Milanovic, tarjoaa korvaamattoman oppaan uudelle 2000-luvulle.” ”Branko vie meidät nykyisen maailmanjärjestyksen raunioiden läpi ja keskustelee siitä, minne menemme seuraavaksi, Uusi kansainvälinen talousjärjestys on vakiintumassa…” (Lähde David Hume Instituutin keskustelu. https://davidhumeinstitute.org/past/2025/11/10/the-economy-in-plain-english)
THE GREAT GLOBAL TRANSFORMATION National Market Liberalism in a Multipolar World; Branco Milanovic, Penguin, marraskuu 6, 2025
Kuka on Branco Milanovic
Branko Milanovic on vanhempi tutkija Stone Center on Socio-Economic Inequality -keskuksessa, New Yorkin kaupunginyliopistossa ja vieraileva professori International Inequalities Institutessa London School of Economics and Political Science -koulussa. Aiemmin Maailmanpankin tutkimusosaston johtavana ekonomistina hän oli maailman johtava tuloerojen tutkija.
Milanovic tunnetaan parhaiten noin kymmenen vuotta sitten julkaistusta ”norsukaaviosta”. Se näyttää vaaka-akselilla globaalit tulodesiilit ja pystyakselilla tulojen reaalikasvun vuosien 1988 ja 2008 välillä.
Ja sitten itse kirjaan
Tutkija esittelee teoksensa: ”Suuri globaali muutos käsittelee kolmea globaalia kehityskulkua, jotka ovat tapahtuneet viimeisen puolen vuosisadan aikana ja jotka todennäköisesti vaikuttavat maailmaan tulevina vuosikymmeninä… Taloudellisesti Aasian nousu on siirtänyt globaalin tuotannon ja kaupan keskipisteen Tyynellemerelle. Kansakuntien tasolla ja siten poliittisesti Kiinan nousu on kiristänyt geopoliittista kilpailua Yhdysvaltojen kanssa sekä Aasiassa että ehkä myös maailmanlaajuisesti. Yksilöiden tasolla Aasian keskiluokan nousu on syrjäyttänyt osan länsimaisesta keskiluokasta korkeista globaaleita tulotasoilta, joista he ovat nauttineet viimeiset kaksi vuosisataa. Se on johtanut suurimpaan tulojen uudelleenjärjestelyyn sitten teollisen vallankumouksen. Länsimaisen keskiluokan tyytymättömyys on kääntynyt poliittiseksi reaktioksi, joka on ravistellut kylmän sodan jälkeistä sisäistä poliittista järjestystä länsimaisissa demokratioissa.”
Bruttokansantuotteen jakautuminen 1974 ja 2022 – uudet jaottelut
Milanovic kuvaa aluksi maailmaa vuonna 1974. Silloin kapitalististen maiden osuus maailman bruttokansantuotteesta oli 62 prosenttia ja väestön osuus 21, Sosialististen maiden osuus 13 ja 9, ns. kolmannen maailman osuus maailman bruttokansantuotteesta 24, väestön osuus 46 prosenttia. Kiinan BKT -osuus oli 2 prosenttia väestön osuus melkein viidenneksen eli 24 prosenttia. Milanovic toteaa, että ”1970-luvun lopulla tai 1980-luvun alussa länsimaat hylkäsivät ideologisesti yhä edistyksellisemmän hyvinvointivaltion kehittämisen ja kääntyivät kohti uusliberalismia, liikettä, joka jatkui aina vuoden 2008 globaaliin finanssikriisiin ja Kiinan kasvavaan haasteeseen asti.”
Milanovic on muodostanut uuden jaottelun kuvatessaan maailmanjärjestystä vuonna 2022. Ensimmäistä ryhmää hän kutsuu poliittiseksi länneksi. ”Se ei ole enää sama länsi, joka rajoittuu siihen, mitä perinteisesti kutsuttiin länneksi; kapitalistiseen ytimeen kuuluvat nyt myös Itä-Eurooppa, Kaukasus, jopa Keski-Aasian tasavallat ja varmasti (kuten ennenkin) Japani ja Etelä-Korea.” Poliittisen lännen osuus maailman BKT:sta oli vuonna 2022 enää 44 prosenttia ja väestöstä 18. Sosialistisen maailmanleirin tilalle luokittelussa on Venäjä, jonka osuus bkt on 3 prosenttia ja osuus maailman väestöstä 2 prosenttia. Kiinan osuus maailmantuotannosta on ”räjähtänyt”: vuonna 1974 sen osuus maailman tuotannosta oli kaksi prosenttia, ja vuonna 2022 se on jo noussut 22 prosenttiin. Aiempaa kolmanneksi maailmaksi kutsuttua ryhmän hän nimeää globaaliksi eteläksi, joka tällä hetkellä. muodostaa 61 prosenttia maailman väestöstä (46 prosenttia vuonna 1974) ja 31 prosenttia maailman tuotannosta (24 prosenttia vuonna 1974).
Itselleni ehkä järisyttävin tieto näkyy seuraavassa kuviossa. Lännen suurten hegemonisten mahtimaiden osuuden väheneminen maailman kokonaistuotannosta kuvannee eurooppalaisen murroksen mittasuhteita parhaiten. Kuvio esittää neljän Aasian maan (Kiina, Intia, Indonesia ja Vietnam) osuuden muutosta maailman kokonaistuotannosta verrattuna Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Alankomaihin ja Ranskaan 1940-2022.
Voimasuhteen muutokset muokkaavat maailman
”Tämän kirjan hiljainen tai implisiittinen lähtökohta on ollut, että historialliset voimat määräävät poliittiset lopputulokset ja yksilöiden rooli on rajallinen historian sallimissa rajoissa”, kirjoittaa Milanovic. ”Historian kriittisessä käännekohdassa on erittäin vaikeaa määrittää oikeat mittasuhteet historiallisten tai determinististen voimien ja poikkeuksellisten yksilöiden kyvyn välillä saada aikaan muutosta.”
Eliitti ”homoploutia”
Milanovic toteaa, että uusien eliittien piirteitä ei ole koskaan aiemmin määritelty selkeästi empiiristen lukujen avulla. Käyttäen Yhdysvaltain nykyistä väestötutkimusta (US Current Population Survey), hän osoittaa, että yhä suurempi osa rikkaimmista amerikkalaisista on rikkaita sekä työtulojen että pääomatulojen ansiosta. Tätä ilmiötä kutsutaan ”homoploutiaksi”, mikä tarkoittaa, että tällaiset ihmiset ovat yhtä (”homo” tai saman) rikkaita (”ploutia”), sekä omistajina, johtajina että palkkatyöläisinä. Kiina on muuttanut eliittiään vielä perusteellisemmin. Käyttäen kiinalaisten kotitaloustutkimusten tietoja hän osoittaa, että myös Kiinassa eliitin (tulojen mukaan rikkaimmat 5 prosenttia) koostumus on muuttunut täysin vuosien 1988 ja 2018 välillä. Erityisen kiinnostavaa on Milaovicin kuvaus siitä, miten Kiinassa on toteutettu korruption vastainen kampanja, jota myös Milanovic on henkilökohtaisesti analysoinut.
Entä sitten
Luvussa Nationalistinen markkinaliberalismi Milanovic toteaa, että uusien eliittien nousu globalisaation alusta alkaen on liittynyt globaaliin uusliberaaliin politiikkaan, joka on länsimaissa johtanut lukuisiin ikäviin yhteiskunnallisiin seurauksiin. Keskiluokan sosiaalinen liikkuvuus on vähentynyt, köyhien ja keskiluokan sairastuvuus lisääntynyt, työpaikkojen epävarmuus lisääntyi. Useimpien maiden talouskasvu taantui. Reaktio, vastarinta huippurikkaiden liiallisen valtaan, yhdistetään länsimaissa populismin nousuun, Kiinassa kommunistisen puolueen roolin voimistumiseen ja Venäjällä turvallisuuspalvelusektion merkityksen kasvuun. ”Jokaisessa näistä tapauksista, jotka satunnaiselle tarkkailijalle näyttävät niin erilaisilta, uusien ryhmien tavoitteet ovat samoja: torjua eliitille kertynyt valta”, toteaa Milanovic. Hän kehottaa katsomaan tässä kontekstissa Kiinan, Venäjän ja USA:n johtajien politiikkaa. ”Näiden politiikkojen tarkoituksena on pysäyttää tai kontrolloida rikkaiden eliittien nousu täydelliseen taloudelliseen ja poliittiseen herruuteen sekä hillitä tai kääntää globalisaatio, jota pidetään syy-yhteydessä heidän nousuunsa.”
Milanovic arvioi, että USA:ssa ja useissa muissa länsimaissa populistiset aatteet saavat voimansa ihmisistä, jotka on suljettu pois eliitin internationalistisista tai liberaaleista piireistä. Heille globalisaatio on tuonut vain vähän taloudellista hyötyä, sosiaalisesti se on heikentänyt heidän asemaansa globaalisti. Kiinan Xi:n käännös vasemmalle on kohdistunut sellaista politiikkaa vastaan, joka on hyväksynyt vallan huipulle kapitalisteja. Venäjällä reaktio rikkaita oligarkkeja vastaan muotoutui turvallisuuspalvelun kontrollin kautta, joka kohdistui Jetsinin aikana Venäjälle syntyneeseen eliittiin. Näillä toimenpiteillä on eri maista riippuen eri ideologiset komponentit, USA:ssa voimakas liberalismin ja eliitin vastainen virta, Kiinassa (mietona) paluu Maon kansallisaatteeseen, Venäjällä se on tsarismin ja stalinismin konservatiivista nationalismia. Trump puhuu rannikon eliitistä, Xi antaa esimerkkejä kommunistisesta kurinalaisuudesta ja itsensä kieltämisestä, Putin kohdistaa iskunsa ”pettureihin”.
Kansallinen markkinaliberalismi, globaalin uusliberalismin romahdus ja kansallisen markkinaliberalismin synty
Branco Milanovic kysyy, millainen uusi järjestys on syntymässä ja arvelee, että jo nähdyt prosessit, tariffit ja sanktiot osoittavat, että kansainvälisen kaupan vapaus, liikkumisen vapaus ja muut uusliberalismin kansainväliset periaatteet ovat vaihtumassa merkantilismiin. ”Kun yhdistämme nämä ideat (tullisodat, pakotteet talouspolitiikan keinona, kauppablokit, maahanmuuton pysäyttäminen ja etnonationalismi), voimme paremmin ymmärtää, että Trumpin ”ehdottama” uusi ideologinen paketti ei ole vain hänen omansa, vaan samankaltainen tai sama kuin monien Euroopan maiden oikeistoblokkien ohjelmat.”
Kansallisella tasolla uusliberalismia ei olla hylkäämässä: matala yritysverotus, sääntelyn purku, sosialismin vastaisuus ovat tämän Milanovicin tunnistaman kansallisen markkinaliberalismin keskeisiä piirteitä. Milanovic varottaa kuvittelemasta, että linja muuttuisi täysin Trumpin mentyä. Hänen arvionsa mukaan USA:n omat pitkät kehitystendenssit ovat jo pitkään vieneet samaan suuntaan valitusta polittisesta johdosta riippumatta.
Milanovic myös kiittää, että Trumpin ”persoona paljasti korruption syvyyden politiikan ja liike-elämän keskipisteessä. Salassa nautitut synnit ovat hyväksyttäviä tai sivuutettuja; mainostempuiksi nostetut synnit eivät ole. Kun Trumpin toinen kausi on ohi, Trumpin seuraajat tekevät parhaansa peitelläkseen sitä, ei lopettaakseen korruptiota, koska siitä on tullut systeeminen piirre. Mutta nyt kun ”katsojat” ovat nähneet totuuden, on vaikea palata taaksepäin ja teeskennellä, ettei mitään ole koskaan tapahtunut.” Hän myös toteaa, että tämän politiikan perintö tulee olemaan yleinen kyynisyys kaikkea politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan. Tässäkin Trump eroaa fasismista, joka esitteli pröystäilevän lahjomattomuuden julkisivun (vaikka se olikin todella sisältä korruptoitunut), kun taas Trump, Musk ja heidän iloinen joukkonsa konvention tuhoajia nauttivat vallan, korruption ja nepotismin näytöksistä”, analysoi Milanovic.
Valtiojohtoinen Kiina: erittäin pitkä uusi talouspolitiikka (NEP) vai paluu kapitalismiin?
Milanovic on joskus twitterissä vinoillut siitä, ettei Kiinan sosialismi kelpaa lännen sosialisteille. Hän arvioi, että Kiinan poliittisen kapitalismin lähin ideologinen edeltäjä on Leninin uusi talouspolitiikka (NEP), joka otettiin käyttöön vuonna 1921. ”Voimme nähdä nykyisen Kiinan valtiokapitalismin pitkittyneenä NEP:na, joka alkoi vuonna 1978 ja jatkuu tänä päivänä ja saattaa kestää vielä vuosisadan”. Milanovic toteaa myös, etteivät Kiinassa kapitalisteina toimivat ihmiset ole koskaan päässeet lähellekään samanlaista poliittista vaikutusvaltaa kuin kapitalisteilla oli Britanniassa tai muissa Länsi-Euroopan kauppavaltioissa. Jako valtion ja yksityisen sektorin välillä on yhdenmukainen kiinalaisen pitkän perinteen kanssa, jossa valtio pitää kauppiaiden ja kapitalistien edut erillään toisistaan.
Voiko Xi Jinpingin politiikka epäonnistua, valtion autonomia loppua ja porvaristo ottaa Kiinan valtion haltuunsa, kuten se teki länsimaissa” Milanovic kysyy ja vastaa näin: ”Se on täysin mahdollista”. Puheessaan Xi sanoo Neuvostoliiton hajoamisen ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) lopun olleen ”ideologisen nihilismin” seurausta: hallitsevat kerrostumat lakkasivat uskomasta järjestelmän etuihin ja arvoon, ”Pahin lopputulos, ja kenties se, mitä Xi pelkää Kiinan suhteen, on se, että maan ottavat haltuunsa ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista ideologiaa, mutta joilla on täysin kyyninen ja itsekeskeinen halu hallita”, toteaa Milanovic.
Moninapaisuus – epävarma tulevaisuus
Milanovic arvioi, että Ukrainan sota on toiminut katalysaattorina uuteen kansainväliseen tilanteeseen. Olosuhteiden pakosta Venäjän on pitänyt suunnata itsensä poispäin lännestä Kiinaan, Intiaan, Iraniin, Persianlahden maihin ja muihin poliittiseen länteen kuulumattomiin maihin. Tämä on iso historiallinen muutos, koska Venäjä alusta asti Pietari Suuren imperiumina kääntyi länteen kulttuurisesti ja teknologisesti. Toinen todennäköinen geopoliittinen muutos on globaali. Syntyy sellaisten maiden blokki (BRICS), jotka eivät halua olla osa Yhdysvaltojen johtamaa globaalia Natoa tai globaalia länsiblokkia.
Moninapainen maailma on syntymässä taloudellisen kehityksen logiikan vuoksi. Suuret maat, joiden väestön ja BKT:n odotetaan kasvavan edelleen, eivät ole enää halukkaita hyväksymään länsivaltojen ohjausta, joista monet (ei välttämättä Yhdysvallat) ovat taantuvia vähäisen väkimäärän ja vähäisen kasvun takia. Milanovic pohtii, onko tällaisissa olosuhteissa järkevää säilyttää YK:n, IMF:n ja Maailmanpankin kaltaisten kansainvälisten järjestöjen nykyistä äänestys- ja valtarakennetta, jossa Euroopan maat ovat voimakkaasti yliedustettuina.
Hänen arvionsa mukaan ”uusi globaali järjestelmä tulee olemaan hyvin erilainen kuin missä maailma toiminut viimeisen vuosisadan tai jopa pidemmän ajan aikana. ”Olemme siirtyneet kaksinapaisesta heterogeenisestä järjestelmästä kommunismin lopun ja vuoden 2016 välisen yksinapaisen ”hetken” kautta moninapaiseen homogeeniseen järjestelmään… BCRICS-maiden organisaatio, jonka jäsenmäärä on hiljattain kaksinkertaistunut, ei ole mikään kummajainen eikä ohimenevä muotivillitys, joka saattaisi laantua. Sen olemassaolo on väistämätön nykyisessä maailmassa.” Milanovic toteaa: ”…kun yritämme nähdä hypoteettisen tulevaisuuden, joka olisi olemassa, jos Donald Trump, Xi Jinping ja Vladimir Putin yhtäkkiä poistuisivat näyttämöltä, ei näytä siltä, että tulevat ajat näyttäisivät kovin erilaisilta. Kehittyisikö maailma eri tavalla, jos ”vastavallankumouksen” kolme johtajaa poistuisivat näyttämöltä, mielestäni vastaus olisi, että lukuun ottamatta joitakin vaatimattomia muutoksia, tässä kuvatut historialliset prosessit eivät muuttuisi.”
Milanovicin käy kirjassa monipuolista ja sivistynyttä keskustelua ei alojen ja aikakausien suurten kirjoittajien kanssa, kumppaneina ovat Montesque, Lenin, Rosa Luxemburg, Karl Polanyi ja mm. Joseph Schumpeter. Kirja loppuu ylevästi muinaisiin kreikkalaisiin ja ahneuden perisyntiin.
Paikoin kirjailijan deterministinen ajattelutapa tuntuu suorastaan hämmentävältä. Kyseessä ole kuitenkin tiukka tilastomies ja rakennetutkija, jonka ikävät arviot ovat osuneet usein oikeaan.
Kiinan NEP-sosialismin ja oikeistopopulismin väliin ei Milanovic tarjoa kirjassaan vaihtoehtoa, onko sellaista? Lähes kreikkalaisen murhenäytelmän veroista on, että uusliberalismin köyhdyttämä, velkainen Eurooppa suuntaa hupenevan vaurautensa ja velkarahansa juuri aseistautumiseen vastauksena uuden teknologian, köyhyyden ja ilmastomuutokseen haasteisiin.
Entä haluammeko me, suomalaiset olla hampaisiin aseistautunut eristäytynyt ja ylimielinen köyhä rajamaa osana sivilisaatioiden sotaan valmistautuvaa Eurooppaa? Itse haluaisin nähdä maamme avarasti ja kunnioittavasti maailman nouseviin kansoihin suhtautuvana hyvinvointivaltiona. Valtiona, joka vastaa globaaleihin haasteisiin kehittämällä omaa infrastruktuuriaan, sosiaaliturvaa ja koulutusta, jotka ovat juuri Kiinan taloudellisen nousun keskeisiä tekijöitä.
Suositan kirjaan tutustumista.
Päivi Uljas on filosofian tohtori, historiantutkija ja kansalaisliikkeiden aktivisti.
