torstai, 27 helmikuun, 2020

Tutkimus: Kuinka puhua ilmastoskeptikoille?

Miksi juuri oikeistopuolueet näyttävät monissa maissa olevan ilmastoskeptisiä?

Yle haastatteli aihetta tutkinutta Ruotsin Tulevaisuuden tutkimusinstituutin tutkija Kirsi M. Jylhää. Hän kuuluu tutkimusverkostoon, joka etsii keinoja viestiä ilmastonmuutoksesta sitä epäileville.  Ryhmä on selvittänyt ilmastoasenteita Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa.

– Tärkein tekijä on näkemys epätasa-arvosta. Ihmiset jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen, Jylhä sanoo Ylelle (22.4.19  ).

Monet populistiset oikeistopuolueet hyväksyvät eriarvoisuutta kuten naisten, kehitysmaiden ja maahanmuuttajien huonomman aseman. Ilmastokeskustelua ovat käyneet näkyvimmin oikeudenmukaisuudesta kiinnostuneet ihmiset. Jylhän mielestä keskustelussa pitäisikin huomioida myös ne ajatussuunnat, joille kysymys oikeudenmukaisuudesta ei ole niin kiinnostava.

Voisi esimerkiksi tuoda enemmän esiin vaikutuksia, jotka kohdistuvat jokaiseen ihmiseen. Kuten haitallisten vieraslajien, laajojen metsäpalojen, myrskyjen, sähkökatkosten ja satotuhojen aiheuttamiin vakaviin vaaroihin kotimaassa. 

Yksilön sijaan vastuuta poliittisille päättäjille

Tutkimusten mukaan ilmastotekoihin myönteisesti suhtautuvistakin ryhmästä vain joka toisella on valmiutta henkilökohtaisiin tekoihin, joita Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi vaaditaan.

– Johtopäätös oli, että tarvitaan voimakkaita poliittisia päätöksiä. Ihmiset olivat avoimia niille ja jopa toivovat niitä poliitikoilta. Kukaan ei halua olla yksin se muutos, sanoo Jylhä. (Yle,22.4.19 )

BIOS kysyi: milloin Petteri Taalas puhuu ”omiaan” ja milloin kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaisesti?

J. Marchand / ITU, CC BY 2.0.

BIOS-tutkimusyksikön artikkelissa (13.3.19 ) käsitellään kysymystä, käyttääkö suomalainen Petteri Taalas asianmukaisesti Maailman ilmatieteen järjestön ja IPCC-paneelin arvovaltaa.

Taalas johtaa Maailman ilmatieteen järjestöä (WMO), jonka alaisuuteen kuuluu myös kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n sihteeristö. 

Biosin artikkelissa pidetään ongelmallisena, että ei aina ole ollut selvää milloin:

”Taalas puhuu ilmastotieteessä yleisesti hyväksytyistä tosiasioista, milloin taas esittää oman arvionsa tutkijana tai yksityishenkilönä. Erityisen ongelmallista on ollut, että lausunnoista ei aina käy ilmi, mihin Taalaksen esittämät arviot perustuvat.”

Taalas on pitänyt kolmen asteen lämpenemistä realismina

Lokakuussa 2018 IPCC julkaisi Global Warming of 1.5 ºC –raporttinsa ,jossa voimakkaasti painotetaan maapallon lämpenemisen pysäyttämistä 1,5 celsiusasteeseen teollistumisen alusta laskien.

Uusien tutkimusten mukaan jo kahden asteen lämpeneminen johtaisi muun muassa koralliekosysteemien menettämiseen, ruokakriisiin, vesipulaan ja niin laajamittaiseen ilmastopakolaisuuteen, että valtioiden rajat menettäisivät osin merkityksensä (ks. Ilmaston laskuoppi muuttui – muuttuuko politiikka?, BIOS, 10.10.18).

– Kuitenkin Petteri Taalas on arvioinut yli kolmen asteen lämpenemisen olevan realismia.

– Myös Taalaksen arvio, ettei metsien hiilinielulla ole lyhyellä aikavälillä suurta merkitystä, poikkeaa IPCC:n raportin johtopäätöksistä.

Biosin mukaan Taalas ei vastannut pääkysymykseen

Bios kysyi suoraan Taalakselta näkeekö tämä ristiriitaa omien kolmen asteen lämpenemisen ja hiilinielujen pienentämisväitteidensä ja IPCC:n tutkimustulosten välillä.

Taalas vastasi viestiin, mutta ei siinä esitettyihin kysymyksiin, todetaan Biosin artikkelissa.

Lisäys 28.4. klo 12.30:

Monien tutkijoiden näkemykset antavat tukea Biosin ihmettelevälle kysymykselle Ylen perusteellisessa artikkelissa: Suomalaisen ilmastogurun väitteet ihmetyttävät tutkijoita – onko niille tieteellisiä perusteita? (25.4.19)

1,4 miljoonaa koululaista loi historian suurimman ilmastoprotestin – Suomessa 1228 tutkimusyhteisön jäsentä antoi heille tukensa

Kuva: Anders Hellberg, CC BY-SA 4.0

Elokuussa ilmastolakkoilun aloittanut koululainen Greta Thunberg seisoi aluksi ypöyksin kylttinsä kanssa Ruotsin parlamentin edessä.

Perjantaina 15. maaliskuuta jo 125 maan koululaiset ilmastolakkoilivat kahdella tuhannella eri paikkakunnalla. Yhteensä koululaisia oli lakossa yli 1,4 miljoonaa, mikä teki siitä historian suurimman ilmastoprotestin Org 350 –järjestön laskelmien mukaan.  

Mikäli ilmastolakkoilu edelleen laajenee, niin sillä voi olla rajuja vaikutuksia. 

– Ja tämä ei ole vielä edes alku, tviittasi Greta Thunberg. 

Nuorille tukea professoreilta, dekaaneilta, tohtoreilta, tutkijoilta, insinööreiltä, yhteensä 1228 allekirjoitusta

Suomessa tutkimusyhteisöjen 1228 jäsentä allekirjoitti tukikirjeen, jossa korostetaan nuorten ilmastolakkoilijoiden saavan heidän täyden tukensa:

”Me allekirjoittaneet akateemisen yhteisön jäsenet haluamme osoittaa tukemme ilmaston puolesta lakkoileville koululaisille ja kaikille heille, jotka ottavat kantaa planeettamme tulevaisuuden puolesta.

Nelson Mandelan sanoin: “Lapsemme ovat suurin aarteemme. He ovat tulevaisuutemme. He, jotka laiminlyövät lapsiamme, repivät rikki yhteiskuntaamme ja heikentävät valtiotamme.” Ihmisten harjoittama planeetan hyväksikäyttö on hyvin todellisessa mielessä lastemme laiminlyöntiä.

Tieteellinen näyttö ilmastonmuutoksesta ja ihmisen osuudesta siihen on selvää ja kiistämätöntä. Jos emme toimi pian ja päättäväisesti, valtavat luonnontuhot ja jopa sivilisaatiomme romahdus siintävät horisontissa. Tästä syystä tarjoamme täyden tukemme koululaisille, opiskelijoille ja kaikille ihmisille, jotka lakkoilevat vaatiakseen maailman hallituksia toimimaan tulevaisuutemme puolesta. Erityisesti nuorisolla on oikeus olla vihoissaan tulevaisuudesta, jonka olemme heille jättämässä, jos uhan suuruuteen verrannollista kiireellistä muutosta ei saada aikaiseksi. Rohkaistumme siitä, että lapset saavat äänensä kuuluviin.

[To English speakers: This letter has been inspired by the support letter from UK academics to climate striking children published in The Guardian: https://www.theguardian.com/environment/2019/feb/13/school-climate-strike-childrens-brave-stand-has-our-support ]”

Keravasta ensimmäinen muovipussiton kaupunki?

Muovipussiton Kerava -hankkeen ideoijana ja puuhanaisena on biomateriaalien ja kiertotalouden asiantuntija Mari Granström.

Aikomuksena on saada Keravasta ensimmäinen muovipussiton kaupunki Suomessa ja ehkä koko Euroopassa.

Marraskuussa alkaneeseen kampanjaan on lähtenyt mukaan WWF Suomi, Keravan kaupunki, HOK-Elanto, Kesko, Alko ja ainakin kolmekymmentä keravalaista yritystä ja toimijaa.

Pilottiprojektin tavoitteena on luoda toimintamalli, jota myös muut kaupungit voivat hyödyntää.

Suomalaiset ostavat 300 miljoonaa muovikassia ja 900 miljoona hedelmäpussia vuodessa.

Suomessa muovipusseja ei kierrätetä vaan hankkeen sivujen mukaan ne:

päätyvät sekajätteen roskapusseina joko kaatopaikalle tai jätteenpolttoon. Näin arvokas raakamateriaali häviää kierrosta ja tuottaa lisää jätettä tuhkan ja kuonan muodossa (400 000 tonnia/vuodessa).

Muovinkeräysverkosto saatiin Suomessa valmiiksi vasta 2016 ja nyt muovia kerätään noin yksi kilo henkeä kohden.

Ruotsissa kerätään kahdeksan kertaa enemmän eli 8 kiloa yhtä asukasta kohden Talouselämän (17.9.18) mukaan.

Suomessa 2400 täyssähköautoa. Lisättävä vuosittain noin 70 000 Suomen ilmastopaneelin ja Sitran mukaan

Kiinassa myytiin viime vuonna 1,3 miljoona täyssähköautoa ja ladattavaa hybridiä. Määrä oli hieman yli neljä prosenttia kaikista maassa myydyistä autoista.

Kiinan tavoitteena on nostaa sähköautojen myynti 12 prosenttiin kahdessa vuodessa. Silloin Kiinassa myytäisiin vuosittain peräti 5,2 miljoonaa sähköautoa eli suunnilleen Suomen väkiluvun verran (Tekniikka&Talous, 12.2.19).

Norjassa jännitetään ylittävätkö sähköautot tänä vuonna yli 50 prosentin osuuden uusien henkilöautojen myynnistä. Kuuden vuoden kuluttua Norjassa ei ole tarkoitus myydä enää lainkaan polttomoottoriautoja.

Ruotsissa ja Tanskassa uusia polttomoottoriautoja ei saa enää myydä vuonna 2030.

Ruotsin ilmastoministeri Isabella Lövin perustelee kieltoa sillä, että se antaa teollisuuden tuotekehitykselle päämäärän (HS, 25.1.19).

Sipilän hallitus ei ole asettanut polttomoottorikieltoa eikä luonut sähköautobuumia. Suomessa tilastoitiin vain 2004 täyssähköautoa ja ladattavia hybridejä noin 13 000 (vuonna 2018).

70 000 sähköautolla vuodessa kohti 1,5 asteen ilmastotavoitetta

Suomen ilmastopaneeli ( 9.11) ja SITRAn raportti suosittelivat päästötavoitteiden takia pyrkimään noin 800 000 sähköauton määrään vuonna 2030. Se tarkoittaa noin 70 000 uutta sähköautoa vuosittain.

”Tieliikenteen sähköistämisestä tulee nopeasti halpenevien akustojen myötä kaikkein kustannustehokkain yksittäinen päästövähennyskeino”, sanoo Sitran Ilmastoratkaisut-tiimin projektijohtaja Janne Peljo.

Sähköautojen myyntihintojen ennustetaan 20-luvulla laskevan samanhintaisiksi kuin edulliset polttomoottoriautot tai jopa halvemmiksi.

Sähköenergiatekniikan professori Pertti Järventausta pitää noin 800 000 auton tavoitetta toteuttamiskelpoisena vaikka se vaatiikin yhteiskunnallisia toimenpiteitä.

– Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriö on yhdessä skenaariossaan päätynyt jopa 900 000 autoon, Järventausta sanoi Uutissuomalaiselle (2.12.18).

Sähköautot ovat jo nyt monille autoilijoille taloudellisesti kilpailukykyisiä, kun polttoainekustannukset huomioidaan. Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) Mikko Pihlatie arvioi sähköauton kulkevan vain 25 eurolla tuhat kilometriä, kun sähkö ladataan asunnon parkkipaikalla (HS, 30.1).

Kaivosteollisuutta suitsivalle kansalaisaloitteelle jo yli 18 000 allekirjoitusta

Kaivosten aiheuttamat haitat ovat herättäneet niin suurta närkästystä, että vuoden ensimmäisenä päivänä julkaistu kansalaisaloite ”Maanpinnan alapuoliset luonnonvarat kansalliseen omistukseen” on saanut jo yli 18 000 allekirjoitusta.

Aloitteessa ehdotetaan kaivoslakia muutettavan, jotta mineraalit ja pohjavedet kuuluisivat lähtökohtaisesti Suomen valtiolle. Lisäksi kaivosluvan haltijan olisi maksettava valtiolle kohtuullinen korvaus saadakseen maanpinnan alapuoliset luonnonvarat käyttöönsä.

Helsingin yliopistossa luonnonvarojen taloustiedettä tutkiva professori Olli Tahvonen kritisoi nykyistä kaivoslakia.

– Nykyinen vastuujärjestelmä on täysin puutteellinen. Mahdollisten ympäristövahinkojen sekä kaikkien kaivoksen jälkihoitoon liittyvien kulujen pitäisi todella tulla kaivosyhtiön maksettavaksi, Tahvonen sanoo Saana Katilan erinomaisessa artikkelissa (14.11.17Rapport).

Myös ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta kritisoi hallitusta, ettei kaivostoiminnan ongelmiin ole varauduttu luomalla siihen omaa rahastoa.

– Istuva hallitus ei ole nähnyt asiaa tärkeäksi eikä vienyt sitä eteenpäin, hän toteaa Iltalehdelle (6.1.19).

Kansalaisaloitteen etenemistä voi seurata Yhteinen maa -sivustolla.

Kaivoslakeja muutettava ennen CETAn astumista voimaan

Talvivaara, kuva; Antti Lankinen

Kanadalaiset kaivosyhtiöt voivat EU:n ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen astuessa voimaan, vaatia suuria korvauksia, jos niiden kaivostoiminta estetään Suomessa, varoittaa Taloussanomat (7.1.19).

Kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi antaa esimerkin, kuinka kanadalainen yhtiö Gabriel Resources vaatii 4,4 miljardin dollarin korvauksia Romanialta kultakaivoshankkeen keskeyttämisestä. Myös Suomea vastaan voidaan nostaa CETAn avulla oikeusprosesseja, jotka käydään muualla kuin Suomessa.

–  Oikeusprosessia varten on luotu oma, riippumaton tuomioistuinjärjestelmä eli siinä ei käytetä esimerkiksi suomalaisia tuomioistuimia, Kulovesi kertoo.

Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä esittää, että jos kaivospolitiikassa halutaan radikaaleja parannuksia, niin niiden aika on nyt, kun kaivosyhtiöiden CETA-investointisuoja ei ole vielä voimassa.

Määttä korostaa, että kaivoslain lisäksi myös muuta lainsäädäntöä on muutettava kuten esimerkiksi ympäristölainsäädäntöä.

Kun kaivosyhtiöt ovat varanneet Suomesta jo noin 38 000 neliökilometriä malminetsintään, niin CETAn myötä saattaa syntyä kalliita oikeutaisteluja useammankin paikkakunnan kaivoshankkeista.

Kirjan hiilijalanjälki pienenee vuosi vuodelta

Kotitalouksien sanomalehtien, kirjojen ja paperituotteiden kulutus aiheutti Suomen hiilijalanjäljestä vain noin yhden prosentin, arvioitiin VTT:n tutkimuksessa vuonna 2010.

Pitkäkestoisena tuotteena kirja myös sitoo hiiltä, mikä pienentää sen hiilijalanjälkeä suhteessa paperituotteisiin:

PAS2050- ohjeiston mukaan tehdyn laskelman perusteella 5 vuoden säilytyksen jälkeen tuotteeseen sitoutunut hiili pienentää valmistuksen aikaista hiilijalanjälkeä noin 5% ja 100 vuoden säilytyksen jälkeen noin 75%.” (VTT, 2010)

Kirjan hiilijalanjäljestä peräti 93 prosenttia tulee painatuksesta ja paperin sekä kansien valmistuksesta. 

Mikäli jotkin painotalot ja paperivalmistajat siirtyisivät hiilineutraaliin sähköön, niin niiden kirjavalmistuksen päästöt putoaisivat puoleen verrattuna vuoteen 2010.

 

Tuulisähkö on jo kilpailukykyinen

TuuliWatti pyrkii tuottamaan 4,2 MW:n tuulivoimaloillaan sähköä kolmasosan aikaisempaa halvemmin.

Yrityksen lupaama alle 30 euron megawatin tuotantohinta on jo niin alhainen, että se alittaa hiilivoimaloilla tuotetun sähkön hinnan ja vaikuttaa myös ydinvoiman asemaan.

Rahoituksen saaminen voi tällaisten hankkeiden myötä helpottua olennaisesti. Iin onnistunut toteutus voi avata ovia myös isommille hankkeille lähivuosina, arvioi uusiutuvan energiatuotannon professori Peter Lund Ylelle (23.5.). 

Norjassa syyskuussa myydyistä uusista autoista 60 prosenttia sähköautoja ja ladattavia hybridejä

Norjassa myydyistä uusista autoista 45 prosenttia oli täyssähköautoja ja 15 prosenttia ladattavia hybridejä syyskuussa 2018.

– Automarkkinat olivat täysin erityiset syyskuussa, sähköautojen myynti oli ennätys Norjassa ja uusi maailmanennätys, vahvistaa tieliikenteen neuvontaraadin (Opplysningsrådet for Veitrafikken) johtaja Øyvind Solberg Thorsen  (Tv2, 2.10).

Norjan hallituksen tavoitteena on, ettei uusia polttomoottoriautoja myytäisi enää vuonna 2025. Tavoite näyttää jatkuvasti nousevien myyntilukujen perusteella olevan hyvinkin mahdollinen.

Vaikka lokakuussa myytyjen uusien sähköautojen määrä hieman laski, niin uusien polttomoottoriautojen myyntiluvut jäivät vain 33 prosenttiin. Bensiinillä kulkevien uusien autojen myynti oli 18,7 prosenttia ja dieselautojen 14,2 prosenttia (Opplysningsrådet for Veitrafikken, 1.11 ).