torstai, 27 helmikuun, 2020

1,4 miljoonaa koululaista loi historian suurimman ilmastoprotestin – Suomessa 1228 tutkimusyhteisön jäsentä antoi heille tukensa

Kuva: Anders Hellberg, CC BY-SA 4.0

Elokuussa ilmastolakkoilun aloittanut koululainen Greta Thunberg seisoi aluksi ypöyksin kylttinsä kanssa Ruotsin parlamentin edessä.

Perjantaina 15. maaliskuuta jo 125 maan koululaiset ilmastolakkoilivat kahdella tuhannella eri paikkakunnalla. Yhteensä koululaisia oli lakossa yli 1,4 miljoonaa, mikä teki siitä historian suurimman ilmastoprotestin Org 350 –järjestön laskelmien mukaan.  

Mikäli ilmastolakkoilu edelleen laajenee, niin sillä voi olla rajuja vaikutuksia. 

– Ja tämä ei ole vielä edes alku, tviittasi Greta Thunberg. 

Nuorille tukea professoreilta, dekaaneilta, tohtoreilta, tutkijoilta, insinööreiltä, yhteensä 1228 allekirjoitusta

Suomessa tutkimusyhteisöjen 1228 jäsentä allekirjoitti tukikirjeen, jossa korostetaan nuorten ilmastolakkoilijoiden saavan heidän täyden tukensa:

”Me allekirjoittaneet akateemisen yhteisön jäsenet haluamme osoittaa tukemme ilmaston puolesta lakkoileville koululaisille ja kaikille heille, jotka ottavat kantaa planeettamme tulevaisuuden puolesta.

Nelson Mandelan sanoin: “Lapsemme ovat suurin aarteemme. He ovat tulevaisuutemme. He, jotka laiminlyövät lapsiamme, repivät rikki yhteiskuntaamme ja heikentävät valtiotamme.” Ihmisten harjoittama planeetan hyväksikäyttö on hyvin todellisessa mielessä lastemme laiminlyöntiä.

Tieteellinen näyttö ilmastonmuutoksesta ja ihmisen osuudesta siihen on selvää ja kiistämätöntä. Jos emme toimi pian ja päättäväisesti, valtavat luonnontuhot ja jopa sivilisaatiomme romahdus siintävät horisontissa. Tästä syystä tarjoamme täyden tukemme koululaisille, opiskelijoille ja kaikille ihmisille, jotka lakkoilevat vaatiakseen maailman hallituksia toimimaan tulevaisuutemme puolesta. Erityisesti nuorisolla on oikeus olla vihoissaan tulevaisuudesta, jonka olemme heille jättämässä, jos uhan suuruuteen verrannollista kiireellistä muutosta ei saada aikaiseksi. Rohkaistumme siitä, että lapset saavat äänensä kuuluviin.

[To English speakers: This letter has been inspired by the support letter from UK academics to climate striking children published in The Guardian: https://www.theguardian.com/environment/2019/feb/13/school-climate-strike-childrens-brave-stand-has-our-support ]”

Avohakkuut historiaan -aloite keräsi yli 61 000 allekirjoitusta

Luonnonsuojelujärjestöjen yhteisaloite avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla sai kaikkiaan 61 438 nimeä.

Aloite siis ylitti selvästi tarvittavat 50 000 allekirjoitusta.

Suomen Luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Luonto-Liitto ja Birdlife Suomi sekä Natur och Miljö ovat huolissaan Sipilän hallituksen tavoitteesta nostaa hakkuumääriä noin 25 prosentilla.

Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki:

Metsien hiilinielujen pieneneminen on suurimpia esteitä Suomen hiilineutraaliuden tiellä. Seuraavan hallituksen on varmistettava, että myös metsien käyttö on linjassa ilmastotavoitteiden kanssa. Avohakkuuttoman metsätalouden lisääminen on tässä hyvä työkalu ja aloitteen suosio osoittaa, että muutokseen suhtaudutaan positiivisesti.”

Kaivoslakeja muutettava ennen CETAn astumista voimaan

Talvivaara, kuva; Antti Lankinen

Kanadalaiset kaivosyhtiöt voivat EU:n ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen astuessa voimaan, vaatia suuria korvauksia, jos niiden kaivostoiminta estetään Suomessa, varoittaa Taloussanomat (7.1.19).

Kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi antaa esimerkin, kuinka kanadalainen yhtiö Gabriel Resources vaatii 4,4 miljardin dollarin korvauksia Romanialta kultakaivoshankkeen keskeyttämisestä. Myös Suomea vastaan voidaan nostaa CETAn avulla oikeusprosesseja, jotka käydään muualla kuin Suomessa.

–  Oikeusprosessia varten on luotu oma, riippumaton tuomioistuinjärjestelmä eli siinä ei käytetä esimerkiksi suomalaisia tuomioistuimia, Kulovesi kertoo.

Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä esittää, että jos kaivospolitiikassa halutaan radikaaleja parannuksia, niin niiden aika on nyt, kun kaivosyhtiöiden CETA-investointisuoja ei ole vielä voimassa.

Määttä korostaa, että kaivoslain lisäksi myös muuta lainsäädäntöä on muutettava kuten esimerkiksi ympäristölainsäädäntöä.

Kun kaivosyhtiöt ovat varanneet Suomesta jo noin 38 000 neliökilometriä malminetsintään, niin CETAn myötä saattaa syntyä kalliita oikeutaisteluja useammankin paikkakunnan kaivoshankkeista.

Kaivosteollisuutta suitsivalle kansalaisaloitteelle jo yli 18 000 allekirjoitusta

Kaivosten aiheuttamat haitat ovat herättäneet niin suurta närkästystä, että vuoden ensimmäisenä päivänä julkaistu kansalaisaloite ”Maanpinnan alapuoliset luonnonvarat kansalliseen omistukseen” on saanut jo yli 18 000 allekirjoitusta.

Aloitteessa ehdotetaan kaivoslakia muutettavan, jotta mineraalit ja pohjavedet kuuluisivat lähtökohtaisesti Suomen valtiolle. Lisäksi kaivosluvan haltijan olisi maksettava valtiolle kohtuullinen korvaus saadakseen maanpinnan alapuoliset luonnonvarat käyttöönsä.

Helsingin yliopistossa luonnonvarojen taloustiedettä tutkiva professori Olli Tahvonen kritisoi nykyistä kaivoslakia.

– Nykyinen vastuujärjestelmä on täysin puutteellinen. Mahdollisten ympäristövahinkojen sekä kaikkien kaivoksen jälkihoitoon liittyvien kulujen pitäisi todella tulla kaivosyhtiön maksettavaksi, Tahvonen sanoo Saana Katilan erinomaisessa artikkelissa (14.11.17Rapport).

Myös ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta kritisoi hallitusta, ettei kaivostoiminnan ongelmiin ole varauduttu luomalla siihen omaa rahastoa.

– Istuva hallitus ei ole nähnyt asiaa tärkeäksi eikä vienyt sitä eteenpäin, hän toteaa Iltalehdelle (6.1.19).

Kansalaisaloitteen etenemistä voi seurata Yhteinen maa -sivustolla.

POHJOISMAISSA LENTÄMISTÄ AIOTAAN SÄHKÖISTÄÄ

Ruotsalainen ES-19 -sähkölentokone

Pohjoismaihin on syyskuussa perustettu sähkölentämistä edistävä verkosto: Nordic Network for Electric Aviation (NEA). Siinä on mukana viisi lentoyhtiötä kuten SAS ja Finnair ja sillä on Pohjoismaiden Ministerineuvoston Nordic Innovation -rahoitus.

– Sähkölentokoneet ovat käsityksemme mukaan nopein, edullisin ja ympäristöystävällisin alueellinen liikennöintitapa, sanoo NEAn projektijohtaja Maria Fiskerud.

– Tässä hankkeessa luomme yhdessä pohjaa sähkölentämisen tulevaisuudelle ja otamme tärkeän askeleen matkalla kohti hiilineutraalimpaa lentämistä”, toteaa Finnairin operatiivinen johtaja Jaakko Schildt

Norja aikoo edelläkäviäjänä sähköistää kotimaanlentonsa vuoteen 2040 mennessä ja ensimmäiset matkustajalennot sähkömoottoreilla aiotaan toteuttaa jo vuonna 2025.

– Pitkänä maana Norja saa parempaa liikkuvuutta halvempaan hintaan, perusteli valintaa liikenneministerinä toiminut Ketil Solvik-Olsen. (Yle, 18.6.18)

Sata sähkölentokonetta kehitteillä

Sähkölentokoneista on käynnissä maailmanlaajuinen kilpailu. Konsulttiyritys Roland Bergerin laski maailmassa olevan kehitteillä noin sata sähkölentokonetta ja noin sata lentotaksia.

Ruotsissa toimiva Heart Aerospace lupailee 19-paikkaista sähkölentokonetta 400 kilometrin lennoille, joka olisi sertifioituna jo vuonna 2025. Sen polttoainekustannusten ennakoidaan tippuvan 75 prosenttia.

– Valmistajien mukaan täysin sähkökäyttöiset lentokoneet ja hybridilentokoneet, joiden toimintasäde riittää Oslosta Tukholmaan ja Kööpenhaminaan, tulevat mahdollisiksi vuosien 2025–2030 aikana, arvioi vuosi sitten norjalaisen Avianorin vanhempi neuvonantaja Olav Mosvold Larsen, (KL,17.9.18).

Yhdysvalloissa on tarkoitus jo tämän vuoden lopussa aloittaa certifikaattilennot 9-paikkaisella Alice sähkölentokoneella, jolla voi lentää noin 350 km/h nopeudella 1000 kilometriä.

Alice-sähkölentokoneesta kirjoittaneen Tivin (26.7.) mukaan Airbus, Siemens ja Rolls-Royce kehittävät yhdessä sähkölentokonetta, jonka olisi tarkoitus lentää kahden vuoden kuluttua.

Sähkölentokoneet voivat edullisten polttoainekustannustensa avulla saavuttaa hyvinkin suuren markkinaosuuden lyhyehköillä matkoilla.

Maailman kaikista lennoista noin 75 prosenttia on suhteellisen lyhyitä, alle kolmituntisia, todetaan RMI- ajatuspajan raportissa.

Kirjan hiilijalanjälki pienenee vuosi vuodelta

Kotitalouksien sanomalehtien, kirjojen ja paperituotteiden kulutus aiheutti Suomen hiilijalanjäljestä vain noin yhden prosentin, arvioitiin VTT:n tutkimuksessa vuonna 2010.

Pitkäkestoisena tuotteena kirja myös sitoo hiiltä, mikä pienentää sen hiilijalanjälkeä suhteessa paperituotteisiin:

PAS2050- ohjeiston mukaan tehdyn laskelman perusteella 5 vuoden säilytyksen jälkeen tuotteeseen sitoutunut hiili pienentää valmistuksen aikaista hiilijalanjälkeä noin 5% ja 100 vuoden säilytyksen jälkeen noin 75%.” (VTT, 2010)

Kirjan hiilijalanjäljestä peräti 93 prosenttia tulee painatuksesta ja paperin sekä kansien valmistuksesta. 

Mikäli jotkin painotalot ja paperivalmistajat siirtyisivät hiilineutraaliin sähköön, niin niiden kirjavalmistuksen päästöt putoaisivat puoleen verrattuna vuoteen 2010.

 

Keravasta ensimmäinen muovipussiton kaupunki?

Muovipussiton Kerava -hankkeen ideoijana ja puuhanaisena on biomateriaalien ja kiertotalouden asiantuntija Mari Granström.

Aikomuksena on saada Keravasta ensimmäinen muovipussiton kaupunki Suomessa ja ehkä koko Euroopassa.

Marraskuussa alkaneeseen kampanjaan on lähtenyt mukaan WWF Suomi, Keravan kaupunki, HOK-Elanto, Kesko, Alko ja ainakin kolmekymmentä keravalaista yritystä ja toimijaa.

Pilottiprojektin tavoitteena on luoda toimintamalli, jota myös muut kaupungit voivat hyödyntää.

Suomalaiset ostavat 300 miljoonaa muovikassia ja 900 miljoona hedelmäpussia vuodessa.

Suomessa muovipusseja ei kierrätetä vaan hankkeen sivujen mukaan ne:

päätyvät sekajätteen roskapusseina joko kaatopaikalle tai jätteenpolttoon. Näin arvokas raakamateriaali häviää kierrosta ja tuottaa lisää jätettä tuhkan ja kuonan muodossa (400 000 tonnia/vuodessa).

Muovinkeräysverkosto saatiin Suomessa valmiiksi vasta 2016 ja nyt muovia kerätään noin yksi kilo henkeä kohden.

Ruotsissa kerätään kahdeksan kertaa enemmän eli 8 kiloa yhtä asukasta kohden Talouselämän (17.9.18) mukaan.

Tuulisähkö on jo kilpailukykyinen

TuuliWatti pyrkii tuottamaan 4,2 MW:n tuulivoimaloillaan sähköä kolmasosan aikaisempaa halvemmin.

Yrityksen lupaama alle 30 euron megawatin tuotantohinta on jo niin alhainen, että se alittaa hiilivoimaloilla tuotetun sähkön hinnan ja vaikuttaa myös ydinvoiman asemaan.

Rahoituksen saaminen voi tällaisten hankkeiden myötä helpottua olennaisesti. Iin onnistunut toteutus voi avata ovia myös isommille hankkeille lähivuosina, arvioi uusiutuvan energiatuotannon professori Peter Lund Ylelle (23.5.). 

Tutkimus: Kuinka puhua ilmastoskeptikoille?

Miksi juuri oikeistopuolueet näyttävät monissa maissa olevan ilmastoskeptisiä?

Yle haastatteli aihetta tutkinutta Ruotsin Tulevaisuuden tutkimusinstituutin tutkija Kirsi M. Jylhää. Hän kuuluu tutkimusverkostoon, joka etsii keinoja viestiä ilmastonmuutoksesta sitä epäileville.  Ryhmä on selvittänyt ilmastoasenteita Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa.

– Tärkein tekijä on näkemys epätasa-arvosta. Ihmiset jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen, Jylhä sanoo Ylelle (22.4.19  ).

Monet populistiset oikeistopuolueet hyväksyvät eriarvoisuutta kuten naisten, kehitysmaiden ja maahanmuuttajien huonomman aseman. Ilmastokeskustelua ovat käyneet näkyvimmin oikeudenmukaisuudesta kiinnostuneet ihmiset. Jylhän mielestä keskustelussa pitäisikin huomioida myös ne ajatussuunnat, joille kysymys oikeudenmukaisuudesta ei ole niin kiinnostava.

Voisi esimerkiksi tuoda enemmän esiin vaikutuksia, jotka kohdistuvat jokaiseen ihmiseen. Kuten haitallisten vieraslajien, laajojen metsäpalojen, myrskyjen, sähkökatkosten ja satotuhojen aiheuttamiin vakaviin vaaroihin kotimaassa. 

Yksilön sijaan vastuuta poliittisille päättäjille

Tutkimusten mukaan ilmastotekoihin myönteisesti suhtautuvistakin ryhmästä vain joka toisella on valmiutta henkilökohtaisiin tekoihin, joita Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi vaaditaan.

– Johtopäätös oli, että tarvitaan voimakkaita poliittisia päätöksiä. Ihmiset olivat avoimia niille ja jopa toivovat niitä poliitikoilta. Kukaan ei halua olla yksin se muutos, sanoo Jylhä. (Yle,22.4.19 )

Pasi Toiviainen ilmastouhkien ja epätoivon dilemmasta

Ilmastokysymyksiin perehtynyt toimittaja Pasi Toiviainen kirjoitti dilemmasta, saako ilmastokatastrofin aiheuttamista tuhon uhkakuvista puhua suoraan vai ei? (Tiedeblogi, 28.6.

Toiviainen paljasti tokaisseensa kaverilleen suoraan, kuinka vuonna 2100 yhteiskunnat käyvät niin rajua elonjäämiskamppailua, että kysymys siitä, nouseeko merenpinta kaksi tai kaksikymmentä metriä on silloin ”huolista pienimpiä”.

Kaveri oli niin järkyttynyt, että hänen ”katseensa oli hetken aikaa aivan tyhjä”. Sitten hän arveli, että Toiviaisella on nyt menossa jokin synkkä kausi. Jos tuhon vaikutuksista puhutaan aivan suoraan, niin se Toiviaisen kokemusten mukaan voi johtaa ajatusten lukkiutumiseen, kieltämiseen tai vaaralliseen passivoitumiseen.

Toisaalta kun katastrofaalisen tuhon mahdollisuus on todellakin olemassa, niin toivekulissin ylläpitäminen johtaa tilanteeseen, jossa:

”vaietun, ikävän todellisuuden kuvaukset jäävät vain yksittäisiksi purskahduksiksi jonnekin keskustelun marginaaliin [- -] ne ovat helposti ohitettavissa ja leimattavissa ääripessimistien pelotteluksi ja alarmismiksi”, tiedetoimittaja kirjoittaa.

Toiviainen puntaroi myös todennäköisen katastrofin varoittamisesta, jotta ihmiskunta läpikävisi kollektiivisen kriisiterapian. ”Ehkä siitä voisi seurata todellinen kulttuurinen, syvästi arvoihin pureutuva muutos. Ehkä se on lopulta se, mitä ajan takaa tälläkin jutullani.”

Toiviaisen kuvaamassa dilemmassa voisi löytää keskitien, jossa uhista puhutaan suoraan mutta samalla korostetaan, kuinka massiivinen yhteiskunnallinen käänne on nyt tarpeen. 

Tällainen viestintä on jo hyvinkin ajanmukaista, kun nuorista enää vain kuusi prosenttia uskoo, että ilmastomuutoksen hillinnässä onnistutaan vuoteen 2050 mennessä.