sunnuntai, 29 maaliskuun, 2020

1 prosentin takia Helsingin yliopisto leikkaamassa 60 000 neliömetriä

Kuva: Wikipedia

Professori Heikki Patomäki epäilee Helsingin yliopiston tilansäästöohjelman olevan turhaa, haitallista ja lisäävän todellisia kustannuksia: 

Yliopiston kokonaisbudjetti on noin 700 miljoonaa euroa ja Helsingin yliopiston konsernin noin miljardi. Kymmenen miljoonaa on siitä häviävän pieni osa, karkeasti noin prosentti. [- -] Jos maan seuraava hallitus palauttaa indeksikorotukset, mitään lisäsäästöjä ei edes tarvita”.

Miksi olemattoman säästön takia tiedeyhteisöä ajetaan avokonttorimaisempiin järjestelyihin kun:

”…erityisesti yliopistolaiset tarvitsevat myös rauhaa ja omaa tilaa tehdäkseen ajattelua ja keskittymistä vaativaa työtä. Jos näillekin pannaan hintalappu, nettosäästöjä ei tule ainakaan kymmeneen vuoteen, jos koskaan.” (Heikki Patomäki, Yliopisto 2020.)

Joona-Hermanni Mäkinen: Suomella ei ole varaa hukata yli sataatuhatta lasta

Kuva: Aapo Huhta

Tietokirjailija ja opettaja Joona-Hermanni Mäkinen on kirjoittanut muun muassa The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen. Hänen erinomainen uusi kolumninsa (Yle, 4.2.19) vetoaa sadantuhannen lapsen pelastamiseksi köyhyydestä.

Perheitä lamauttavan köyhyyden Mäkinen kuvaa olevan myrkkyä aivoille ja aiheuttavan niin syvän stressitilan, että se on erityisen haitallista pienille lapsille.

1990-luvun laman jälkeen köyhiä lapsia oli 64 000, mutta nyt heitä on Suomessa jo kaksi kertaa enemmän.

Heidän pelastamiseensa tarvitaan kansallinen ohjelma, lisärahoitusta ja puolueiden voimakasta painostamista:

”Jokaisessa vaalitentissä ehdokkailta on tivattava konkreettisia ratkaisuja ja sitoumuksia, ei pelkkää arvohelinää. [–] Vaaleihin asti on syytä toistaa tätä tosiasiaa: Suomella ei ole varaa hukata yli sataatuhatta lasta”, vaatii Mäkinen (Yle, 4.2.).

Panu Raatikanen: Jordan Petersonin keskeinen teoria pohjautuu vain yhteen epämääräiseen kirjaan

Jordan Peterson, kuva: Wikipedia, Gage Skidmore, CC-BY-SA-3.0.

Filosofi Panu Raatikainen analysoi psykologian professori Jordan Petersonin teorioita artikkelissaan Jordan Peterson – oikeiston popintellektuelli (Niin&Näin, 4/2018).

Petersonin ainoana kirjallisena lähteenä nykyfilosofiaan kohdistamalleen kritiikille näyttää olevan heikkotasoinen ja jopa harhaanjohtava Stephen Hicksin teos (Explaining Postmodernism. Skepticism and Socialism from Rousseau to Foucault).

”Uskallan väittää, että teoksessaan Hicks ei monin paikoin yksinkertaisesti ymmärrä, mistä puhuu. Ja Peterson näkyy lukeneen tämänkin kirjan huonosti – niin karkeita hänen yleistyksensä ovat”, Raatikainen kirjoittaa.

Kanadalainen Peterson näyttää jatkavan konservatiivisen oikeiston suosimaa salaliittoteoriaa, jonka mukaan vasemmisto soluttautui länsimaiden koulutuslaitoksiin. Petersonin maalailee kuvan yliopistoja hallitsevasta ”uusmarxistisesta postmodernismista”, kirjoittaa Raatikainen..

Peterson aikoi ylläpitää mustaa listaa yliopistojen ”uusmarxilaisista” opettajista, mutta saamansa laajan kritiikin vuoksi verkkosivuille aiottu nimilista on toistaiseksi jäädytetty.

Kun ilmaston lämpenemistäkin epäilevä Peterson on nousemassa julkisuuden rullaportailla suhteellisen vaikutusvaltaisen intellektuellin asemaan, niin hänen käsityksiinsä on hyvä tutustua Panu Raatikaisen laajaan taustatyöhön perustusvassa artikkelissa

Veriruusut-esitys on jokaisen nähtävä Ylen Areenalla

Veriruusut on jokaisen suomalaisen nähtävä, kehotettiin lukuisissa näytelmän arvioissa. Kun paatuneenkin oloiset kulttuurivaikuttajat yhä uudelleen puhuvat katsojien kyyneleistä, niin KOM-teatterin esityksellä on mahdollisuus nousta yhteisölliseksi herättäjäksi, etenkin kun se on peräti kolmen vuoden ajan katsottavissa Yle Areenalla.

Tampereella kuvattua tv-ohjausta kriitikko Leena Virtanen pitää onnistuneena:

Veriruusut on itkettänyt sekä lukijoita että teatteriyleisöä, ja koskettava on tv-esityskin. Kameroilla saadaan aina lisäarvoa, kun näyttelijöiden kasvot nähdään myös lähikuvissa”, kirjoittaa Leena Virtanen (HS, 16.11.18). 

Ohjaaja Lauri Maijala kertoi ryhmänsä pyrkineen tavoittamaan henkilökohtaisen:

– Emme pyri kertomaan objektiivista totuutta vaan menemään kohti ihan pientä ja henkilökohtaista.

– Itse sota jää pienemmälle huomiolle, me keskitytään näiden naisten näkökulmaan, heidän subjektiiviseen kokemukseensa maailmasta, sanoo Maijala (KU, 16.11.18). 

Katsojan myötäkokemus rakennetaan asteittain, mikä näyttää koskettavan inhimillisemmin kuin mihin liian historialliset tai politisoidut esitykset ovat kyenneet.

Veriruusut oli näytelmä, joka jokaisen suomalaisen olisi hyvä nähdä – jos vain kyyneleiltään pystyy”, kehotti toimittaja Riku Rantala kolumnissaan (HS, 7.4.18).

Suomessa on puhuttu toistuvasti talvi- ja jatkosodan traumojen vaikutuksista. Nyt on aika antaa Veriruusujen kyynelien herättää omatuntoa sisällissodan kollektiiviselle traumalle.

Kirjan hiilijalanjälki pienenee vuosi vuodelta

Kotitalouksien sanomalehtien, kirjojen ja paperituotteiden kulutus aiheutti Suomen hiilijalanjäljestä vain noin yhden prosentin, arvioitiin VTT:n tutkimuksessa vuonna 2010.

Pitkäkestoisena tuotteena kirja myös sitoo hiiltä, mikä pienentää sen hiilijalanjälkeä suhteessa paperituotteisiin:

PAS2050- ohjeiston mukaan tehdyn laskelman perusteella 5 vuoden säilytyksen jälkeen tuotteeseen sitoutunut hiili pienentää valmistuksen aikaista hiilijalanjälkeä noin 5% ja 100 vuoden säilytyksen jälkeen noin 75%.” (VTT, 2010)

Kirjan hiilijalanjäljestä peräti 93 prosenttia tulee painatuksesta ja paperin sekä kansien valmistuksesta. 

Mikäli jotkin painotalot ja paperivalmistajat siirtyisivät hiilineutraaliin sähköön, niin niiden kirjavalmistuksen päästöt putoaisivat puoleen verrattuna vuoteen 2010.

 

Vähintään 15 minuuttia ääneen lukemista

Kuva: Stiftung Lesen

Suomessakin vieraillut Saksan lukutaitokeskuksen (Stiftung Lesen) johtaja, tohtori Simone C. Ehmig kannustaa aloittamaan säännölliset lukuhetket jo varhaisessa vaiheessa ja jatkamaan niitä niin kauan kuin lapsi toivoo. Niitä ei kannata lopettaa lapsen opittua lukemaan, koska alkuvaiheessa lapsen lukutaito vaatii ponnistelua.

Hänen tutkimustensa mukaan lapset, joille on luettu ääneen 15 minuuttia päivässä:

– saavat parempia arvosanoja

– pitävät lukemista hauskana

– omaavat paremmat empatiataidot

– oppivat elämänviisautta erilaisista roolimalleista.

Erityisesti poikien lukuharrastuksessa on selvä ero niiden välillä, joille on luettu ja niiden joille ei.

Rauhallinen lukuhetki luo lapselle tärkeitä kokemuksia keskittyneestä yhdessäolosta. Lukemisesta on hyötyä myös vanhemmille, jotka oppivat tarinoiden herättämässä ajatustenvaihdossa tuntemaan lapsensa paremmin.