11 miljardin nopeat raideyhteydet kalliimpia kuin hävittäjät. Rahoitetaanko ne yksityistämistempuilla?

Kuvan luotijuna on kuvituskuva

Nopeisiin junayhteyksiin arvioidaan tarvittavan noin 11,4 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin uusiin hävittäjiin kaavaillut 7–10 miljardia euroa. (HS, 16.5.)  

Suomen valtio saa nyt lainaa korottomasti tai jopa miinusmerkkisellä korolla eli ”sananmukaisesti halvemmalla kuin ilmaiseksi”,  Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri kirjoitti 22.5.

Silti hallitusneuvotteluissa on ehdotettu 11 miljardin raidehankkeiden rahoittamista valtion omaisuuden myynnillä.  Hurri nimittää sitä hölmöläisten talouspolitiikaksi ja kirjoittaa (22.5.), kuinka valtion tuottavan omaisuuden myyminen: 

”nollakorkoisen velan välttämiseksi on jokseenkin järjetöntä oman oksan sahaamista.”

Mikäli 11 miljardin ratahankkeet rahoitetaan myymällä valtion omaisuutta, joka tuottaisi esimerkiksi 4–6 prosenttia vuodessa, niin silloin valtio voi menettää vuodessa 550 miljoonaa euroa, siihen verrattuna, että valtio ottaisi nollakorkoista lainaa väyläinvestointeihinsa.

11 miljardin väylärahoitus ja Anne Bernerin ”yksityistämisvarjo”

Juha Sipilä on ilmoittanut yhä ajavansa liikenne- ja viestintäministerinsä Anne Bernerin ratahankeyhtiöitä ja niiden rahoitusmallia.

Anne Berner esitti jo (1.2.), kuinka miljardiluokan ratahankkeita ei rahoitettaisi lainkaan valtion budjetista. Sen sijaan uudet yhtiöt omistaisivat itse ratayhteydet, kilpailuttaisivat eri raidetoimijoita ja keräisivät lipputuloja. Mukaan haalittaisiin kuntia, eläkeyhtiöitä ja pääomasijoittajia.

Lisäksi valtion ja kuntien kiinteistöomaisuudella ja sen arvonnousulla voitaisiin rahoittaa jopa viidesosa ratahankeyhtiöistä, laskettiin Väylä tulevaan – Infrahankkeiden toteuttamista yhtiömallilla-raportissa (20.12.18). Raportin mukaan kiinteistöjen siirtämistä yhtiöille haittaavat esteet ovat lähinnä ”sekundäärisiä”. (s.43.) (Lisätietoa: Hallitus yhtiöittää 7 miljardin euron ratahankkeet, joita rahoitetaan ”kiinteistöjen kehittämisellä”)

Bernerin rahoitusmallissa on siis ollut kyse mittavasta askeleesta kohti junaliikenteen ja julkisten kiinteistöjenkin yksityistämistä. 

EU-säännösten ei tule johtaa yksityistämistemppuihin

Suomen seuraavan hallituksen ei kannattaisi väyläinvestointien rahoittamisessa orjallisesti noudattaa EU:n säännöksiä julkisen sektorin 60 prosentin velkarajasta suhteesta bruttokansantuotteeseen. Näitä rajoja rikkoo räikeästi yli kymmenen EU-maata kuten Ranska, Itävalta, Belgia, Irlanti ja Britannia.

– Mitä merkitystä Suomen osalta on prosentilla sinne tai tänne. Se 60 prosentin kriittinen rajakin on ihan hatusta vedetty, poliittisen talouden väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta sanoi Kalevalle.(21.12.18)

Myös Jan Hurri moittii mutkikkaiden viritysten kuten elinkaarimallien ja yksityisrahoitusmallien käyttämistä valtionvelan välttelemisessä, koska lopputulos voi olla ”kuin hölmöläisten peiton jatkamista”. Voimakkain sanakääntein hän painottaa, kuinka raidehankkeiden rahoittaminen liki nollakorkoisilla valtionlainoilla on nähtävä positiivisena ja kannattavana mahdollisuutena. (22.5.)