Teksti: Aleksi Salonen

Perustulo maailmalla: kokeiluista kohti pysyviä ratkaisuja

Aleksi Salonen
Aleksi Salonen

Perustulon idea on yksinkertainen: jokaiselle kansalaiselle maksetaan säännöllinen, ehdoton rahasumma – ilman tarveharkintaa, ilman vaatimusta mennä töihin tai osallistua koulutukseen. Ajatus on noussut toistuvasti poliittiseen keskusteluun, mutta käytännön kokeilut ovat kiihtyneet vasta 2010-luvulta alkaen. Pilottikokeiluja on käynnissä useissa maanosissa, ja ensimmäinen pysyvä kansallinen perustulo-ohjelma on jo todellisuutta.

Historiallinen ensiaskel: Marshallinsaaret

Marraskuussa 2025 Marshallinsaaret otti käyttöön pysyvän, lakiin kirjatun kansallisen perustulon nimeltä Enra. Uutinen on toistaiseksi jäänyt kansainvälisessä mediassa vähälle huomiolle. Jokainen maassa asuva kansalainen saa – lapset mukaan lukien – noin 800 dollaria vuodessa neljässä erässä, ilman ehtoja. Kyseessä ei ole pilotti eikä määräaikainen kokeilu.

Mittakaava on maan talouteen suhteutettuna merkittävä: Enra vastaa noin 10–11 prosenttia bruttokansantuotteesta asukasta kohden. Yhdysvaltojen kokoon muutettuna se vastaisi noin 750 dollaria kuukaudessa jokaiselle amerikkalaiselle. Lisäksi kaikkein heikoimmille alueille – erityisesti ydinkokeista kärsineille ulkosaarille – on erillinen lisätuki. Yhteensä maa käyttää perustuloon ja täydentäviin tukiin noin 14 prosenttia bruttokansantuotteestaan.

Rahoitus tulee Yhdysvaltojen kapitalisoimasta rahastosta, jonka taustalla on Yhdysvaltojen ja Marshallinsaarten pitkä poliittinen historia: USA räjäytti 67 ydinkranaattia Marshallinsaarilla vuosina 1946–1958. Compact of Free Association -sopimuksen mukainen rahasto on kasvanut historiallisesti 6,9 prosentin vuosivauhdilla. Enran vuosikustannus on noin 27 miljoonaa dollaria, ja rahaston kokonaisarvo on noin 1,3 miljardia dollaria – eli pelkät sijoitustuotot riittävät kattamaan ohjelman kulut ilman että pääomaa tarvitsee käyttää. IMF on suosittanut kohdennettuja tukia ehdottomien sijaan, mutta Marshallinsaarten lainsäätäjät päättivät toisin.

Rakenne on kolmiportainen: universaali pohja kaikille, lisätuki rakenteellisesti heikoimmille alueille, sekä erilliset ohjelmat vanhuksille, vammaisille ja pienten lasten äideille. Malli muistuttaa Alaskan öljyrahasto-osinkoa – mutta menee ideologisesti pidemmälle, sillä se on aidosti universaali ja ehdoton.

Irlanti: taiteilijat saavat pysyvän perustulon

Irlanti lähestyi asiaa eri kulmasta. Maan Basic Income for the Arts -pilotti, jossa 2 000 taiteilijaa ja luovan alan työntekijää on saanut 325 euroa viikossa ehdoitta vuodesta 2022 alkaen, muuttumassa pysyväksi ohjelmaksi vuodesta 2026 lähtien. Uudet hakemukset avataan syyskuussa 2026.

Ohjelmasta kertynyt aineisto on poikkeuksellisen johdonmukaista. 31 prosenttia osallistujista pystyi elättämään itsensä taiteella paremmin kuin ennen. Matalapalkkaisuus koettiin ura-esteeksi enää 17 prosentilla – aiemmin osuus oli kolmannes. Osallistujat käyttivät 11 tuntia enemmän viikossa luovaan työhön ja investoivat 250 euroa kuussa enemmän uransa kehittämiseen. Hyvinvointivaikutukset olivat yhtä selkeitä: 15 prosenttiyksikköä vähemmän masennusta verrokkiryhmään verrattuna, ja korkea elämäntyytyväisyys 17 prosentilla vastaajista – verrokkiryhmässä vain viidellä prosentilla.

Irlannin malli eroaa Ranskan pitkäaikaisesta intermittents du spectacle -järjestelmästä, johon se usein rinnastetaan. Ranskan malli on ansiosidonnainen ja edellyttää tuntimäärän täyttymistä – käytännössä laajennettu työttömyysturva. Irlannin ohjelma on ehdoton: tuki tulee riippumatta siitä, paljonko tekee töitä tai ansaitsee muualta.

Euroopassa useita kokeiluja 

Katalonia käynnisti vuonna 2024 yhden Euroopan laajimmista kokeiluista: 5 000 asukasta saa ehdotonta tukea – aikuiset 800 euroa ja lapset 300 euroa kuussa. Osallistujia on valittu sekä kaupungeista että maaseutualueilta, ja kattava arviointi julkaistaan vuonna 2026.

Walesissa on vuodesta 2022 maksettu sijaishuollossa olleille nuorille 1 600 puntaa kuussa kahden vuoden ajan täysi-ikäistymisen jälkeen. Yli 600 nuorta on osallistunut kokeiluun, joka päättyy marraskuussa 2026. Saksassa Hampuri järjesti vuonna 2025 ensimmäisenä saksalaisena osavaltiona kansanneuvottelun perustulosta.

Intia ja Yhdysvallat: kasvava kenttä

Myös Intiassa on käynnistetty useita ohjelmia. Tamil Nadussa, Jharkhandissa ja Delhissä maksetaan naisille 1 000–2 500 rupiaa kuussa ehdottomana käteistukena. Delhissä ohjelma hyväksyttiin maaliskuussa 2025. Yhdysvalloissa Stanfordin Basic Income Lab seuraa 18 osavaltiossa käynnissä olevia perustulokokeiluja, joista yli tusina sijaitsee yksin Kaliforniassa.

Mitä tutkimusaineisto kertoo?

Eri puolilla maailmaa tehdyt kokeilut alkavat tuottaa yhdensuuntaista näyttöä. Suomen pilotissa (2017–2018), jossa 2 000 työtöntä sai 560 euroa kuussa, työllisyystilastot eivät muuttuneet merkittävästi – mutta hyvinvointivaikutukset olivat selkeitä: ahdistus väheni, elämäntyytyväisyys kasvoi ja luottamus omaan pystyvyyteen parani. Yhdysvaltojen Stocktonissa toteutetussa SEED-ohjelmassa 125 henkilöä sai 500 dollaria kuussa kaksi vuotta: kokoaikatyöllistyminen kaksinkertaistui verrokkiryhmään nähden ja emotionaalinen hyvinvointi parani.

Toistuvana havaintona nousee esiin, että hyvinvointivaikutukset ovat johdonmukaisia kokeilusta toiseen, vaikka työvaikutukset vaihtelevat. Tämä on myös poliittisesti herkin kohta: perustulon vastustajat pelkäävät työmotivaation heikkenemistä, mutta aineistot eivät tue tätä pelkoa kovin vahvasti.

Kriittinen ääni kuuluu silti. Terveystaloustieteilijä Evelyn Forget huomauttaa, että nykyiset sosiaaliturvajärjestelmät ovat täynnä byrokraattisia esteitä, joita ehdoton tuki yksinkertaistaa – mutta samalla hän epäilee alueellisten pilottien tilastollista luotettavuutta kansallisen päätöksenteon pohjaksi. Myöskään rahoituskysymystä ei ole ratkaistu yhdessäkään suuressa taloudessa.

Suomi: ei edistystä pilottikokeilun jälkeen

Suomessa julkishallinnon tason edistystä ei ole tapahtunut vuoden 2018 pilotin jälkeen. Uusi yleistuki on tarveharkinnan johdosta kaukana ennustettavasta perustulomaisesta tulosta. Eduskuntavaalien lähestyessä perustulon kannattajia ilmestyy puolueohjelmiin, mutta konkreettinen lainsäätäminen on jäänyt vaalilupausten tasolle.

Globaali kehitys voi kuitenkin muuttaa suomalaista keskustelua. Kun Katalonian tulokset julkaistaan 2026, Irlannin pysyvä ohjelma vakiintuu ja Marshallinsaarten Enra tuottaa pidemmän aikavälin aineistoa, poliittinen paine kasvaa myös täällä. Kansainvälisen näytön kertyessä argumentti siitä, että perustuloratkaisu on ”mahdoton”, käy yhä vaikeammaksi puolustaa.

Mihin tämä on menossa?

Yhteinen nimittäjä onnistuneimmissa ohjelmissa on poliittinen rohkeus kanavoida olemassa olevaa kansallisvarallisuutta suoraan kansalaisille. Marshallinsaaret teki sen suvereenirahastonsa kautta. Irlanti teki sen kulttuuripolitiikassa. Alaska on tehnyt sen öljyrahasto-osinkona jo vuosikymmenten ajan.

Täysimittainen kansallinen ratkaisu puuttuu vielä suurista talouksista – mutta todisteet kertyvät, rakenteet selkiytyvät ja poliittiset kynnykset madaltuvat. Perustuloratkaisu ei ole enää kysymys siitä, onko se mahdollinen – vaan milloin ja miten se toteutetaan.

Aleksi Salonen, Mäntyharjulainen kouluttaja, valmentaja ja kokemusasiantuntija

Lähteet

Maailmanlaajuiset kokeilut

Marshallinsaaret

Irlanti

Katalonia

Wales

Intia

Yhdysvallat

Suomi

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ