Raportti: HX-hävittäjähanke vaarantaa Suomen turvallisuutta

Juuri ilmestyneessä erinomaisessa raportissa yli 30 asiantuntijaa tuo esiin uusien hävittäjien HX-hankintaprosessin kriittisiä pisteitä, puutteita ja vaaroja. Sitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miksi Suomi on hankkimassa 64 hävittäjää, kun nykyaikaisessa sodankäynnissä ne ovat käymässä liki hyödyttömiksi.

Viime vuosien esimerkkien avulla eversti evp. Ahti Lappi osoittaa, kuinka välittömästi sodan alkaessa hyökkääjä laukaisee yhä suurempia määriä ohjuksia, täsmäpommeja, drooneja ja lennokkeja. Niitä ei mitenkään voi torjua hävittäjillä.

Seuraavassa vaiheessa vihollinen käyttäisi drooneja samantapaisesti kuin Azerbaidžan käytti turkkilaisia TB-2-lennokkeja Armeniaa vastaan syksyllä 2020:

”Vahvistamattomien tietojen mukaan lennokeilla tuhottiin jopa yli sata panssarivaunua, satoja ajoneuvoja, toistakymmentä tutkaa ja kymmeniä ilmatorjunta-aseita. [- -] Lennokkien taitavalla käytöllä oli suuri vaikutus Azerbaidžanin voittoon sodassa. Hävittäjillä oli sotatoimissa molemmilla osapuolilla hyvin vähäinen rooli. Ne olivat kyvyttömiä torjumaan miehittämättömän lennokkiarmeijan hyökkäystä”, kirjoittaa eversti evp. Ahti Lappi (s. 215, Raportti uusien hävittäjien hankinnasta, Into, 2021).

Vaarana on, että myös Suomen lentokentät, tutkat ja keskeinen infrastruktuuri tuhoutuisivat jo sodan ensimmäisen vaiheen iskuissa, jonka jälkeen mahdollisesti selviytyneet hävittäjäkoneet eivät kykenisi toimimaan tehokkaasti.

Myös everstiluutnantti evp. Tuomo Hirvonen kritisoi voimakkaasti HX-hanketta. Hänen mukaansa nykyään ”taistelukentällä pärjää vain sellainen puolustaja, joka pystyy havaitsemaan ja torjumaan risteily- ja tykistöohjukset sekä miehittämättömät lentokoneet. Näissä tehtävissä hävittäjät ovat avuttomia, mutta uusimmat ohjusjärjestelmät saattaisivat selviytyä haasteesta” (ks. s. 179).

Suomi on turvassa, mikäli ei tee itsestään uhkaa muille

Eversti evp. Pekka Visuri ei näe Suomen alueen olevan nykyään suurvalloille sotilaallisesti tärkeä eikä siksi myöskään hyökkäyskohde. Mutta tämä turvallinen asemamme vaarantuu, jos Suomi antaa alueensa hyökkäystarkoituksiin, jolloin ”vaara joutua itse iskujen kohteeksi on todellinen” (ks. s. 66).

Mikäli Suomi hankkii Venäjää vastaan rynnäkköhävittäjiä tai pitkän kantaman ohjuksia, niin Visurin mukaan sodan alkaessa on odotettavissa automaattisia vastatoimia:

”Uusimmalla tekniikalla (artificial intelligence) vastatoimet ovat kirjaimellisesti automaattisia. Ohjukset lähtevät salamannopeasti ennalta tiedusteltuihin maaleihin, esimerkiksi tutka-asemille ja lentokentille. Tämän logiikan tuntevat kaikki sotilasasiantuntijat, eikä siinä ole mitään uutta”, painottaa Visuri (s. 70).

HX-hanke nostamassa Suomen puolustusmenot EU:n kärjen tuntumaan

HX-raportin kirjoittajat taitavasti valikoinut ja toimittanut Kimmo Kiljunen laskee puolustusbudjetin nousevan yli 50 prosenttia vuosina 2021–2025. Suomen varustelumenot nousevat 2,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

”Euroopan unionissa Suomi nousee sotilasmenojen osalta keskikastista aivan kärkeen, kolmen eniten varustautuvan maan joukkoon. Suomi jää Bulgarian ja Kreikan jälkeen mutta lyö reippaasti kaikki muut”, toteaa Kiljunen (s. 95).

Huimalta tuntuvalta menolisäyksessä on kuitenkin kyse vasta minimitasosta, kun raportin monissa artikkeleissa arvioidaan varustelukulujen voivan kasvaa vielä huomattavasti ennakoitua enemmän.

Esimerkiksi kauppatieteiden tohtori Eero Lehto arvioi ennakkosuosikkina pidetyn F-35 -hävittäjän käyttö- ja ylläpitopitokulujen olevan noin 820 miljoonaa euroa vuosittain (vuoden 2018 rahanarvossa).

Kuitenkaan käyttö- ja ylläpitokustannukset eivät saisi ylittää 250 miljoonaa euroa vuodessa puolustusministeri Antti Kaikkosen mukaan. (Ks s. 106 ja 114.)

Ruotsalainen Jas Gripen E/F olisi edullisin. Sen ylläpito- ja käyttökustannukset ovat Eero Lehdon laskelmien mukaan vain puolet siitä, mitä raskaammat hävittäjät kuten Super Hornet, Eurofighter ja Rafale tuhlaisivat (katso oheinen Eero Lehdon taulukko).

Kun Gripen lisäksi voi nousta lyhyeltäkin maatiekentältä, on nopeasti huollettavissa ja se voitaisiin koota Suomessa, niin sen luulisi kuuluvan ennakkosuosikkeihin.

Hornetien elikaaren pidennys tuhansilla tunneilla?

Tietokirjailija Pentti Sainio ihmettelee, miksi Puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo Lindberg vakuutteli jo vuonna 2008, että suurehko osa Horneteista olisi elinkaarensa päässä vuonna 2020. Miksi niistä yritetään päästä ennenaikaisesti eroon?

Suomen Horneteilla on lennetty vasta 3000 tuntia, mikä on erittäin vähäinen määrä. Valmistaja on luvannut maakentiltä operoiville Horneteille peräti 12 000 lentotuntia. Sen sijaan lentotukialuksilta katapulttien avittamat nousut ja äkkipysäytykset laskeutumisissa rasittavat Hornet-hävittäjiä niin paljon, että valmistaja on luvannut niille vain 6000 lentotuntimäärän.

Sainion mukaan Suomen Horneteilla voitaisiin lentää vielä 10–15 vuotta, mutta ne aiotaan laittaa naftaliiniin jo 4500 lentotunnin kohdalla.

Suomessa voitaisiin ottaa mallia Kanadasta: ”Kanadan parlamentti julkisti vuonna 2016 tutkimuksen, jossa todettiin Horneteilla voitavan lentää 8000 tuntia. Selvityksessä oli mukana 77 konetta, joilla oli keskimäärin lennetty 6100 tuntia”, tähdentää Sainio (s. 235).

Viiden vuoden elinkaaren lisäys merkitsisi ehkä vain 50 miljoonan euron lisäkustannuksia Suomen Horneteille, (katso artikkelini: Aiheutuisiko Hornetien muutaman vuoden lisäajasta 2,4 vai 0,2 miljardin euron lisäkustannukset?)

Tarvitaanko sittenkin vain 36–45 uutta hävittäjää?

Professori Heikki Hiilamo kirjoittaa, kuinka kenraaliluutnantti Raimo Penttinen oli Hornet-hankinnan aikana pyytänyt ilmatorjunnan tarkastajana työskenneeltä eversti evp. Ahti Lapilta salaisen muistion tarvittavasta hävittäjämäärästä.

Lappi päätyi vain 45 koneen lukumäärään. Myös kenraaliluutnantti evp. Veikko Vesterinen esitti samoihin aikoihin julkisuudessa arvion, että Suomi pärjäisi 45 Hornet-hävittäjällä.

Lapin mukaan muualla maailmassa hävittäjälaivueisiin ”kuului vain 12–15 konetta eikä 20 konetta kuten Suomessa”(ks. s. 344).

Jos Suomessa toimittaisiin samoin, niin koko maan kattavat kolme laivuetta voisi muodostaa vain 36–45 hävittäjällä.

Voisiko HX-hanketta yhä muuttaa järkevämmäksi?

Raportissa on niin paljon muitakin hälyttäviä faktoja, että voi toivoa kansanedustajien enemmistön lukevan teoksen ja saavan siitä niin paljon tärkeää informaatiota, että HX-hanke lykättäisiin tai muokattaisiin paremmaksi maamme keskeisimpien etujen takia.

Raportin perusteella olisi harkittava ainakin seuraavia toimia:

  • HX-hankkeen hävittäjien valmistajille ilmoitetaan, että Suomi valitsee käyttökustannuksiltaan selvästi edullisimman eli Jas Gripen E/F:n.
  • Mutta niitä hankitaan vain 36–45 kappaletta.
  • Lisäksi hankintaa siirretään hieman myöhäisemmäksi ja Hornetien elinkaarta pidennetään ainakin 3–5 vuodella.
  • Tällöin jäisi varoja ja mahdollisuuksia hankkia drooneja ja uusinta ohjustorjuntakalustoa, joka antaisi Suomelle paljon hävittäjiä paremman suojan modernissa sodankäynnissä.

Jos Suomi lisäksi luopuisi pitkän matkan JASSM-risteilyohjuksistaan, niin maahamme kohdistuisi vähemmän hyökkäysuhkaa, mikä merkittävästi lisäisi alueellista vakautta ja turvallisuutta.

Mikael Kallavuo

  • Kimmo Kiljunen (toim.), Raportti uusien hävittäjien hankinnasta, (484 s. Into, 2021, 25,90 e).