Kirjoittaja: Leena Eräsaari, yhteistyössä Meri Kulmalan ja Pekka Tuomisen kanssa
Osallistumisen esteiden yli -hankkeen Eriarvoisuus-dialogi köyhyyteen liittyvistä yhteiskunnallisen ja demokraattisen osallistumisen esteistä pidettiin 10.12.2025 yhdessä EAPN-Finlandin kanssa. EAPN Fin on osa eurooppalaista köyhyyden vastaista verkostoa eli European Anti Poverty Networkia, jonka tehtävä on kuulla köyhiä ja saattaa heidän tilanteensa poliittisen päätöksenteon osaksi Suomessa ja EU:ssa.
Dialogiin osallistui verkostoon kuuluvia ihmisiä: yhtäältä edustajia järjestöistä kuten Pelastakaa Lapset ry, Vailla vakinaista asuntoa ry, Kirkkopalvelut ry sekä toisaalta köyhyyttä kokeneita ihmisiä. Kirjoitus käsittelee keskustelussa nousseita kahtalaisia teemoja, rakenteellisia ja yksilötasoisia.
Hyviä kokemuksia osallisuudesta
Osallistujien kokemukset osallisuudesta tai osallistumisesta liittyivät etupäässä työhön, kansalaisyhteiskuntaan ja harrastuksiin. Sosiaalialan järjestöissä työskentelevät osallistujat toivat esille sen, että työ on tärkein osallisuuden takaaja. He katsoivat olevansa onnekkaita, koska ovat saaneet tehdä töitä ennen nykyisen hallituksen järjestöihin kohdistamia leikkauksia ja kokea kuuluvansa tärkeisiin työyhteisöihin.
Toinen keskusteluissa korostettu osallisuutta edistävä tekijä liittyi erilaisiin asukastiloihin ja muihin maksuttomiin kohtaamispaikkoihin. Vantaa nousi esille kuntana, jossa on ns. matalan kynnyksen asukastiloja yleisten tilaisuuksien järjestämiseen. Varattomien ihmisten kohtaamispaikkojen tulee olla kodin läheisyydessä, sillä liikkuminen on kallista, jopa julkisella liikenteellä. Vantaan asukastiloissa on myös lähityöntekijöitä, jotka auttavat kuntalaisia erilaisissa ongelmatilanteissa, kuten digiasiointiin liittyvissä pulmissa. Oman osallistumisen ohella pidettiin tärkeänä osallistumisen ja osallisuuden kokemusten tarjoamista muille. Vantaalla tilaisuuksia ovat olleet järjestämässä myös köyhyyttä kokeneet ihmiset. Köyhyyden kokemusasiantuntijoita kutsutaan EAPN:n verkostoissa PEP:eiksi (People Experiencing Poverty).
Osallistumisessa on tärkeää paikka, jossa ihmiset voivat olla yhdessä. Välttämätöntä on myös kutsuva ilmapiiri, joka ei torju ketään. Julkisten tilojen puute korostuu, kun Suomessa siirrytään kaikissa palveluissa digitaaliseen asiointiin.
Miten digiköyhyys vaikuttaa osallisuuteen?
Digitalisaation yhteys köyhyyteen on kahtalainen. Yhtäältä digitalisaatio vaatii tarvikkeita kuten tietokoneen, kännykän ja ohjelmia niihin. Nämä kaikki maksavat. Usein myös yhteydenotot – esimerkiksi puhelut Kelaan tai muille viranomaisille – ovat köyhille kalliita. Salasanat ja kirjautumiset edellyttävät pankkitunnuksia, joita ei saa ilmanpankkitiliä, jonka hankkiminen taas vaatii henkilökortin, ajokortin tai passin. Kaikkeen tähän tarvitaan rahaa, aikaa ja osaamista.
Toinen digiköyhyyttä synnyttävä seikka on kyvyttömyys käyttää tietokonetta tai älypuhelinta. On olemassa vanhuksia, jotka eivät ole eläessään käyttäneet puhelinta kummempaa välinettä. Myös muistisairaat tai käsien vapinasta kärsivät ovat hekin jäämässä heitteille. Kun maakuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa siirrytään rahapulan myötä yhä voimallisemmin digimaailmaan, jäävät monet vanhat, sairaat ja vammaiset ilman hoivaa.
Digiköyhyyteen liittyvät ongelmat ovat perustuslain vastaisia. Suomen perustuslaki painottaa kansalaisten yhdenvertaisuutta suhteessa julkiseen valtaan, olipa kyse sosiaaliturvasta, oikeudesta (Kela, Poliisi, Oikeuslaitos) tai palveluista (sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutus). Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että viranomaiset ja palvelut tulee tavoittaa myös kasvokkain tai postin välityksellä.
Haja-asutusalueilla siirtyminen digipalveluihin tarkoittaa usein yksinäisyyden lisääntymistä. Julkinen liikenne on lakannut, köyhillä ei ole varaa omaan autoon tai ajokortti ei ole enää voimassa. Seurakunnat, urheilu- ja muut kansalaisjärjestöt, joilla on ollut kokoontumispaikkoja, luopuvat niistä. Siirtymä digipalveluihin lisää entisestään alueellista eriarvoisuutta ja mahdollisuudet ihmisten tapaamiseen supistuvat harvaan asutuilla alueilla. On hyvä muistaa, että yksinäisyys on myös terveysriski.
Köyhyys ja lasten osallisuus
Suomessa hyväksyttiin edellisen hallituksen toimesta tavoite vähentää lapsiperheköyhyyttä 33 000 lapsella vuoteen 2030 mennessä. Kehitys on kuitenkin ollut päinvastaista: köyhien lasten määrä on kasvanut 31 000:lla ja noussut yli 150 000:een. Suomessa syntyy vuosittain noin 40 000 lasta eli köyhyys koskettaa lähes kokonaisen vuosiluokan suuruista lapsimäärää. Mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys, sitä syvemmän jäljen köyhyys jättää koko loppuelämään.
Lapsille ja nuorille ystävät ja vertaisryhmät ovat erityisen merkityksellisiä. Siksi harrastukset ja liikkuminen kavereiden luo ja heidän kanssaan ovat tärkeitä identiteetin ja osallisuuden tunteen rakentamisen välineitä. Maksuttomat harrastukset sekä joukkoliikenne ovat erityisen tärkeitä lapsille ja nuorille.
Kesälomat ovat köyhissä lapsiperheissä usein ongelmallista aikaa. Sosiaalisin perustein lapsiperheille tarjotut tuetut lomat ovat helpottaneet usein tiukkaa arkea, mutta hallitus on vähentänyt tukea ja lopettaa jatkossa kokonaan niiden rahoituksen.
Koska kokoonnuimme dialogiin ennen joulua, keskustelimme myös jouluun vahvasti liitettävien lahjojen ja ruuan merkityksestä erityisesti lapsiperheissä. Joulunvietto maksaa ja ilman rahaa syntyy ilkeä ulkopuolisuuden tunne. Saimme tästä oivan esimerkin, kun kaikki eivät mahtuneet sisään ja ruuat loppuivat kesken Veikko Hurstin jouluaattona Messukeskukseen järjestämässä juhlassa. Köyhää väkeä oli siis enemmän kuin mihin oli varauduttu. Tässäpä konkreettinen esimerkki köyhyyden lisääntymisestä ja sen synnyttämästä ulkopuolisuudesta!
Dialogissa keskustelimme myös siitä, että sosiaaliturvan tasoa ollaan muuttamassa niin, että maahanmuuttajille ja/tai turvapaikanhakijoille maksetaan vähemmän tukea kuin kantasuomalaisille. Tämänkaltainen malli on Tanskassa aikaansaanut sen, että monet maahanmuuttajaperheiden lapset ovat lopettaneet koulun. Tämä puolestaan johtaa voimakkaaseen marginalisoitumiseen, yksilöiden kannalta vaikeaan syrjäytymiskierteeseen ja pahimmillaan huume- ja rikollisjengien kasvuun. Yhteiskunnan kannalta tällaiset kehityskulut johtavat turvattomuuden ja väkivallan lisääntymiseen.
Päättäjät kohtaamaan köyhiä
Dialogin osallistujat olivat sitä mieltä, että päättäjien olisi hyvä siirtyä köyhien kansalaisten keskuuteen, jotta he näkevät leikkausten seuraukset. Köyhyys on arkista, kokonaisvaltaista ja lamaannuttavaa – sitä on vaikeaa tiivistää muutamaan sanaan eikä sitä voida ratkaista suoraviivaisilla toimenpiteillä. Köyhyys ei ole myöskään erillisten yksilöiden ja heidän elämänvalintojensa summa, vaan monimutkainen rakenteellinen kimppu ongelmia, joita pitää tarkastella useammasta näkökulmasta. Ilman monia näkökulmia ja rakenteellista tarkastelua jää ymmärrys köyhyyden syistä ja ratkaisuista pintapuoliseksi ja vaillinaiseksi.
Ajankohtaisia näkökulmia suomalaiseen köyhyyteen tarjoaa Köyhyysvahti 2025.
Leena Eräsaari on HYVAn hallituksen jäsen. Hän osallistui dialogiin kansalaisjärjestön (EAPN-FIN) edustajana, köyhyystutkijana ja köyhien ystävänä.
Meri Kulmala ja Pekka Tuominen ovat OBaMa-hankkeen tutkijoita
Julkaistu aiemmin 27.1.2026 OBaMa-hankkeen blogissa. Lupa uudelleenjulkaisuun saatu.
