Ville Niinistö uutuuskirjassaan: Vihreiden nousu suurimmaksi puolueeksi pysäytettiin

0
161
Ville Niinistö ja Veera Luoma-aho "Löytöretkeilijä", Otava.

Vihreiden ydinryhmä paransi onnistunein harppauksin viestintäänsä Ville Niinistön toisella puheenjohtaja kaudella. Ryhmä kykeni osuvasti sanoittamaan äänestäjien ja vihreiden näkemyksiä, Niinistö kuvaa viikko sitten julkaistussa Löytöretkeilijä-kirjassaan.

Analysoidessaan galluptuloksia vihreät päätyivät, että tarvittiin ”edistyksellisen, inhimillisen ja arvoliberaalin puolueen paluu.”

– Aloimme pelottomasti toistaa yhä uudelleen ja uudelleen muutamaa pääviestiämme. Kirkastimme koulutusviestimme sisältöä ja sanoimme kerran toisensa jälkeen, että koulutuksesta ei saa leikata, Niinistö tähdentää.

Vihreät onnistuivat muokkaamaan esiintymisiä, imagoa ja visuaalista ilmettään niin, että kannatus nousi kuukausi kuukaudelta. Elokuussa 2017 vihreät olivat jo toiseksi suurin puolue, jonka kannatus oli noussut 17,6 prosenttiin Ylen mittauksessa.

Ei koskaan ennen vastaavanlaista hyökkäys vihreitä vastaan

Pian sen jälkeen alkoi erittäin massiivinen hyökkäys vihreitä kohtaan. Ajojahdin syyksi Ville Niinistö arvelee, että vihreät olivat jo liian suosittu monille tahoille.


– Kaikki johtui siitä, että vihreät alkoivat olla liian isoja. Puolueen kasvu piti yksinkertaisesti pysäyttää. Vihreät nousivat gallup gallupilta, ja meillä oli tie auki 22 prosentin kannatukseen. Olimme nousseet niin suureksi puolueeksi, että uhkasimme monia toisistaan riippumattomia merkittäviä voimia”, Niinistö kirjoittaa (s. 198).

Hyökkäykset kohdistuvat kohdistui erityisesti uutta puheenjohtaja Touko Aaltoa kohtaan. ”Kun Touko kompuroi, muut näkivät siinä paikan: nyt tätä jengiä voi lyödä. Politiikassa valitettavan usein lyödään lyötyä ja isketään silloin, kun toinen on heikoimmillaan”, Niinistö kuvailee.

Puolueen kokeneimmat tahot kuten Pekka Haavisto ja Tiina Kivinen sanoivat Niinistölle, etteivät olleet ”koskaan nähneet vastaavanlaista hyökkäystä vihreitä kohtaan” (s. 198).

Jos vihreitä vastaan ei olisi hyökätty Niinistön kirjassaan kuvaamalla rajuudella, niin seuraava pääministeri olisi saattanut olla vihreä.

Voi myös pohtia, olisiko vihreiden nousu kohti suurimman puolueen asemaa eduskuntavaalien lähestyessä aiheuttanut niin kiihkeän mediasirkuksen, että se olisi jättänyt varjoon monet muut seikat kuten perussuomalaisten ääriviestit?