Kirjoittaja: Olli Nylander
Kuvan lähde: Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ja rahoituksen määräytyminen, Valtiovarainministeriö 20.8.2025; https://vm.fi/rahoituslaskelmat
Rahoituslaskentamalli ja valtion ohjaus puhuttavat nyt kaikkia osapuolia. Pääministeri Orpo asettaa parlamentaarisen työryhmän, jonka asialistalla on rahoitusmallin arviointi ja mahdollinen uudistaminen. Valtion ohjaus keskittyy talous/raharahaohjaukseen, vaikka hyvinvointialueiden toiminnan ydin on perustuslain mukaan kansalaisten, potilaiden riittävän hoidon turvaaminen. Perusterveydenhuolto on ollut vapaassa pudotuksessa, kun taas erikoissairaanhoito kaikkine tarpeineen ja yksityiskohtaisine mittareineen on säästynyt leikkauksilta.
Sosiaalihuollon leikkauksia on pohdittu pitkään. 11.2.2026 STM:n työryhmä sai aikaan sosiaalihuollon palvelu-uudistus-ehdotuksen, jonka tavoitteena oli saada aikaan 100 miljoonan säästöt, mutta tulos oli noin (ehkä) 50 miljoonaa. Ehdotusta on valmisteltu sosiaalihuollon toiminnallinen sisältö edellä. Säästöehdotukset kohdistuvat kuitenkin haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. On jopa tuskailtu, että sosiaalihuollon uudistamistavoitteet vahingoittavat toiminnan oleellista perustaa. ”Sosiaali- ja terveyskeskusidea” oli edellisen hallituksen miljoonahanke. Siinä pyrittiin sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon integraatioon lähipalveluissa. Tämän hankkeen kokemuksia ei ole uusi hallitus nostanut lainkaan agendalle.
Soten toiminta sivuosassa paitsi diagnoosit
Valitettavasti keskiössä ei ole toiminta, vaan laskennallinen rahoitusmalli. Se on laadittu liian yksityiskohtaiseksi. Keskustelu on käynyt diagnoosien ympärillä, joihin liittyy 44 % laskentamallista. VM asetti 26.11.2025 professorit Ulla-Mari Kinnuselle ja Tomi Voutilaiselle selvitystehtävän koskien diagnoositietojen kirjaamista ja keräämistä julkisten palvelujenantajien toiminnasta. Selvityshenkilöt julkistivat raporttinsa maaliskuussa 2026. Selvitystyö osoitti, että diagnoosien kirjaamisessa ja keräämisessä on merkittäviä eroja hyvinvointialueiden kesken. Erityisesti raportissa nostettiin esille pitkäaikaissairauksien kirjausten poikkeavuudet. Lisäksi mainittiin THL:n ohjeistuksen mahdollistamat erilaiset tulkinnat. Mielestäni kaikki huomiot ja muutosesitykset ovat hyviä ja parantavat diagnoosien laatua. Raportti ei kuitenkaan ratkaise rahoitusmallin oleellisia ongelmia. Vanhusten palveluissa ja muissa sosiaalihuollon palveluissa ei diagnooseja käytetä, ellei diagnooseja ole määritelty ko. henkilöille erikseen terveydenhuollossa. Perusterveydenhuollossa diagnoosien rooli ei ole lainkaan sama kuin erikoissairaanhoidossa. Palvelutarpeiden määrittelyssä tämä on otettava huomioon.
Rahoitusmalli ei ole kannustava
Malli ei ole puhtaasti THL:n tarveperusteisen mittarin klooni. Se sisältää annoksen lainattua materiaalia kuntien valtionosuuteen liittyvästä laskentamallista. THL-perustaisen tarvemallin osuus on 80 %. Siinä keskitytään terveydenhuollon ns. korjaaviin palveluihin. Diagnoosit realisoituvat potilaiden hoitotapahtumien kirjaamisesta. Ennen ja oletettavasti tulevaisuudessakin esiintyy alidiagnosointia ja ylidiagnosointia. Kysyn, onko sittenkään niin, että jotkut tahot pystyisivät diagnoosikirjausten suuntaamisella nostamaan rahoitusosuuttaan? Mielestäni sattumalla on suuri vaikutus, ei niinkään harkitulla manipuloinnilla. Mutta toki selvityshenkilöiden havaintojen perusteella taustalla ovat myös virheelliset diagnoositiedot. Kirjaamiskulttuurilla on pitkä historia, joka ulottuu kauas aikaan ennen alueuudistusta. Hyvinvointialueille jaetaan rahat keskinäisellä nollasummapelillä. Uudistuksessa rahaa siirtyi alueille liian vähän ja uuden hallinnon rakentaminen myös lisäsi rahoitustarvetta. Syntyi epäsuhta valtion tarjoaman rahoituksen ja alueiden rahoitustarpeiden välille, eli rakenteellinen alijäämä. Helsinki oli poikkeus, koska kaupunkia ei koskenut aluehallintouudistus.
Kaikki tyytymättömiä rahoitusmalliin
Jo alussa alueet yrittivät saada lisärahoitusta, lainaakin haluttiin. Jotkin alueet haastoivat valtiota käräjille perustuslain ja rahoituslain ristiriidasta. Uusin kiista koskee leikkauksia, jotka toteutetaan vuoden 2025 tilinpäätöstietojen perusteella. Hallitus leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta 390 miljoonaa euroa vuoteen 2029 mennessä. Myös sosiaalihuollon leikkaukset aiheuttavat ongelmia alueilla.
Hyvinvointialueista suuri osa on päässyt vuoden 2025 loppuun mennessä rahoituksen osalta pinnalle. Syntynyt ylijäämä ei ole positiivinen kannuste, vaan antaa mahdollisuuden valtiolle karsia rahoitusta entisestään. Kaikkien rahoitusta leikataan, vaikka esimerkiksi yksinkertaisella mittarilla kustannukset per asukas alueet ovat merkittävästi erilaisessa asemassa verrattuna toisiinsa. Helsinki säästi eniten ja menettää eniten. Säästämiselle ei ole mitään kannusteita. Eivätkä alueet taktikoineet hyödyntämällä 2025 puolella odotettavissa olevia säästöjä. Sellaista on valtionhallinnossa tehty. Ylijäämää tuottaneet alueet olisivat voineet keksiä hyvän ja tarpeellisen sijoittamisen ennakoidun ylijäämän tasoittamiseksi vähentämällä vaikkapa jo päätettyjä henkilöstösäästöjä tai perumalla ostopalveluiden vähentämisiä tai käynnistämällä palveluiden saatavuutta ja tuottavuutta uudistavia hankkeita. Nyt tuloksena on Kuntatyönantajien selvityksen perusteella suuri irtisanomisten aalto: 2025 1300 ja 2026 arviona 1300 henkilöä. Se on eräänlainen paradoksi, koska jo nyt palvelutarpeet ylittävät tarjonnan ja tarpeet lisääntyvät tulevaisuudessa väestörakenteen muutoksen vuoksi.
Sopimusyhteiskunta toiminnan ja talouden uudistamisen ytimeksi
Tällä hetkellä kukaan ei ole tyytyväinen laskentamalliin. Siksi VM on julkaissut korjaustoimenpide-ehdotuksia, joista kolmas versio oli helmi-maaliskuussa lausuntokierroksella. Nykymallille on esitetty kolme vaihtoehtoista pidemmän aikavälin ratkaisua:
- Nykymallin korjaussarja. Korjataan ja paikkaillaan nykyistä rahoituslaskentamallia ja varmistetaan, että perusdata on riittävän laadukas. Malli ei painota: ennaltaehkäiseviä toimia, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, eikä moniongelmaisten asiakkaiden aiheuttamia kustannuksia. On myös muistettava, että diagnooseilla ei ole roolia sosiaalihuollossa. Lausunnoilla oleva ehdotus myötäilee tätä korjaussarja-ajatusta. Kannusteongelma ei ratkea.
- Pekka Puskan ja Talouspolitiikan arviointineuvoston ehdotus: Se perustuisi alueen väestön lukumäärään, ikärakenteeseen ja sosioekonomiseen rakenteeseen. Se olisi selkeämpi, vähemmän virhealtis ja sen oletetaan kannustavan sairastavuuden vähentämiseen. Sairastavuusmittarit ovat monimutkaisia sisältäen monia syy-seuraussuhteita, joiden pohjalta kannusteiden rakentaminen ei onnistu. Kannusteongelma ei siis ratkea.
- Maakuntavero malli voisi sisältää monia elementtejä, kuten iän ja sosioekonomisen aseman, ja toimia kannusteena. Veron vastustajat pelkäävät kokonaisveroasteen kasvua, verotuksen monimutkaistumista, verotuksen kokonaishallinnan heikkenemistä sekä verotuksen tason erilaistumista hyvinvointialueiden välillä. Maakuntavero poistaisi joko kokonaan tai osittain alueiden välisen nollasummapelin. On myös esitetty ratkaisumalleja, joissa minimoidaan nämä kokonaisverotuksen ongelmat. Maakuntaveron kehittäminen pitäisi toteuttaa yhtäaikaisesti ja yhteistyössä kuntien valtionosuuksien uudistamisen kanssa, joka jäi nyt toteuttamatta hallituksen keskinäisen erimielisyyden vuoksi.
Sopimusyhteiskuntamalli on oma ehdotukseni kirjassani ”Kohti ihmislähtöistä Sotea – ihminen pärjäämisen keskiössä” (BOD 2026). Valtion ja palvelujen järjestäjien (eli hyvinvointialueiden) välinen sopimus on valmisteltava ja toteutettavayhdessä sopimisen perusperiaatteiden pohjalta. Ytimessä pitää olla yhteisesti sovittu visio, palvelulupaus (jopa palvelusitoumus), jossa yhdistetään toiminnan ja talouden tavoitteet yhteisesti sovittujen mittareiden avulla. Mittaamisen kohteena olevissa tavoitteissa pitää olla selkeät syy-seuraussuhteet. Nostan esille kirjassani käsitteen ”kokonaisvaikuttavuus”, joka syntyy tasapainotettavien korttien mallilla. Kokonaisvaikuttavuuden ”jokerikortin” lisäksi muut kortit koskevat asiakkuutta, voimavaroja ja taloutta, palvelurakennetta ja -prosesseja, uudistamiskykyä ja työkykyä. Sopimusten aikajänteet sovitaan keskenään samoin kuin se, millä aikavälillä korjataan / muutetaan sopimusten sisältöjä.
Olli Nylander
eläkeläinen, bloggaaja, tietokirjailija
Lähde: Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ja rahoituksen määräytyminen, Valtiovarainministeriö 20.8.2025; https://vm.fi/rahoituslaskelmat
