Kohtuullinen ja kestävä kulutus: kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2025

Kirjoittaja: Juha Nurmela

Kohtuullinen ja kestävä kulutus: kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2025. Kirjoittajat: Essi Pöyry, Katariina Pekuri, Anni Seppänen, Hannu Savolainen ja Anna-Riitta Lehtinen

Tutkimus kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Helda-järjestelmässä.

Viitebudjetteihin sisältyy tuotteita ja palveluja, joita kuluttajat pitävät välttämättöminä tai tarpeellisina, jotta tulevat toimeen, voivat yllä pitää terveyttään sekä osallistua nyky-yhteiskunnan toimintaan (Borgeraas,1987).

Aluksi

Tässä artikkelissa esitellään Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijoiden määrittelemät kohtuullisten minimin viitebudjetit kotitaloustyypeille. Ensin esitetään viitebudjettien yleinen määritelmä, sitten kuvataan analyysin tulokset eli euromääräiset taulukot, mutta vain yhden ja kahden hengen talouksille, joita Suomen kotitalouksista on valtaosa (80 %). Sen jälkeen kuvataan tiedon keruumenetelmä ja poimitaan muutama esimerkki mukaan otetuista hyödykkeistä eri kulutusryhmissä kuvaamaan moninaisia määrittelyongelmia ja lopuksi esitetään vielä kuviona kohtuullisen miniminviitebudjettien kasvihuonepäästöt. Tutkimuksen voi ladata itselleen ja tutustua tarkemmin esimerkiksi hyödykkeiden valintaan. Aiemmat, samaa menetelmää ja perusajatusta noudattavat viitebudjetit on laadittu vuosina 2010, 2013 ja 2018.

Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksen tavoitteet

”Kulutustutkimuksen raportissa määritetään kohtuullisen minimin mukainen elintaso ja sitä vastaavat kulutuskorit Suomessa vuonna 2025. Kohtuullinen minimi on määritelty siten, että ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja osallistua yhteiskunnan toimintaan pitkällä aikajänteellä. Viitebudjetit ovat esimerkkilaskelmia, jotka selvittävät, millä hyödykkeillä kohtuullisen kulutuksen minimitason voi saavuttaa ja kuinka paljon ne maksaisivat kuukausitasolla. Tarkoituksena on ollut luoda mahdollisimman erilaisia, mutta yleisiä kotitaloustyyppejä. Tutkimusraportissa viitebudjetit on määritetty kaikkiaan 14 esimerkkikotitaloudelle.” (s. 3)

Tutkimuksessa on laskettu myös kohtuullisena pidetyn kulutuksen ympäristövaikutukset kasvihuonekaasupäästöjen ja luonnonvarojen käytön osalta. Kulutuksen ympäristövaikutukset ovat Suomessa huomattavan korkeat, joten tutkimuksessa selvitetään, kuinka suuret viitebudjettien mukaisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöt ovat, ja miten niitä voisi mahdollisesti vähentää. 

Mitä ovat hyvä elämä ja kohtuullinen kulutus

Tukijat esittävät määritelmiä. ”Hyvä elämä edellyttää ihmisen valmiutta täyttää välttämättömät fyysiset tarpeensa, mutta myös mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisena jäsenenä.”

”Kohtuullinen minimi noudattaa Borgeraasin (1987) määritelmää ja tarkoittaa, että ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja osallistua yhteiskunnan toimintaan. Viitebudjetit ovat kuitenkin nimensä mukaisesti viitteellisiä. Niiden tarkoitus ei ole kertoa, mitä tai miten ihmisten tulisi kuluttaa, vaan millä hyödykkeillä kohtuullisena pidetyn kulutustason voisi saavuttaa. Aikajänne viitebudjeteissa on pitkä; tarkoitus on selvittää, mitä tarpeita kuluttajilla on useiden vuosien aikana, ei vain hetkellisesti selviytyäkseen (Saunders&Bedford,2018).” 

Viitebudjettien teoriaa:

Viitebudjetit nojaavat inhimillisten tarpeiden teoriaan (theory of human need) (Doyal & Gough, 1991; Sen, 2001). Teoria pyrkii selittämään, mitä asioita ihmiset tarvitsevat voidakseen elää hyvää elämää. Olennaista välttämättömien kulutustarpeiden tunnistamisessa on, että pelkkä fyysinen selviytyminen ei riitä, vaan ihmisillä on myös tarve henkilökohtaiselle autonomialle (Doyal & Gough, 1991; Nussbaum, 2000). Teorian mukaan nämä yleismaailmalliset perustarpeet tyydytetään välitason tarpeiden kautta, joihin kuuluvat riittävä ravinto ja puhdas vesi, suoja ja turvallinen asumus, turvalliset työolosuhteet, terveydenhoito, turvallinen lapsuus, merkitykselliset ihmissuhteet, fyysinen ja taloudellinen turvallisuus sekä koulutus ja tiedonsaanti. 

Olennaista on päättää, minkälaisen elintason mukaan viitebudjetti laaditaan. Viitebudjetin voi laatia esimerkiksi hyvin matalalle tasolle, “vaatimattomalle mutta riittävälle” tasolle (Deeming 2011, s. 19) tai “hyväksyttävälle” tasolle (Austgulen & Borgeraas, 2020, s. 186). Tutkimusraportissa kohtuullisen minimin on määritelty elintasolle, jolla henkilö tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja osallistua yhteiskunnan toimintaan (Borgeraas, 1987). (s. 9)

Viitebudjettien käyttökohteita:

Viitebudjetteja voi hyödyntää riittävän elintason määrittämiseen tai perusturvan riittävyyden arviointiin (Austgulen & Borgeraas, 2020; Mukkila ym., 2025; Penne et al., 2020). Sosiaaliturvaa koskevan päätöksenteon lisäksi viitebudjetit tarjoavat arvokasta tietoa myös muille julkisille organisaatioille, yrityksille sekä kolmannen sektorin toimijoille. Esimerkiksi velkaneuvonta ja kotitalousneuvonta hyötyvät viitebudjettien tuottamasta tiedosta (Lehtinen & Aalto, 2018). Yksityiset ihmiset voivat myös hyödyntää viitebudjetteja oman kotitaloutensa suunnittelussa ja esimerkiksi erotilanteissa lasten kustannusten määrittämisessä (Jauhiainen ym., 2024).

Lasketut kohtuullisen minimin viitebudjetit pienille kotitalouksille

Seuraavaksi kuvataan monivaiheisen tutkimuksen tuloksia, sen jälkeen esitellään tutkimusmenetelmä, joka on erityisen mielenkiintoinen ja tavallaan demokraattinen. Hyödykeryhmien esittelyssä nostetaan esiin esimerkkejä tutkimuksessa tehdyistä ratkaisuista, jotka saivat perusteensa ryhmäkeskusteluista.

Taulukoissa 1. ja 2. esitellään yksinasuvien ja pariskuntien viitebudjettien yhteenveto euromääräisistä kustannuksista kuukausitasolla. 

Taulukko 1.Viitebudjetit yksinasuville ja pariskunnille vuonna 2025, e/kk yhteensä

Viitebudjetin mukainen kulutus yhtensä euro/kk
	M 45v	N 45v	M 65v	N 65v	Pari 50v	Pari N 50v, M 65v	Pari 65v
Helsinki	1606	1565	1761	1717	2756	2693	2639
Pääkaupun-kiseutu	1529	1488	1656	1612	2594	2531	2477
Muut yli 100 000 asukkaan kaupungit	1355	1314	1472	1428	2273	2231	2199
Muu Suomi	1292	1251	1379	1335	2164	2122	2090
Koko maa keskimäärin	1446	1405	1567	1523	2447	2394	2351

Yhteenvetotaulukon 1 mukaan Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla kohtuullisen viitebudjetin mukainen euromääräinen kulutus on korkea. Ero muuhun Suomeen on 300–400 euroa sekä yksin asuvilla että pari talouksilla eli muussa Suomessa viitebudjetti on noin 80 % Helsingissä asuvalle lasketusta viitebudjetista. Syynä on pääasiassa korkeampi vuokra, sillä viitebudjetit lasketaan vuokra-asuminen mukaan. 

Toinen seikka, joka yhteensä taulukosta näkyy, on yhdessä asumisen hyödyt. Työikäisten parien viitebudjetti on vain 70 % suurempi kuin yksin asuvan ja eläkeläisparilla vain 50 % suurempi kuin yksin asuvalla. Tämä on merkittävä asia, kun lasketaan esimerkkitalouksien kasvihuonekaasupäästöjä. 

Taulukko 2. Viitebudjetit yksinasuville ja pariskunnille vuonna 2025, e/kk hyödykeryhmittäin

Hyödyke-ryhmät	M 45v	N 45v	M 65v	N 65v	Pari 50v	Pari N 50v, M 65v	Pari 65v
Ruoka	312	256	278	224	567	534	502
Vaatetus	58	53	48	47	111	101	95
Tietoliikenne ja viihde-elektroniikka	93	93	93	93	132	132	132
Kodinkesto-tavarat	32	32	32	32	39	39	39
Kodin lyhytkestoisetkäyttötavarat	22	22	22	22	32	32	33
Hygienia ja kauneudenhoito	40	52	40	51	82	81	82
Terveydenhoito	22	30	39	39	47	59	72
Vapaa-aika ja harrastukset	48	48	48	48	97	97	97
Sähkö ja vakuutukset	38	38	49	49	59	59	59
Yhteensä, pl. ruoka, liikku- minen ja vuokra	353	368	371	381	599	600	609
Yhteensä,pl.liik-kuminen ja vuokra	665	624	649	605	1166	1134	1111
Liikkuminen (alueen sisäinen julkinen liikenne)
Pk-seutu	96	96	65	65	184	153	122
MuuSuomi	81	81	72	72	154	144	135
Asuminen (vuokra-asunto)
Helsinki	845	845	1047	1047	1406	1406	1406
Pääkaupunki-seutu	768	768	942	942	1244	1244	1244
Muut yli 100 000 asukkaan kaupungit	609	609	751	751	953	953	953
Muu Suomi	546	546	658	658	844	844	844

Taulukossa 2 eurot kuvaavat siis kohtuullisen minimin viitetalouksille määriteltyjen hyödykkeiden kulutuksen euroja, ei todellisia kulutuksia, siksi viitetalouksien erot ovat pieniä. Miesten viitetalouksien kulutus on useissa hyödykeryhmissä hieman naisten talouksia suurempaa vain terveydenhoidon ja kauneudenhoidon hyödykkeissä naisten kulutus on suurempaa. Parien viitetalouksissa työssä käyvien kulutus on pääasiassa eläkeläistalouksia suurempaa lukuun ottamatta terveydenhoitoa. Vuokrissa alueiden väliset erot ovat suuria ja ne oleellista ottaa huomioon kohtuullisen minimin viitekulutuksia laskettaessa.

Miten muodostettiin kohtuullisen minimin viitebudjetit

Menetelmä perustuu laadullisille fokusryhmäkeskusteluille sekä kuluttajien itsenäisesti täyttämiin kyselylomakkeisiin. Lisäksi menetelmään kuuluu asiantuntija-arviointi, jossa eri alojen asiantuntijat arvioivat ryhmäkeskustelujen perusteella laadittuja hyödykelistoja sekä hyödykkeiden valintaperiaatteita. 

Raportissa esiteltävät viitebudjetit perustuvat niin kutsuttuun kuluttajavetoiseen konsensusmenetelmään, jossa pyritään osallistuvien kuluttajien kesken yhteisymmärrykseen siitä, minkälaisista hyödykkeistä viitebudjetit koostuvat (Saunders & Bedford, 2018). Näin kerätyt hyödykelistat ovat erityisen kiinnostavia huolellisen monivaiheisen tiedonkeruun vuoksi. (Vastaavaa mielestäni varsin ”demokraattista” ja osallistavaa tiedonkeruuta pitäisi soveltaa esim. lakien valmistelussa.) Menetelmän yksi vahvuus on teemahaastatteluihin osallistuneiden oma kulutuksensa kirjanpito neljältä päivältä. Se tuotti realismia hyödykevalikoimiin. Lisäten kohtuulliseen minimin viitebudjettiin välttämättä kuuluvia tuotteita. Seuraavaksi esitellään laskentaan otettujen hyödykkeiden perusteluja, mutta vain muutamista esimerkkituotteista. Tavoitteena on kuvata hyödykkeiden määrittelyn monia näkökulmia ja ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden mielipiteiden merkitystä hyödykkeiden valinnassa.

Tutkimusmenetelmän osat:

1. Ensimmäiset fokusryhmäkeskustelut kuluttajien kanssa (6 kpl eri paikkakunnilla).
2. Kuluttajien itsenäisesti täyttämät kyselylomakkeet: ruokapäiväkirja ja hyödykeluettelo.
3. Toiset fokusryhmäkeskustelut kuluttajien kanssa (samat ryhmät kuin 1. kierroksella).
4. Tutkijat analysoivat aineiston ja laativat luonnoksen viitebudjetteihin sisällytettävistä hyödykkeistä sekä niiden määristä ja arvioidusta kestosta.
5. Asiantuntijaryhmä arvioi luonnoksia.
6. Fokusryhmien osallistujat arvioivat viitebudjettien ruokalistoja.
7. Kommenttien perusteella laaditaan lopulliset viitebudjetit ja niiden hyödykkeet.

Kuluttajavetoinen tutkimusmenetelmä perustuu siis kuluttajien kesken käytäviin ryhmäkeskusteluihin, jossa haetaan yhteisymmärrystä arkielämän kohtuullisen minimin mukaisista perustarpeista ja siten viitebudjetteihin sisällytettävistä hyödykkeistä. Jotta keskusteluissa pystytään kattamaan monipuolisesti erilaisia kulutuksen vaatimuksia koskevia näkökulmia, keskustelijoiden tulee edustaa erilaisia taustoja ja kotitaloustyyppejä, eikä esimerkiksi ainoastaan pienituloisia (Bradshaw ym., 2008). Vahvimmat johtopäätökset perustuvat nimenomaan erilaisten kuluttajien kesken tehdyille päätöksille viitebudjettien sisällöstä (Lehtinen & Aalto, 2020).

Kokoontuvia kuluttajaryhmiä oli kuusi ja kukin ryhmä (4–7 osallistujaa, yht. 36 osallistujaa) kokoontui kahdesti noin kuukauden väliajoin. Ensimmäisellä keskustelukerralla keskustelijoille korostettiin, että tutkimuksessa ei olla niinkään kiinnostuneita yksittäisten ihmisten henkilökohtaisesta kulutuksesta, vaan heidän näkemyksistään kohtuullisen minimin mukaisesta kulutuksesta yleisesti. Tämän jälkeen osallistujat kirjasivat lomakkeelle, mitkä asiat ovat tärkeitä näkökulmia eri hyödykeryhmissä. Lomakkeessa kysyttiin: “Mitä arjessa välttämättömiä tavaroita ja palveluita alla olevien otsikoiden alle kuuluu, sellaisia, joihin tarvitaan rahaa (kolme tärkeintä): ruoka, terveys, hygienia & kauneudenhoito, vaatteet & kengät, kodinkoneet, viihde-elektroniikka & tietoliikenne, asuminen, liikenne, harrastukset & vapaa-aika, muuta?”

Fokusryhmäkeskustelun jälkeen osallistujat täyttivät itsenäisesti kaksi kyselylomaketta (ns. kotitehtävät), jotka koskivat ruokailua sekä muita hyödykkeitä. Osallistujia pyydettiin täyttämään ruokapäiväkirja neljältä päivältä niin, että yksi päivistä on viikonlopun päivä. Ruokapäiväkirja pyydettiin täyttämään toteuman mukaisesti. Lisäksi osallistujia pyydettiin täyttämään lomake, jossa selvitettiin, mitä hyödykkeitä osallistujat pitävät oman kotitaloustyyppinsä näkökulmasta välttämättöminä, tarpeellisina tai ei-tarpeellisinsa ja kuinka monta kyseistä tuotetta kotitaloudessa tarvitaan. Hyödykeluettelossa oli lähes 300 hyödykettä ja mm. 50 erilaista vaatetta, joten osallistujat olivat ns. paljon vartioina. Lisäksi osallistujat saivat ehdottaa uusia listoilta puuttuvia hyödykkeitä.

Toisen keskustelun tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitkä hyödykkeet ovat välttämättömiä, kuinka paljon niitä tarvitaan ja kuinka kauan ne tyypillisesti kestävät käytössä. Lisäksi toisen keskustelukerran päätteeksi osallistujia pyydettiin pohtimaan ympäristökestävyyden merkitystä kulutuksessa ja miten sitä voisi toteuttaa kohtuullisen minimin mukaisessa kulutuksessa. 

Kun molemmat fokusryhmäkierrokset oli järjestetty, tutkijat laativat ensimmäisen version viitebudjetin hyödykkeistä, jotka lähetettiin kahdeksalle eri alojen asiantuntijalle arvioitavaksi. Tämän jälkeen asiantuntijat kokoontuivat 1,5 tunnin keskusteluun, jossa esiteltiin kuluttajien ryhmäkeskustelujen ja itsenäisesti täytettävien kyselyjen tuloksia.

Menetelmän viimeinen vaihe oli viitebudjettien hyödykkeiden lopullinen valinta kullekin kotitaloustyypille, niiden tarvittava lukumäärän ja keston määrittäminen sekä tuotteiden hinnoittelu.

Seuraavaksi kuvataan esimerkinomaisesti eri hyödykeryhmien sisällöissä tehtyjä valintoja. Niistä saa käsityksen, kuinka monenlaisia päätöksiä pitää tehdä, jotta voidaan laskea kohtuullisen minimin euromäärät. Päätöksissä hyödynnettiin litteroituja keskusteluja.

Viitebudjetteihin sisältyvät hyödykkeet on ryhmitelty seuraaviin ryhmiin:

1. Ruoka ja juoma
2. Vaatteet ja kengät
3. Tietoliikenne ja viihde-elektroniikka
4. Kodin tavarat ja laitteet
5. Terveydenhoito, henkilökohtainen hygienia ja kauneudenhoito
6. Vapaa-aika ja harrastukset
7. Asuminen
8. Liikenne

Ruokabudjetin määrittely

Kotitalouskohtaiset ruokabudjetit laaditaan hyödyntäen tutkimukseen osallistuneiden ruokapäiväkirjoja, ryhmäkeskusteluja, suomalaisia ravitsemussuosituksia ja THL:n elintarvikkeiden koostumustietokantaa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2024; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024). Kaikki ruokalistoissa esiintyvät tuotteet on poimittu tutkimukseen osallistuneiden ruokapäiväkirjoista. 

Tuotteet ja hinnat on kerätty K- ja S-ryhmän kahden eri myymälän verkkosivuilta (toinen pääkaupunkiseudulla, toinen keskikokoisessa eteläsuomalaisessa kaupungissa), ja niistä on laskettu keskiarvo. Huomionarvoista on, että laaditun ruokabudjetin noudattaminen vaatii kotitalouksilta tietoja, taitoja ja aikaa. Suuri osa aterioista oletettiin valmistettavan alusta loppuun kotona. Lisäksi kaikille kotitalouksille on varattu rahaa kodin ulkopuolella syötävään ateriaan kerran kahdessa viikossa. 

Vaatetus

Pukeutumisen tärkeimmiksi näkökulmiksi nousivat säänmukaisuus ja tilanteeseen sopiva pukeutuminen. Ulkovaatteiden ja jalkineiden laadun koettiin olevan tärkeä asia, varsinkin kylminä talvikuukausina. Kunnollisten kenkien merkitystä korostettiin, mikä tarkoitti vähintään kahta paria kylmään ja märkään keliin sopivia ulkokenkiä.

Mm. miesten puvun tarpeellisuudesta keskusteltiin kaikissa ryhmissä. Vaikka monet fokusryhmiin osallistuneista miehistä sanoivat käyttävänsä pukua vain harvoin, sen omistaminen koettiin tarpeelliseksi, jotta sitä vaativiin tilaisuuksiin voi osallistua asianmukaisesti pukeutuneena. Viitebudjettien asiantuntija-arvioinnin perusteella vaatteet valittiin ja hinnoiteltiin uusien tuotteiden perusteella, jotta voidaan varmistua riittävän laadukkaiden tuotteiden saatavuudesta.

Tietoliikenne

Keskustelijat kokivat, ettei Suomessa pärjää ilman älypuhelinta, jota voi puhelujen ja tekstiviestien lisäksi käyttää internetin selaamiseen ja mobiilisovellusten käyttöön. Esimerkiksi mobiilimaksaminen ja pankkipalvelut, terveyskeskuksen ajanvaraus ja juna- tai bussilipun hankkiminen mainittiin palveluina, joita käytetään älypuhelimen avulla. Puhelimen säännöllinen päivittäminen koettiin myös tärkeäksi, sillä puhelinten käyttöiän koettiin olevan lyhyt.

Keskustelujen perusteella viitebudjetteihin päätettiin lisätä yksi maksullinen mediatilaus, jonka kustannukset laskettiin Spotifyn, Disney+:n ja Book Beatin vuositilauksen keskiarvona riippuen esimerkkitalouden koosta joko yhden, kahden tai useamman käyttäjän tilauksen mukaan.

Kodinkestotavarat

Kun talouksien oletettiin asuvan vuokralla, siksi viitebudjettiin ei ole laskettu esim. kodin kylmälaitteiden eikä lieden ja uunin kustannuksia. Itse hankittavista ja erikseen maksettavista laitteista pyykinpesukone koettiin välttämättömäksi. Kuivausrummun tarve vaihteli, ja varsinkin yksin asuvat kertoivat kuivaavansa pyykkinsä ilman kuivausrumpua pyykkitelineellä. Lapsiperhetalouksien viitebudjetteihin on näin ollen sisällytetty sekä kuivausrumpu että -teline, kun taas muille kotitalouksille on sisällytetty ainoastaan kuivausteline. Yhtä mieltä oltiin useimmiten siitä, että juhlavaatteita tai pukupaitoja saattaa joutua silittämään, minkä vuoksi viitebudjettiin sisällytettiin perinteinen silitysrauta ja -lauta, mikä on edullisempi ratkaisu kuin esimerkiksi höyrystin.

Kodintavaroista sänky, ruokailuryhmä, sohva, sekä työpöytä ja –tuoli koettiin välttämättömiksi. Uusina hyödykkeinä viitebudjetissa ovat tuuletin ja pimennysverhot, joiden avulla asuntoja on mahdollista viilentää kesähelteillä. Pienimuotoisiin tavaroiden ja kodinkorjauksiin koettiin tarvittavan perustyökaluja, pikaliimaa ja ilmastointiteippiä.

Terveys, hygienia ja kauneudenhoito

Lääkkeet, niin reseptilääkkeet kuin itsehoitolääkkeet, tuotiin esille keskusteluissa usein ensimmäisenä terveydenhoidosta puhuttaessa. Useat keskustelijat korostivat nimenomaan reseptilääkkeiden merkitystä kaikkein tärkeimpänä välttämättömyytenä ja kotitaloutensa isoimpana terveydenhoidon kulueränä. Itsehoitolääkkeistä useimmiten mainittiin särkylääke, allergialääke, närästyslääke, yskänlääke sekä D- ja monivitamiinivalmisteet.

Viitebudjettiin on laskettu kaikille työikäisille yhden vuosittaisen terveyskeskuslääkärin kertakäynnin (enintään 28,20 euroa vuonna 2025) ja eläkeläisille terveyskeskuslääkärin vuosimaksun suuruinen rahasumma (enintään 56,40 euroa vuonna 2025). Lisäksi hammashoitoon terveyskeskuksessa on varattu joka toinen vuosi rahaa hammaslääkärin perusmaksuun sekä hammashoidollisen tutkimuksen tai operaation maksuun (yhteensä enintään 43,70 euroa vuonna 2025) (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2025). Lisäksi rahaa on varattu erikoislääkärin vastaanottokäyntiin kerran vuodessa (enintään 66,70 euroa) (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2025). Silmälääkärin, gynekologin, psykiatrin, erikoishammaslääkärin palvelut sekä muut terveyspalvelut, kuten fysioterapia ja toimintaterapia, mainittiin tarpeellisiksi terveyspalveluiksi. 

Keskustelujen perusteella viitebudjettiin laskettiin mukaan yksi terveysvakuutus ja tapaturmavakuutus lapsille. Viitebudjettiin sisällytettiin aurinkolasit ovat ilman vahvuuksia sekä aikuisille että lapsille. 

Kodinkäyttötavarat

Hygienia- ja kauneudenhoidon kestotarvikkeista keskusteluissa esille tuli sähköhammasharja, jota monet pitivät välttämättömänä ja parempana vaihtoehtona kuin tavallista hammasharjaa. Hampaiden hoitoon ajateltiin tarvittavan myös hammasväliharjaa tai hammaslankaa.

Ryhmissä vallitsi yhteisymmärrys, että ihmisillä tulee voida olla mahdollisuus meikkaamiseen ja muuhun kauneudenhoitoon, jos niin haluavat. Mahdollisuus huoliteltuihin hiuksiin koettiin olevan tärkeää kaikille.

Harrastukset

Viitebudjetin harrastusbudjetti ei mahdollista intensiivistä valmennusta eikä kalliita urheilulajeja. Keskustelujen perusteella aikuisten vapaa-ajan ja kulttuurimenoja varten on varattu henkeä kohden vuodessa 160 euroa.

Runsaasta keskustelusta huolimatta osallistujat pääsääntöisesti päätyivät lopputulokseen, ettei lemmikki kuulu viitebudjettiin, kuten ei aiempina vuosinakaan. 

Lomailu

Keskustelujen perusteella viitebudjettiin varattiin aikuisille vuodessa 200 euroa, yli 6-vuotiaille lapsille 120 euroa ja alle 6-vuotiaille 60 euroa matkailupalveluihin. Matkailuun varattu raha riittää kotitaloudesta riippuen huvipuistossa käymiseen, Tukholman tai Tallinnan risteilyyn.

Asuminen

Viitebudjettien vuokrakustannukset on arvioitu Tilastokeskuksen (2025) tietojen pohjalta suomalaisten vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen keskikoista sekä keskineliövuokrista. Keskustelujen perusteella keskimääräinen vuokra-asunnon koko vastaa useimpien näkemystä kohtuullisesta asumisväljyydestä sekä edustaa kotitalouksien tyypillistä asumisen elinkaarta.

Taulukko 3. Vuokrat viitebudjetissa asuntotyypeittäin,  e / kk  

Alue	Yksiö	Kaksio	Kolmio	Neliö
Helsinki	845	1047	1406	1797
Pääkaupunki seutu	768	942	1244	1589
Muut yli 100 000 asukkaan kaupungit	609	751	953	1218
Muu Suomi*	546	658	844	1098
Koko maa	663	799	1071	1368

Energiakustannukset ja kotivakuutus

Energiakustannukset arvioitiin kotitalouksien oletetun asunnon koon ja asukasmäärän mukaan. Arviot kotitalouksien vuotuisesta sähkönkulutuksesta perustuvat Sähkövertailu-verkkosivun (https://sahkovertailu.fi/) arvioihin, kun lämmitysmuotona oletetaan olevan kaukolämpö. Kotitalouden asumiskustannuksiin on laskettu lisäksi kotivakuutuksen hinta. Kotivakuutus on pakollinen vuokra-asunnoissa,

Liikkuminen

Joukkoliikenteen käyttöön on viitebudjettiin laskettu kaikille yli kouluikäisille kunnan sisäisen kausilipun mukainen hinta poissulkien kotitaloudet, joissa on auto.

Pyöräilyn osalta viitebudjetteihin on sisällytetty kaikille polkupyörä (2-vuotiaalle lastenistuin), pyöräilykypärä, polkupyörän valaisin ja lukko sekä kaikkiin kotitalouksiin yksi rengaspumppu. Lisäksi aikuisten ja teinien polkupyörien huoltoon on varattu rahaa joka toiselle vuodelle.

Autottomien kotitalouksien osalta viitebudjettiin on varattu rahaa satunnaisiin vierailuihin julkisilla liikennevälineillä oman kunnan ulkopuolelle sekä kuljetuspalveluihin. (s. 63)

Hiili- ja materiaalijalan jälkien laskentaperusteet

Viitebudjettien ympäristövaikutuksia tarkasteltiin kahdessa kategoriassa: hiilijalanjälki (elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt, kg CO2-ekvivalenttia) ja materiaalijalanjälki (käytetyt luonnonvarat yhteensä, kg). Jalanjälki sisältää kulutuksen synnyttämät suorat ja välilliset vaikutukset sekä Suomessa että ulkomailla. Suoria vaikutuksia ovat hiilijalanjäljessä esimerkiksi liikennepolttoaineiden käytön suorat päästöt. Välillisiä vaikutuksia taas tavaroiden ja palvelujen tuotannon aiheuttamat vaikutukset Suomessa ja ulkomailla arvoketjun eri vaiheissa.

Hiilijalanjälki sisältää kaikki energia- ja ei-energiaperäiset kasvihuonekaasupäästöt (CO2, CH4, N2O, F-kaasut), jotka yhdenmukaistettiin ilmastoa lämmittäväksi hiilidioksidiekvivalenteiksi (AR5 GWP100). Maankäyttösektorin päästöt eivät sisältyneet tarkasteluun. Materiaalijalanjälki sisälsi kaikki tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi otetut raaka-aineet (ns. käytetty otto) kahdeksassa pääraaka-aineluokassa, jotka summattiin luonnonvarojen kokonaismääräksi. Materiaalijalanjälki vastaa raaka-aineiden kulutuksen indikaattoria (RMC).

Tässä esitettään vain yksi kuvio hiilijalanjäljestä.

Hiilijalanjälkeä ja sen jakaumaa voidaan verrata erilaisten ja erikokoisten kotitalouksien välillä kulutusyksiköittäin. Kotitalouskohtainen hiilijalanjälki jaetaan kunkin kotitalouden yhteenlasketuilla painotetuilla kulutusyksiköillä. OECD:n muunnettuun kulutusyksikköasteikkoon perustuen kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja 0–13-vuotiaat saavat painon 0,3.

Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitellun 1,5 asteen ilmaston lämpenemisen on arvioitu merkitsevän maksimissaan noin 2 500 hiilidioksidiekvivalenttikilon suuruista vuosittaista henkilökohtaista hiilibudjettia (Lettenmeier ym., 2019). Kaikissa viitebudjeteissa jäädään huomattavan kauas tästä tasosta.

Tulokset osoittavat, että mikäli asumisen energiankulutukseen ja ruoantuotantoon liittyviä päästöjä ei pystytä vähentämään, viitebudjettien mukainen elämäntapa ei alene tavoitellulle 2500 kg CO2 ekv päästötasolle.

Lopuksi

Toivottavasti lukijalle välittyi kohtuullisen minimin viitebudjettiin kuuluvien hyödykkeiden empiirisen määrittelyn pienpiirteisyys ja keskusteluryhmien jäsenten osallistaminen päätöksentekoon. Oleellista oli keskustelut ja niiden litterointi. Asiantuntijoita käytettiin vain yksikohdissa.

Edellä on hyvin suppeasti kuvattu kohtuullisen minimin viitebudjettien määrittelyn lähtökohtia ja perusteita. Mainittiin lyhyesti niiden käyttökohteita. Empiirisissä tuloksissa on kuvattu yhden ja kahden hengen talouksien kohtuullisen minimin viitebudjettien euroja/kk. Alueellinen erottelu on perusteltua, koska tarkasteltujen alueiden välille on viidenneksen ero. Toiseksi näkyi selvästi, että yhdessä asuminen alentaa menoja huomattavasti erityisesti eläketalouksissa. Tästä voi kehitellä sosiaalipoliittisiakin päätelmiä.

Kohtuullisen minimin viitebudjettien kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti yli 2500 kg CO2-ekv. tavoitetason. Asuminen ja ruoka sekä liikkuminen ovat myös kohtuullisen minimin viitebudjettien päästöjen aiheuttajia. Tässä esitellyssä tutkimuksessa ei tule esiin se, että kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat voimakkaasti tulotason noustessa. Lopuksi siitä kertova kuvio   Nurmelan analyysista vuodelta 2014. (https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2014/perustarpeet-rasittavat-ymparistoa-eniten)

https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2014/perustarpeet-rasittavat-ymparistoa-eniten

Juha Nurmela on eläkkeellä oleva kulutustutkija ja Osallisuusmedian päätoimittaja