Kirjoittaja Leena Eräsaari, professori emerita
Vuonna 2024 aloittanut EU Parlamentti ei varsinaisesti painota sosiaalista Eurooppaa, vaikka ns. sosiaalisten oikeuksien pylväs onkin edelleen voimassa. Toisaalta Ursula von der Leyenin ohjelma pitää sisällään köyhyyden vastaisen strategian, ensimmäistä kertaa EU:n historiassa. Von der Leyenin ohjelma pitää sisällään myös lapsitakuun sekä erillisen asunto-ohjelman kohtuuhintaisia asuntoja tuottamaan. Euroopassa kohtuuhintaisten asuntojen puute on suuri, köyhien ihmisten tuloista yhtä suurempi osuus menee asumiseen.
Euroopassa on myös paljon asunnottomia, ja määrä on kasvussa. (Vuonna 2024 arvioitiin 1 278 000 asunnotonta kun vuotta aiemmin oli 895 000. Vuodessa oli kodittomien määrä noussut yli 300 000. Vaikka asunnottomien määrä on vaikea laskea ylipäänsä, osoittavat luvut selvää nousua.
Kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan ääni EU:ssa
Erilaiset sosiaaliset kysymykset ovat nykyisen parlamentin toiminnassa vähäisessä roolissa. Vaikka EU:lla on köyhyyden vastainen strategia, on sillä myös sellaisia kärkihankkeita kuin taloudellista kilpailukykyä korostava strategia, turvallisuutta (lähinnä kapeasti ymmärrettyä aseellista turvallisuutta) korostava strategia, digitalisaatiota edistävä jne. Köyhyyden hävittäminen ei ole prioriteettilistalla kärjessä. EAPN:n presidentti Carlos Susias muistutti EAPN:n yleiskokouksen avauspuheessa (27.6.2025), että Euroopassa on 93 miljoonaa köyhää ja heidän osuutensa lisääntyy parhaillaan. EAPN:n tehtävä on varmistaa, että yhteiskunnalliset olot pysyvät vakaina kaikille eurooppalaisille. EU lisää parhaillaan rahaa kapeasti ymmärrettyyn turvallisuuteen ja vähentää sitä kansalaisyhteiskunnalta, mitä EAPN yrittää vastustaa.
Nykyisen EU Parlamentin vihamielisyys kansalaisyhteiskuntaa edustavia verkostoja ja siis kansalaisyhteiskuntia kohtaan on pelottavaa. Erityisesti äärioikeiston edustajat ovat kyseenalaistaneet järjestöjen toiminnan, mutta nyt myös EPP:n edustajien kannat näitä verkostoja kohtaan ovat muuttumassa. Juuri nämä verkostot ovat olleet tärkeä osa ns. sosiaalista Eurooppaa.
Yleiskokouksessa 27.6.2025 oli alustamassa kahden kansalaisverkoston edustajat sekä Hollannin EAPN:stä Caroline Van der Hoeven. Hollanti on yksi niistä maista, joka on aktiivisesti kyseenalaistanut järjestöjen rahoitusta. Hollannissakin aloitti uusi hallitus, jonka ohjelmassa on runsaasti julkisen sektorin leikkauksia.
Verkostojen tulevaisuus – siis rahoitus – on kyseenalaistettu, ne ovat entistä tiukemman harkinnan kohteena. Joiltakin verkostoilta on rahoitus lopetettu kokonaan. Kaikilta rahoitusta vähennetään, maksamista vitkutellaan, hakemuksille kehitetään yhä uusia vaatimuksia jne. Esimerkiksi ensin vaadittiin 10% ulkopuolista rahoitusta, mikä nostettiin 15:een.
Rahaa siirretään kansalaisyhteiskunnalta toisiin kohteisiin, mm. kilpailukykyyn, digitalisaatioon, militarismiin/aseisiin, Ukrainaan.
Kansalaisyhteiskunnan järjestöihin kohdistuvia leikkauksia perustellaan sanomalla, että rahaa ei voi antaa ”for advocacy” siis asianajamista tai edustamista varten, mikä on ollut ja on kansalaisjärjestöjen keskeinen tehtävä. Väitetään, että asianajo, lobbaaminen, on liian poliittista, ”jos saat rahaa et voi tehdä politiikkaa!”. Tämä on paradoksaalista, sillä vaikuttaminen parlamentin jäseniin, ja siis politiikan tekeminen on ollut tärkeä, ellei peräti tärkein kansalaisjärjestöjen tehtävä. Ajatus on ollut se, että tuodaan kansalaisjärjestöjen avulla myös muiden kuin yritysten ja pääoman edustajien ääni parlamenttiin. Esimerkiksi EAPN on toteuttanut tätä tehtävää julkaisemalla koosteen verkoston jäsenten köyhyysvahdeista ja ottamalla mukaan toimintaan köyhyyttä kokeneita ihmisiä (People Experiencing Poverty, PEP) ja tekemällä heidän ongelmaansa näkyväksi EU:ssa.
EAPN:n on joutunut kehittämään uutta termiä kuvaamaan toimintaansa. ”Advocacyn” sijalle on mietitty esimerkiksi sellaista ilmausta kuin ”stakeholders’ engagement”. Suomennokselle on tarvetta. (Sidosryhmän toimintaa? taistelua? osakkaiden sitoutumista? tai osallisten työtä/taistelua).
Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat ne verkostot, jotka edustavat marginalisoituja ryhmiä. Tästä puhui Julie Pascoet (ENAR/European Network Against Racism). Hän myös kertoi siitä ahdingosta, mihin marginalisoituja ryhmiä edustavat MEP:it sekä kolmannen sektorin sektorin toimijat ovat joutuneet. Pascoet kuvasi keinoja, joilla yrittävät auttaa sellaisia ihmisiä ja ryhmiä, jotka ovat näiden vihamielisten hyökkäysten kohteena. Hän myös peräänkuulutti muilta solidaarisuutta! (Erittäin vaikeassa tilanteessa ovat mm. rasismia vastustavat, maahanmuuttajia tai turvapaikanhakijoita puoltavat, LGBQT+ihmisten oikeuksia puoltavat järjestöt.)
Analoginen kehitys on meneillään Suomessa. Sosiaali- ja terveysalojen järjestöiltä, kulttuurin, rauhan, kansansivistyksen ja monilta muilta kansalaisyhteiskuntaa ylläpitäviltä järjestöiltä leikataan rahoitusta tai lopetetaan kokonaan. Suomessa tosin argumentointi on hieman erilaista, sosiaali- ja terveysalan järjestöjen yhteydessä väitetään, että ne ovat suojatyöpaikkoja kovapalkkaisille johtajille. Kulttuuri puolestaan on ylellisyystuote, joka kuluttajien pitäisi maksaa itse. Ja tärkein argumentti kansalaisyhteiskunnan tuhoamisessa on säästäminen ja leikkaaminen koska valtion velka on liian suuri.
Köyhyyden poistamisen ohjelma EU:ssa
Samaan aikaan kun EU:n rahoituksella toimineilta järjestöiltä viedään rahoitus tai pienennetään summia ja hankaloitetaan monin tavoin rahan saamista, edellytetään niiden osallistuvan erilaisten ohjelmien tekoon ja toteuttamisen seurantaan. EAPN on esimerkiksi laatinut erittäin kunnianhimoisen köyhyyden poistamisen ohjelman, etsinyt parlamentin jäseniä auttamaan ohjelman toteuttamisessa jne. Köyhien asioiden ajaminen nykyisessä EU parlamentissa vaatisi entistä vahvempaa EAPN:a, mutta sen rahoitusta on pienennetty ja se on joutunut maksamaan takaisin osan aiempina vuosina saamistaan rahoista, koska se oli maksanut verkoston jäsenille avustuksia väärin perustein. EAPN-Europe on ollut useamman vuoden kriisissä ja välillä näytti jopa siltä, että sen toiminta saattaa kokonaan loppua.
EAPN-Europe on kuitenkin yhdessä muiden köyhien asiaa ajavien järjestöjen kanssa laatinut ohjelman Eradication of Poverty, jolla pyritään köyhyyden nujertamiseen. Ohjelmalle ei ole vielä suomalaista nimeä, mutta kyse on köyhyyden hävittämisestä/tuhoamisesta. Ohjelma on erittäin kunnianhimoinen, se löytyy EAPN-Europen kotisivuilta.
Ohjelman toteuttamisessa on ainakin kaksi tärkeää osatekijää – toinen on PEP:it – kokemusasiantuntijat, joita pyritään pitämään mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Köyhyyden kokemusasiantuntijat (PEP) ovat sellainen instituutio, mikä on ollut EAPN:n toiminnassa keskeinen. Vielä silloin kun itse aloitin EAPN-ExCo:n jäsenenä Parlamentti maksoi suoraan PEP:ien matkat kokouksiin Brysseliin, mutta vuonna 2022 tilanne muuttui ja kokemusasiantuntijoiden samoin kuin ExCo:n jäsenten matkat Brysseliin siirrettiin EAPN:n budjetista maksettaviksi. Tämä EAPN:än toimintaan liittyvien matkojen siirtäminen järjestön omaan budjettiin ja sen henkilökunnan järjestettäväksi, oli tavallaan ensimmäinen viesti tulevista vaikeista ajoista, muutos alkoi vuonna 2022.
Toinen Eradication of Poverty ohjelman tärkeä elementti on parlamentaarikoista koostuva ryhmien välinen seurantaryhmä (the Intergroup on Fighting Against Poverty), missä on eri puolueiden edustajia, vihreistä, sosiaalidemokraateista, vasemmistosta, Renew Europe, EPP:stä. (EPP:hen kuuluvat mm. Kokoomuksen jäsenet, se on von Leyenin oma puolue ja suurin puolue EU:ssa. Saimme ryhmään EPP:stä suomalaisen Sirpa Pietikäisen, mikä on erinomainen asia ja mistä kiittelen itseäni). Oikeistolaisista puolueista mm. ERC, johon Perussuomalaiset kuuluvat, ei ole mukana tässä ryhmässä.
5. marraskuuta (2025) EU Parlamentissa vietettiin köyhyyden vastaista päivää, minkä yhteydessä kokoontui muun muassa tämä ryhmien välinen ryhmä. Tilaisuus oli tavallaan aloitus Eradication of Poverty ohjelman toteutukselle.
EAPN:n on ollut rahoitus tälle vuodelle, ensi vuoden hakemus on sisällä. Mutta ylipäänsä tulevaisuus on epävarma.
Pieni työryhmä miettii EAPN:n toiminnan parantamista konsultin ehdotusten ja pienentyvän rahoituksen pohjalta. Se jättää ehdotuksen joulukuussa pidettävään yleiskokoukseen. (Kuuluin ryhmään ja jätin ehdotukseni ExCo:n toiminnan parantamiseksi).
Rahat ovat EAPN:ssä vähissä edelleen. Vuodesta 2022 alkaneet ongelmat ja vuonna 2023 jatkuneet budjetin alijäämät ovat raha-ongelmien pohjalla. EAPN joutui maksamaan takaisin osan rahoista. Nykyisin myös kansalaisjärjestöiltä vaaditaan ulkopuolista rahoitusta. EAPN sai viime vuonna ulkopuolista rahoitusta Robert Bosch säätiöltä. Ulkopuolisen rahoituksen määrää nostetaan, nyt vaaditaan 15% tähänastisen 10%:n sijaan. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että toimitusjohtajan, Juliana Wahlgrenin, ajasta leijonan osa menee rahoituksen hankkimiseen. (Tuttua myös suomalaisille järjestöille ja tutkimuskentälle!)
Kasvokkaisia kokouksia Brysselissä tullaan vähentämään, mutta edelleen yritetään turvata PEP:ien kokoukset erityisesti Eradication of Poverty ohjelman toteutuksessa. Yleiskokouksista yritetään tehdä kaksipäiväiset ja kasvokkain Brysselissä. Köyhyysvahtia ei tehdä enää vuosittain vain joka toinen. Ohjelma.
Parhaillaan EU:ssa suunnitellaan menokehystä vuosille 2028-2034, joihin EAPN yrittää vaikuttaa. Pääosassa ovat turvallisuus, puolustus ja kilpailukyky, joihin ei pystytä vaikuttamaan.
Yritetään vaikuttaa:
- Ohjelmien pääsykriteereihin
- suunnataan rahoja erityisesti marginaalisille ryhmille
- kattavaa rahoitusta joillekin alueille
- mahdollisia korvamerkittyjä rahoja
Mitä köyhät ovat minulle Euroopasta opettaneet?
Ryhdyin ExCo:n jäseneksi sillä ajatuksella, että tutustuisin hieman EU:n toimintaan. Ja niin siinä tosiaan kävi, pääsinkin toteamaan, että monet ennakkoluulot pitävät paikkansa. EU on juuri niin byrokraattinen kuin yleisesti uskotaan. Toisaalta aina ei ole ollut aivan selvää, mikä on byrokratiaa ja mikä EU jargonia, teksti ja puhe vilisee tuntemattomia kirjainyhdistelmiä.
Korona oli edelleen voimassa, kun aloitin ExCo:n jäsenenä, kokoukset olivat etänä ja niissä käsiteltiin papereita, joiden ymmärtämisessä minulla oli vaikeuksia. Monta kokousta istuin täysin mykkänä, seurasin vain ihmisten keskinäistä sanailua. Tuntui, että vain pieni osa keskusteluista koski asiaa – siis köyhien asian edistämistä – ja suuri osa henkilöiden välisiä näkemyseroja asioiden hoitamisesta. Espanjalainen presidentti, joka ei osannut lainkaan englantia, käytti valtavan pitkiä ja kaunopuheisia puheenvuoroja, myös jotkut muut hallituksen jäsenet puhuivat rajoittamatta tärkeinä pitämistään asioista, lisäksi yksi EAPN:n työntekijä ja yksi hallituksen jäsen (molemmat siis miehiä) harjoittivat keskinäistä kukkotappelua. Olihan tämä kaikki niin kuin näyteltyä satiiria, muttei edistänyt ymmärrystäni asioiden tilasta.
Kesti useamman kokouksen ennen kuin uskalsin nostaa tassuni ylös ja käyttää pitkään kotona harjoittelemani puheenvuoron. Kesti vielä lisää kokouksia ja muistaakseni useamman kasvokkaisen kokoontumisen Brysselissä ennen kuin uskalsin ottaa esille tärkeinä pitämiä asioita. Keskeinen tärkeä asia minusta oli se, että militarismiin ja sotilasmenoihin lisätään varoja ja köyhiltä viedään tukia. Suomessa vaihtui hallitus EU:ta aiemmin ja eriarvoistava ja militarismia lisäävä kehitys alkoi EU:ta aiemmin. ExCo:ssa näkemystäni vastusti alussa moni – erilaisista syistä. Esimerkiksi Baltian maiden edustajat olivat sitä mieltä, että mitkään menot varusteluun eivät ole liikaa, eivät vallankaan Suomelta. He eivätkä uskoneet, että se on köyhiltä pois. Espanjalainen presidentti oli aluksi sitä mieltä, että koko kysymys turvallisuudesta ei lainkaan liity köyhiin. Mutta viimeisessä yhteisessä kokouksessa, kesällä 2025 hän piti pitkän puheen, missä tuomitsi keskittymisen kilpailukykyyn ja varusteluun ja liitti tämän köyhyyden ja köyhyysriskissä oleviin ihmisiin. Toisaalta Espanja on lähes ainoana EU maana vastustanut avoimesti Naton vaatimaa sotilasmenojen korotusta 5%:iin BKT:sta.
Siinä vaiheessa, kun aloin käyttää puheenvuoroja kokouksissamme myös muutamat muut jäsenet nostivat kätensä pystyyn ja joko kannattivat tai vastustivat ideoitani. Mutta hauskaa oli se, että innostin puhumaan sellaisia ExCo:n jäseniä, jotka olivat olleet monia vuosia jäseninä uskaltamatta sanoa sanaakaan. Pidän asiaa eräänlaisena henkilökohtaisena voittona. Pientähän tällainen saavutus on kaikkien niiden valtavien menetysten rinnalla, mitä kansalaisyhteiskunta, sosiaalipolitiikka, muun muassa köyhien asema on kokenut koronasta ja Venäjän hyökkäyssodasta lähtien. Eivätkä menetykset lopu kansalaisyhteiskuntaan ja eriarvoisuuden lisääntymiseen, mistä Suomi joutui tarkkailuluokalle valtiovelan ohella, vaan myös kansainvälinen oikeus, jopa demokratia ovat kyseenalaistettuina. Itse olen näitä menetyksiä havainnoinut kahdesta näkökulmasta – Suomen ja EU:n. Molemmat ovat olleet yhtä voimattomia torjumaan vaarallista kehitystä.
Leena Eräsaari on ollut EAPN-Finin hallituksen jäsen ja EAPN-ExCon jäsen 2021–2025.
