Kirjoittaja: Presidentti Tarja Halonen
Suomen tasavallan presidentti vuosina 2000–2012. Halonen oli rinnakkaispuheenjohtaja Rio-prosessissa, joka johti Agenda 2030 hyväksymiseen. Hän on ollut vuodesta 2013 UNCCD:n (aavikoitumissopimus) hyvän tahdon lähettiläänä.
1.Kestävän kehityksen perusasiat pätevät yhä
Planeettamme kestävän kehityksen perusasioiden saaminen yhteisiksi globaaleiksi tavoitteiksi kesti kauan siitä huolimatta, että eri kulttuurien tavoitteisiin on kautta aikojen kuulunut ihmisen ja luonnon välisen suhteen (jonkinasteinen) määrittely. Omana aikanammekin se on yleensä ymmärretty ihmisen oman hyvinvoinnin turvaamiseksi. Sen sijaan eri asioiden keskinäinen yhteys on saattanut olla aika hämärä.
Kestävän kehityksen kohdalla on ollut samoin. Talouden, ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioonottaminen yhtä aikaa on edelleen haastava asia. Niitä on pyritty yhdistämään jossain määrin jo vuosituhattavoiteissa ja paremmin Agenda 2030:ssä. Nämä ovat kuitenkin juridisesti vain ohjelmia, jotka tietysti sinänsä tulisi ottaa poliittisesti vakavasti.
Tavallaan kestävää kehitystä oli edistänyt aiemmin sen sisällyttäminen alan kansainvälisiin sopimuksiin. Vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyssä ympäristökokouksessa päätettiin YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC), biodiversiteettisopimuksen eli luonnon monimuotoisuutta suojaavan sopimuksen (CBD) sekä aavikoitussopimuksen (UNCCD) perustamisesta. Kestävän kehityksen perussopimuksista epäilemättä tunnetuin on YK:n ilmastopuitesopimusta täydentävä Pariisin ilmastosopimus vuodelta 2015.
2. Aavikoitumissopimus
Aavikoitumista koskevaa sopimusta on – vähän yksipuolisesti – pidetty Afrikka-sopimuksena, vaikka kuivuus on alkanut kiusata kasvavassa määrin myös muuta maailmaa. Ilmiö on jo koettu muun muassa Euroopan eteläosissa, Itä-Aasiassa, Yhdysvaltojen itäosissa ja Brasiliassa. Sinänsä pitää kuitenkin edelleen paikkansa, että kuivuus on ollut ja on edelleen Afrikan suuria haasteita.
Aavikoituminen on alkanut kiinnostaa kasvavasti myös teollistuneita maita. Tietyt pahasti kärsineet alueet ovat rikkaissa maissa, mutta ongelman haitat kärjistyvät edelleen ennestäänkin haavoittuvimmilla alueilla.
Kestävän kehityksen haasteita ratkaistaessa tulee luonnon ja talouden lisäksi ottaa huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Näin on oltava myös, kun vastataan aavikoitumiseen, maan köyhtymiseen ja kuivuuteen. Tämä on erityisen tärkeää, kun kyse on jo ennestään köyhistä ja marginalisoiduissa asemassa olevista ihmisistä, joilla on ollut vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen. Nämä ihmiset ovat yleensä kaikkein haavoittuvaisempia ekosysteemien köyhtymisen ja luonnonkatastrofien vaikutuksille. Näitä haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ovat esimerkiksi alkuperäiskansat ja naiset.
Toisaalta näissä yhteisöissä naisten ekologinen perinnetietoisuus on nykyäänkin erityisen tärkeää luonnon kestävyyden takaamisessa. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) työskentelee alkuperäiskansojen naisjärjestöjen perinnetietoisuuden edistämiseksi. Naisten aseman yleinen parantaminen koituu jälleen sekä heidän että koko yhteiskunnan hyväksi.
Maaoikeuksien vakaus tai maankäyttöoikeus ovat erittäin tärkeitä esimerkiksi ruokaturvan, toimeentulon, sosiaalisen identiteetin ja maankäytön kestävyyden kannalta. Maaoikeuksien luotettavat rekisteröinnit, jossa Suomi on ollut mukana muun muassa Liberiassa, ovat tärkeitä. Epävakaus ja epävarmuus maaoikeuksien suhteen syventää köyhyyttä ja lisätä kilpailua ja konflikteja luonnonresursseista sekä niiden kestämätöntä käyttöä. Sademetsien raivauksessa maanviljelykseen saattaa olla kyse tästä.
3. Sukupuolten epätasa-arvo maanomistuksessa ja maankäytössä
Maanomistuksessa ja maankäytössä on sukupuolten välillä paljon epätasa-arvoa. Vaikka lainsäädäntöä monin paikoin jo korjattu tasa-arvoisemmaksi, se ei ole aina käytännössä johtanut tasa-arvoisempaan tilanteeseen.
Naiset ovat merkittävä osa maatalouden työvoimasta, mutta he eivät silti useinkaan omista maata, jolla he tekevät työtä. Naisten omat maapalstat ovat pinta-alaltaan pienempiä ja usein vähemmän hedelmällisiä. Ne ovat heikommin tuottavia myös siksi, että naisten on vaikeampi saada lainaa tai muuta investointitukea.
Naisten merkitys nimenomaan paikallisen väestön ruokkimisessa on todella suuri. Esimerkiksi Malissa naisilla on vain kolme prosenttia virallisista maanomistuksista. Siitä huolimatta he ovat 60 prosenttia maatalouden työvoimasta ja tuottavat 80 prosenttia ruoasta.
Naiset ja tytöt ovat useissa maissa lähtökohtaisesti miehiä ja poikia huonommassa asemassa. Tilanne huononee edelleen ympäristömuutosten haittojen johdosta. Naiset ovat yleensä vastuussa maahan liittyvistä toimista kotitalouksissa kuten ruoan tai veden hankinnasta, mutta he ovat itse viimesijaisia ravinnon tai veden saannissa. Näin ruokaturvan heikentyminen vaikuttaa erityisesti naisiin ja tyttöihin.
Maan köyhtyminen ja kuivuus kuten myös konfliktit saatavat ajaa ihmiset, erityisesti miehet, maan sisäiseen tai ulkomaille suuntautuvaan muuttoon. Naiset jäävät tällöin huolehtimaan lapsista ja vanhuksista aikaisempaakin huonommissa olosuhteissa.
#HerLand -kampanja
Vuonna 2022 aloimme pohtia tilanteen parantamista Abidjassa Norsunluurannikolla pidetyssä YK:n aavikoitumissopimuksen osapuolikokouksessa (COP15). Alkuperäinen ryhmän nimi oli Daughters of the Earth. Sittemmin se kehittyi iskevämpään muotoon Her Land. Idea oli yksinkertaisesti parantaa naispuolisten viljelijöiden asemaa jäsenmaissa. Otimme huomioon myös kansainvälisten järjestöjen sokeat pisteet esimerkiksi koulutusohjelmissa ja rahoituslaitosten käytännöt. Raportoimme myös eri maiden onnistumisista. Niihin ei ole aina tarvittu uutta lainsäädäntöä.
Raportista muodostui visuaalisestikin erittäin hieno tulos, josta toivon kuulevani hyviä uutisia. Raportista kertova kirja sisältää kuvauksia eri jäsenmaiden kokemuksista parantaa naisten asemaa maanviljelijöinä. Työ on organisoitu suoraan UNCCD:n sihteeristön ja jäsenmaiden välille. Naisviljelijöiden maanvuokrausoikeuksia korjaavaan koalitioon kuuluu Bangladesh, Kolumbia, Etiopia, Senegal, Tansania ja Uganda. Useita muita maita on valmistelemassa osallistumista. YK-järjestöjen budjettienleikkausten vuoksi ja luonnollisesti myös UNCCD:n uuden pääsihteerin kiinnostuksen painopisteistä johtuen. Ei voi olla ihan varma, miten toiminta jatkuu tulevaisuudessa.
Suomalaiset maatalousnaiset ovat vahvoja ja hyvin järjestäytyneitä. Miten olisi kummitoiminta, jonkun tai joidenkin maiden kanssa? Seuraava UNCCD:n osapuolikokous on ensi kesänä Mongoliassa. Toivon olevani vielä mukana ajamassa asiaa.
Lue lisää #HerLand -kampanjasta
Kiinnostuneet saavat tietoa UNCCD:n toiminnasta järjestön nettisivuilta.
