköiden ja ikiroudan sulaminen, Amazonin sademetsän tuhoutuminen ja Atlantin merivirtojen pysähtyminen.
Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC onkin patistanut valtioita tekemään huomattavasti enemmän. IPCC:n mukaan päästöt on puolitettava vuoteen 2030 mennessä, mikä ei ole mahdollista ilman ilmastorahoituksen nopeaa kasvattamista.
Ilmastoasiantuntijoiden mukaan EU:n olisi tuplattava ilmastoinvestoinnit noin 800 miljardiin euroon vuodessa, mikä on noin viisi prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.
Valitettavasti Euroopan Nato-maiden johtajat lupasivat käyttää nämä viisi prosenttia aseisiin ja ostaa nekin pääasiassa Trumpin Yhdysvalloilta.
Yhdistettynä EU:n velkasääntöihin kasvavat sotilasmenot varmistavat ilmastorahoituksen alasajon. Sotilasinvestoinneille luotiin poikkeus EU:n velkasääntöihin.
Siksi on käsittämätöntä, ettei yksikään eduskuntapuolue vaatinut ympäristöinvestointien jättämistä Suomen uuden velkajarrun ulkopuolelle.
Kirjoittaja on Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija.
Julkaistu aiemmin Demokraatti lehden kolumnina 6.4.2026. Uudelleenjulkaistu tässä luvan kanssa.
